ONLINE educa on maailman suurin verkko-oppimisen tapahtuma. Tämän vuoden esityksissä hahmoteltiin onnistuneesti verkko-opetuksen nykytilaa ja tulevaisuutta. Nyt opetuksessa keskitytään Brandon Hallin mukaan mielekkäisiin tekniikan käyttötapoihin, työhön liittyvään oikea-aikaiseen oppimiseen ja verkkotyökalujen hyödyntämiseen (esimerkiksi blogit ja wikit). Gilly Salmonin kokemuksen mukaan opettajat ottavat uusia työkaluja käyttöön, jos ne eivät ole itsetarkoitus vaan todella parantavat laatua ja säästävät aikaa. Avoimesta sisällöntuotannosta puhui muun muassa Vijay Kumar (Massachusetts Institute of Technology); hän esitteli myös MITin uraauurtavaa avointa Open Courseware -ympäristöä ja sen käyttäjätietoja.

Varsin innostavan esimerkin videoneuvottelun käytöstä verkossa tarjosivat Kristi Jauregi Ondarra ja David Sanz Pardo (Utrecht University), jotka panivat espanjalaiset ja hollantilaiset espanjan kielen opiskelijat työstämään tekstejä pareittain verkossa. Videon käyttötapoja verkkomateriaalissa laajensivat myös Helle Meldgaard ja Clive Youngesityksessään A Top 10 of Video Use in Higher Education; viimeisen sijan sai muuten yleisin käyttötapa eli ”puhuvat päät”.

Wim Veenin (Delft University of Technology) elämyksellinen monimediaesitys uuden sukupolven mediakulttuurista vakuutti yleisön siitä, että nuorison lukutaito ei huonone vaan monipuolistuu: monista lähteistä tulevia viestejä pystytään ottamaan vastaan ja käsittelemään samanaikaisesti. Oppiminen on siirtynyt entistä enemmän luokkahuoneiden ulkopuolelle ja ”koulu on ystävien tapaamista, ei oppimista varten”.

Wim Veenin esitys rap-ryhmineen oli häikäisevä. Myös Kristi Jauregi Ondarra herätti ihastusta paitsi innostavalla esiintymisellään myös toimivalla kielenopetuksen konseptilla. Tampere oli Educassa taas hyvin edustettuna, kuvassa TAMKin verkkoasiantuntemusta: Marianna Leikomaa, Sanna Sintonen ja Claudia Hallikainen.

Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari vietti lokakuussa viisivuotisjuhlaa. Ohjelma oli koottu tutuista tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön aiheista, ja painopisteinä olivat sosiaalinen media opetuksessa sekä verkko-opetuksen tulevaisuus. Juhlaseminaari tarjosi korkealaatuista kansainvälistä alan asiantuntemusta koti- ja naapurimaista (Brian Hudson, Umeå University, Mart Laanpere, Tallinn University). Turkuun oli taas saatu koolle iso joukko verkko-oppimisen asiantuntijoita, mikä on hyvä saavutus syksyllä tapahtumien sesonkiaikaan. Seminaarista vastaavat Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Kun viimeksi olin puhumassa seminaarissa vuonna 2005, tapahtuman teemoina olivat olivat mobiilioppiminen ja verkkotyökalut: blogit (Jere Majava), wikit (Riitta Suominen), HorizonWimba (Marko Mäkilä) ja Breeze (Annika Ranta). Laura Naismith puhui mobiilioppimisesta niin vakuuttavasti, että täytyy uskoa sen mahdollisuuksiin varsinkin tehtäviin kytkeytyvässä ja informaalisessa oppimisessa. Varsin kiinnostava oli hänen esimerkkinsä taskutietokoneen hyödyistä kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta niin kuin suomalaisissa museoissakin on huomattu, ei ole helppoa yhdistää navigointia tilassa ja informaatioavaruudessa.

Wikit olivat taas tänä vuonna ohjelmassa, ja niistä oli kaksi puheenvuoroa: Wikiopisto (Jaakko Suominen) ja Wikien opetuskäyttö (Riitta Suominen). Ilahduttavaa oli huomata, että wikien käyttö lisääntyy ja monipuolistuu jatkuvasti, vaikka kilpailevia sosiaalisen median työkaluja tulee tarjolle kiihtyvällä vauhdilla. Uusia työkaluja seminaarissa kartoittivat Anne Rongas ja Jari Sjölund otsikolla Sosiaalisen median helmet ja Katri Lietsala puheenvuorossaan Oppimisen ympäristöt – mitä sosiaalisesta mediasta voisi oppia? Second Lifen opetuskäytöstä kokemuksia tarjosivatKim Holmberg, Isto Huvila ja Franck Tetard Åbo Akademista.

Jere Majava puhui innostavasti blogien merkityksestä verkostojen luomisessa ja innosti yleisöä bloggaamaan. Gilly Salmon piti seminaarissa video- ja Laura Naismith liveluennon.

SITE (Society for Information Technology and Teacher Education) tukee opetusteknologian tutkimusta ja käyttöä oppilaitoksissa sekä opettajankoulutuksessa. Tämän vuoden konferenssissa käsiteltiin muun muassa e-portfolioita, oppimistyylejä, verkkoyhteisöjä, verkkokurssien rakentamisstrategioita ja oppimispäiväkirjoja.

Kiinnostavinta antia olivat oppimistyyleihin, vuorovaikutukseen ja ajankäyttöön liittyvät puheenvuorot. Oppimistyylien suhteen puhujat suosivat ”hajautetun salkun teoriaa” eli pitivät hyvänä monien resurssien tarjoamista erityyppisiä oppijoita varten.

Suomalaisittain kiinnostava oli myös oppimistyylejä tutkineen Cynthia Loefflerin (Sam Houston State University) havainto, jonka mukaan verkko-oppimisesta hyötyvät erityisesti opiskelijat, jotka eivät syystä tai toisesta viihdy fyysisessä tilassa. Kokeilemaan houkuttelevia esimerkkejä blogien ja wikien käytöstä opetuksessa esitteli David Pownell (Washburn University). Vahvistusta verkko-opettajien kokemuksille tarjosi puolestaan pilottitutkimus, jonka mukaan verkko-opetus todellakin vie enemmän aikaa kuin lähiopetus; syynä on kahdenkeskisen ja kirjoitetun viestinnän painottuminen. Oppijakeskeisyys oli myös vakuuttavasti esillä – motoksi nousi Christopher Sessumsin (University of Florida) iskulause opettajille: ”From jailer to party host”.

ITK (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa) on Suomen suurin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön konferenssi. Tarjolla on yhteisluentoja, ajankohtaisten hankkeiden esittelyä, lyhyitä puheenvuoroja sekä messuosasto. Viimevuotisessa 15-vuotisjuhlakonferenssissa kiinnostavimpia aiheita olivat oppimisaihiot sekä verkko-opetuksen käytettävyyteen ja laatuun liittyvät teemat.

ITK:ssa puhuttiin muun muassa verkkotutoroinnista (Satu Nurmela, Turun yliopiston täydennyskoulutuslaitos) sekä oppimisaihioista (Pasi Silander, Joensuun yliopisto) oppimisaihioista ja kerättiin uusia niksejä verkko-opetukseen (Tuuli Kurkipää, Tampereen e-oppimisen klusteri).