Olen lopen kyllästynyt turhaan yleistämiseen. Miksi sanotaan, että ”ihminen on ahne”, kun puhutaan itsestä? ”Media kirjoittaa” tarkoittaa suomeksi, että luin yksittäisen jutun päivän lehdestä. Ajankohtaisohjelmassa keskustelijat toistavat, että sosiaalinen media on vihapuhetta, mutta viittaavat vain iltalehtien keskustelupalstoihin. Lehtijutuissa ”kansa on sitä mieltä” tarkoittaa tunnetusti toimittajaa ja tämän kaveria.
Hallintokielessä on usein laajojen prosessien ja toimenpiteiden viidakossa vaikea jäljittää, mistä tosimaailman asioista puhutaan. Hammashoito on ”suun terveydenhuoltoa”, koulutus ”osaamisen kehittämistä” ja päiväkoti ”varhaiskasvatuspalvelua”. Paperilla kaikki muuttuu lopulta palveluiksi, ja monipalvelukeskuksiin uppoavat kirjat, lapset, sairaat, asunnonhakijat, näyttelyt, kuorot, opiskelijat, kuntoilijat ja vanhukset. Palveluja voi paperilla keskittää, siirtää, tehostaa, leikata ja supistaa, kun se ei enää koske ihmisiä.
Pidetään puhe maanläheisenä ja leikataan Kielipoliisin giljotiinilla tarpeettomat yleistykset. Kielipoliisin giljotiini* on periaate, jonka mukaan mahdollisista esitystavoista valitaan konkreettisin ja yleistajuisin.
*Sukua Occamin partaveitselle, jonka mukaan teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia.