Väitöstilaisuus 16.8. Tampereen yliopistossa
Filosofian maisteri Riitta Suomisen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Virkatekstin käytettävyys. Pöytäkirjasta verkkotekstiksi ja sosiaalisen median päivitykseksi tarkastetiin julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 16.8.2019 klo 12 Pinni B -rakennuksen luentosalissa 1100. Vastaväittäjänä toimi professori Merja Koskela Vaasan yliopistosta ja kustoksena dosentti Unni Leino Tampereen yliopistosta.
Lektiossa Suominen totesi, että käytettävyyden käsite liitetään useimmin teknisiin laitteisiin ja ohjelmistoihin. Samanlaista käytettävyyden arviointia voi kuitenkin soveltaa myös teksteihin. Kuitenkaan virkatekstien tutkimuksessa ei käsitettä ole juuri käytetty, vaan asiasta on puhuttu lähikäsitteillä ymmärrettävyys ja luettavuus. Viime aikoina on yleistynyt myös termi saavutettavuus, kun verkkopalveluihin on alettu soveltaa Euroopan unionin saavutettavuusdirektiiviä.
Lukijan käyttökokemukselle painoarvoa
Käytettävyys on osa kokonaisvaltaista käyttökokemusta. Omaa käyttökokemustaan voi analysoida selaamalla asuinkaupunkinsa päätösasiakirjoja verkossa. Onko teksti nopealukuista, ymmärrettävää ja miellyttävää lukea? Kuntalaki ja kaupunkien strategiat painottavat osallistamista, mutta ilman taustojen lukemista osallistuminen ei onnistu eikä se ole merkityksellistä.
Myönteistäkin on julkisen alan viestinnässä nähtävissä. Asiakirjojen saavutettavuus on parantunut koko ajan, kun kaikki kunnat ovat alkaneet jo 90-luvulla jakaa päätösasiakirjat verkossa. Päätösasiakirjat on kuitenkin tuotu verkkoon usein paperiasiakirjojen näköisversioina. Muutos ei ole juuri vaikuttanut asiakirjojen esitystapaan tai ulkoasuun, vaikka alusta ja käyttöyhteys ovat vaihtuneet.
Julkisen alan verkkopalvelujen teknisiä ominaisuuksia on testattu pitkään, mutta itse tekstin eli varsinaisen sisällön käytettävyys on jäänyt toissijaiseksi. Kuitenkin juuri teksti on se, jota varten käyttäjä yleensä verkkosivuille tulee.
Mallia ohjelmistojen käytettävyystutkimuksesta
Miten sitten tutkia tekstin käytettävyyttä? Esikuvaksi sopii Jakob Nielsen ja hänen ympärilleen ryhmittyneet käytettävyystutkijat. Käytettävyystesti toteutetaan tavallisimmin siten, että koehenkilöt pannaan käyttämään laitetta, ohjelmaa tai verkkopalvelua. Heille annetaan tehtäviä, joiden suorittamista seurataan. Usein koehenkilöiden toiminta tallennetaan ja heitä pyydetään ajattelemaan ääneen ja kuvaamaan toimintaansa. Ääneenajattelu avaa mentaalista prosessia toiminnan aikana ja kertoo tarkkailijalle, mikä estää tai edistää tehtävän onnistumista.
Väitöstutkimuksessa kymmenen kaupungin ammattiviestijää toimivat koehenkilöinä. He lukivat koetilanteessa pöytäkirjaa, sanallistivat ajatuksensa ja kirjoittivat pöytäkirjan pohjalta verkkotekstin, tviitin ja Facebook-päivityksen.
Kaikkiaan koehenkilöt viittasivat käytettävyyspulmiin 85 kertaa. Yleisimmin koehenkilöt mainitsivat pulmina kuntalaisen näkökulman puuttumisen, tekstin pituuden, loppupainotteisen esittämisjärjestyksen, pääasian tunnistamisen vaikeuden, kontekstoinnin ongelmat, konkretian puutteen ja pulmalliset käsitteet. Tekstitason käytettävyysongelmat saivat koehenkilöiltä enemmän mainintoja kuin lause- ja sanatason pulmat.
Muutoksen alettava huipulta
Muokatessaan tekstiä koehenkilöt lyhensivät sitä, muuttivat esittämisjärjestystä ja tekivät lukuisia muutoksia. Lähtötekstin vaikutus uusiin teksteihin oli kuitenkin ratkaiseva. Sanasto ja ilmaukset kevenivät asteittain, mutta uudet tekstit olivat hyvin tunnistettava osa lähtötekstistä alkanutta ketjua. Näin ollen jos virkatekstien käytettävyyttä todella halutaan parantaa, vakava huomio on kiinnitettävä asiantuntijoiden tuottamiin lähtöteksteihin.
Tapahtumasta mediassa: Hesarissa, Aamulehdessä, Ykkösaamussa, Kotimaisen kielten keskuksen Ajankohtaista-palstalla, Alustassa, Aristoteleen kantapäässä ja Tampereen yliopiston sivuilla.
Online Educa Berlin: verkkoviestintää ja vuorovaikutusta
Parin vuoden tauon jälkeen osallistuin taas Online Educa Berlin -konferenssiin. Tapahtuma voi edelleen hyvin. Osallistujina oli yli kaksituhatta verkko-oppimisen ammattilaista 80 maasta, ja järjestelyt olivat taas erinomaiset.
 |
| Reilut 2 000 verkko-oppimisen ammattilaista kokoontui taas Berliinin Online Educaan. Perinteisessä OEB-väittelyssä kiisteltiin, pitäisikö opiskelijoiden someriippuvuutta vähentää. Suomalaisia konferenssissa oli tavallista vähemmän, näytteilleasettajissa vain oululainen Tuudo. |
Luovilla ratkaisuilla ja osallistamisella kohti muutosta
Pääpuhujina olivat Aleks Krotoski, Abigail Trafford ja Pasi Sahlberg. Aleks Krotoskin mukaan olemme opetuksessakin siirtyneet yksisuuntaisesta tarinankerronnasta osallistamiseen ja henkilökohtaistamiseen. Kamppailua käydään jatkuvasti siitä, kuka tulee kuulluksi ja kuka saa osallistua. Abigail Trafford pohti, miten ihmisten pitkäikäisyys vaikuttaa yhteiskuntaan. Iäkkäät ihmiset opiskelevat ja ovat työkykyisiä yhä pitempään. Kokeneiden työntekijöiden nuoria paremmat strategiset taidot pitäisi hyödyntää työelämässä ja oppiminen tuoda osaksi kaikkia elämänvaiheita.
Kiinnostavin oli Pasi Sahlbergin puheenvuoro huolimatta siitä, että olin kuullut sen aiemminkin. Sahlberg puhui Suomen koulutuksen menestystekijöistä: tasa-arvosta ja akateemisesta opettajankoulutuksesta. Tulevaisuudessa Sahlbergin mukaan opetuksen ytimessä pitäisi olla luovuus, ongelmanratkaisu ja empatia – ne inhimilliset taidot, joita älylaitteilla ei ole.
OEB-väittely on loistavaa tietoviihdettä
Suosikkini Online Educan ohjelmassa on joka vuosi torstai-illan OEB-väittely. Tänä vuonna joukkueet väittelivät siitä, pitäisikö opiskelijoiden riippuvuutta sosiaalisesta mediasta vähentää. Väittelijöistä Marc ”diginatiivi” Prensky ja Claire Fox vastustivat ajatusta, Joe Edelman sekä Julia HobsBawn puolustivat. Tarjolla oli terävää argumentointia, varsinkin Julia Hobsbawn loisti puhetaidollaan. Hänen ansiotaan oli, että yleisöäänestys voittajasta päättyi lähes tasapeliin somemyönteisestä yleisöstä huolimatta.
Avoimen ja suljetun jakamisen pulmia
Vanhoista guruista mukana oli Stephen Downes, joka puhui edelleen vakuuttavasti avoimen pedagogiikan sekä avointen materiaalien ja oppimisympäristöjen puolesta. Perinteisten oppikirjojen teko on hänen mukaansa auttamattomasti liian hidasta, ja suljettujen alustojen myyjät ajattelevat ensisijaisesti taloudellista etuaan. Omassa sessiossamme puhuin myös avoimesta julkaisemisesta ja somekanavien monipuolisesta hyödyntämisestä opetusviestinnässä. Jälkikeskusteluissa tuli esiin, kuinka vaikeaksi opetusalan ammattilaiset kokevat avoimuuteen liittyvän julkisuuden. Kyse on siis edelleen ennemminkin kulttuurisesta kuin teknisestä muutoksesta.
