Parodia on vaikea laji kirjoittamisen ammattilaisellekin. Twitterin parodiatilit huvittavat usein muutaman lukukerran, mutta tasoa ja mielenkiintoa on vaikea säilyttää. Niku Hooli on tehnyt gradun suomalaisista parodiatileistä ja toteaa, että tulkinnan onnistumiselle on tärkeää, että lukija tunnistaa lajin ja ymmärtää tilin luonteen. Parodia perustuu kohteen tyylin jäljittelyyn, joka yltyy normirikkomuksiin ja yllätyksellisiin ylilyönteihin. Hooli on listannut suomalaisia parodiatilejä 24, esimerkiksi Kullervo Kammola ja Mannerheim. Suomalaisten tilien viesti- ja seuraajamäärät ovat vaatimattomia, yleensä muutama sata tviittiä ja pari tuhatta seuraajaa – kärjessä taitaa olla @KKammola vajaalla 12 000 seuraajalla. Suosituilla englanninkielisillä parodiatileillä seuraajia on yli miljoona, esimerkiksi@TheTweetOfGod ja @Queen_UK. Paroditilin sisällöksi riittää mielestäni huonosti parodioitavan henkilön ivailu, sanottavaa pitäisi kehittää asioista, joita henkilö edustaa. Esimerkiksi käy vaikkapa Facebookia reposteleva vale-Zuckerbergin torstainen päivitys: ”Pyydän anteeksi, että Facebook ei toiminut aamulla ja jouduitte tekemään puoli tuntia jotain järkevää.”
Sana viikonvaihteeksi -palsta lomailee heinäkuun ja palaa ruutuun elokuussa. Kaunista kesää!
Kielipoliisin kymmenen kärjessä -esityksen lopuksi valittiin taas vuoden kapula Finnish Consulting Groupin Foorumissa. Finalisteiksi pääsivät hallituksen esitys, kutsu markkinavuoropuhelutilaisuuteen, hankehakuilmoitus ja kaksi valtioneuvoston kanslian työpaikkailmoitusta. Kapulaehdokkaiden erityisansiona oli tänä vuonna toisto:
Kokeilutoiminnan erityisasiantuntijat toimivat kokeilutoiminnon jalkauttajina.
Hankintakokeilussa toteutetaan innovatiivinen hankinta.
Hanketiedon hallintahankkeen hankepäällikön, joka työskentelee valtioneuvoston hallintoyksikön tiedonhallintayksikössä hanketiedon hallinnan kehittämishankkeessa.
Viimeksi mainittu ilmoitus hanketiedon hallintahankkeen hankepäälliköntoimesta saavutti pakinamaisella tyylillään yleisön suosion ja tuli lähes yksimielisesti valituksi vuoden kapulaksi. Kiitos kaikille ehdotuksia lähettäneille ja äänestykseen osallistuneille.
——————–
Kielipoliisi jää nyt kesälomalle kirjoittamaan kapulaväitöstään ja palaa ruutuun elokuussa. Kaunista kesää kielikukkasten ystäville!
Julkisen alan koulutuksissa esitetään toistuvasti kysymys, mitä henkilöstö voi sanoa sosiaalisessa mediassa. Koska virkamiestä koskee sananvapaus, en täysin ymmärtänyt pulmia. Viime viikolla sattunut tapahtuma avasi asiaa.
Virkamies oli Twitterissä jakanut linkin blogikirjoitukseen, jossa arvosteltiin sarkastisesti erästä kaupungin tekemää päätöstä. Tviittajan lähiesimies välitti hänelle omalta esimieheltään saamansa viestin, jossa tviittaajaa käskettiin ”tarkasti harkitsemaan”, kannattaako blogilinkki jakaa vai poistaa, koska ”kaupunginjohtaja ei siitä pidä” ja virkamiehen tulee olla lojaali työnantajalleen.
Lojaali kuitenkin pitäisi olla paitsi työnantajalle myös niille asiantuntijasisällöille, joita on palkattu yhteisillä varoilla hoitamaan. Lojaaliuden ymmärtäminen kaupungin organisaatiossa vain johdon päätösten myötäilyksi on omiaan tukkimaan henkilöstön suut sosiaalisessa mediassa ja jättämään muun kaupunkiyhteisön keskustelusta osattomaksi. Päätöksiäkin täytyy voida arvioida.
Sanan lojaali taustalla on latinan lex eli laki. Onko lojaaliuden vaatimus käytännössä sananvapautta rajoittava laki?
Tällä viikolla varmistui, että Twitterissä toteutetaan neljä uudistusta. Kaksi niistä tuntui hyvältä ja kaksi kyseenalaiselta. Hyvät uutiset ensin.
Kuvat, videot, lainaukset ja kyselyt eivät enää vie tilaa 140 merkistä, mutta linkit lasketaan edelleen merkkimäärään. Laajennuksen kääntöpuolena meille kieli-ihmisille on se, että Twitter muuttunee entistä kuvapainotteisemmaksi.
Toinen merkkejä säästävä muutos on se, että vastauksien alussa ei enää toisteta käyttäjänimeä. Tviitin päällä sen sijaan näkyy ilmoitus, kenelle tviitti on vastaus. Kun käyttäjänimet eivät vie merkkejä, monenkeskiset keskustelut helpottuvat. Ne ovatkin tähän asti typistyneet muutamaan sanaan, kun käyttäjätunnukset ovat syöneet pääosan merkkimäärästä.
Kyseenalainen muutos puolestaan on se, että käyttäjät pääsevät jatkolähettämään ja lainaamaan omia tviittejään. Tämä lisää todennäköisesti rasittavaa itsemarkkinointia. Seuraajat kuitenkin sietävät sitä yleensä huonommin kuin lähettäjä uskoo.
Parannukselta ei myöskään tunnu kahdenkeskisten viestien näkyminen kaikille seuraajille. Nykyisin kun viestin aloittaa käyttäjätunnuksella, se näkyy vain lähettäjän ja vastaanottajan yhteisille seuraajille. Uudistuksen jälkeen käyttäjätunnuksella aloitettu viesti näkyy kaikille seuraajille, jos se ei ole suora vastaus. Tämä muutos aiheuttaa todennäköisesti vain turhaa kuormitusta viestivirrassa.
Olen lopen kyllästynyt turhaan yleistämiseen. Miksi sanotaan, että ”ihminen on ahne”, kun puhutaan itsestä? ”Media kirjoittaa” tarkoittaa suomeksi, että luin yksittäisen jutun päivän lehdestä. Ajankohtaisohjelmassa keskustelijat toistavat, että sosiaalinen media on vihapuhetta, mutta viittaavat vain iltalehtien keskustelupalstoihin. Lehtijutuissa ”kansa on sitä mieltä” tarkoittaa tunnetusti toimittajaa ja tämän kaveria.
Hallintokielessä on usein laajojen prosessien ja toimenpiteiden viidakossa vaikea jäljittää, mistä tosimaailman asioista puhutaan. Hammashoito on ”suun terveydenhuoltoa”, koulutus ”osaamisen kehittämistä” ja päiväkoti ”varhaiskasvatuspalvelua”. Paperilla kaikki muuttuu lopulta palveluiksi, ja monipalvelukeskuksiin uppoavat kirjat, lapset, sairaat, asunnonhakijat, näyttelyt, kuorot, opiskelijat, kuntoilijat ja vanhukset. Palveluja voi paperilla keskittää, siirtää, tehostaa, leikata ja supistaa, kun se ei enää koske ihmisiä.
Pidetään puhe maanläheisenä ja leikataan Kielipoliisin giljotiinilla tarpeettomat yleistykset. Kielipoliisin giljotiini* on periaate, jonka mukaan mahdollisista esitystavoista valitaan konkreettisin ja yleistajuisin.
*Sukua Occamin partaveitselle, jonka mukaan teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia.