Online Educassa annettiin enemmän tilaa yhteisille keskusteluille ja esitysten pituutta vastaavasti lyhennetty. Ratkaisu on mielestäni hyvä ja heijastaa verkkopedagogiikan linjauksia.
 |
| Sessiossamme puhuivat lisäkseni Gordana Benat, Marit Nieuwenhuys, Vasilis Tsilivis ja puheenjohtajana toimi Nives Kreuh. Hollantilaiset ja tanskalaiset olivat paikalla sankoin joukoin, suomalaisten vähäistä määrää ihmettelimme yhdessä Marjaana Kareisen kanssa. |
Sosiaalista mediaa Georgiassa
 |
| Valtiovarainministeriön koulutuskeskus toimii uusissa hyvin varustelluissa tiloissa verohallintoa vastapäätä. Tarjolla on hyvä tieto- ja viestintätekniikan toimintaympäristö. |
Olin 22.3.–28.3.2015 konsultoimassa valtiovarainministeriön koulutuskeskuksessa Georgiassa. Koulutus on osa laajempaa hanketta, jota hallinnoi suomalainen sisarorganisaatio HAUS. Hankkeen laajempana tarkoituksena on tukea uuden valtionhallinnon koulutuskeskuksen koulutusohjelmien ja valtiovarainministeriön henkilöstöhallinnon kehittämistä. Aiheenani olivat avoimet oppimisympäristöt, opetusviestintä ja sosiaalisen median käyttö koulutuksessa sekä asiantuntijatyössä.
Työskentely lähti liikkeelle siitä, että keskuksesta avattiin pääsy blogeihin, wikeihin, Twitteriin, YouTubeen ja niin edelleen. Viime kesänä ministeriöistä oli päätetty sulkea pääsy sosiaaliseen mediaan, koska viihdekäyttöä haluttiin karsia työaikana. Georgiassa ylivoimaisesti suosituin palvelu on Facebook, ja sen kepeys muovaa suhtautumista koko työkalujen kirjoon. Wikien, blogien ja Twitterin yhteydessä nousi usein esiin kysymys siitä, voisiko samat toiminnot hoitaa yhdessä palvelussa eli Facebookissa. Oman kokemukseni mukaan Facebook toimii hyvin pintapuolisessa opetuskeskustelussa ja kevyessä sisällönjaossa, kuten aikataulujen sopimisessa. Kuitenkin syvempi työskentely vaatii esimerkiksi blogin pitempiin pohdintoihin ja wikin tiedonrakenteluun. Kun yhdistelmän vielä täydentää nopean toiminnan Twitterillä, koossa on toimiva sosiaalisen median ympäristö oppimista ja asiantuntijatyötä varten.
Verkossa tarvitaan yhteistä kieltä
Yleisö ymmärsi englantia vaihtelevasti, siksi koulutin tulkin avustuksella. Onneksi aiheena oli verkkotoiminta, jossa on mahdollista luoda monikielisiä toimintaympäristöjä ja kanavoida vuorovaikutus sinne. Tilanne kuitenkin havainnollisti selkeästi, kuinka oleellinen riittävä englannin kielen taito on, jos halutaan päästä käsiksi globaaliin verkkovuorovaikutukseen. MIT:n avoimia oppimisresursseja esiteltäessä Akatemian apulaisjohtaja kiteytti asian hauskasti: Jos haluamme pitää työmme, meidän on lopetettava englannin opetus. Toinen vaihtoehto on lopettaa kaikki muu kuin englannin kurssit.
Avoimien verkkoympäristöjen hyödyntäminen on joka tapauksessa välttämätöntä paitsi asiantuntijoiden oman kehitymisen kannalta myös siksi, että heidän on pystyttävä kytkemään omat koulutettavansa ja kansalliset ryhmänsä osaksi globaaleja verkostoja.
 |
| Sosiaalista mediaa osallistujat olivat käyttäneet lähinnä viihteeseen ja markkinointiin, mutta viikon aikana tutkittiin sen soveltuvuutta opetukseen ynnä muuhun asiantuntijatyöhön. Työn jälkeen tarjolla oli hyviä aterioita ja rikkikylpyjä; viinikin on lähtöisin georgian kielen ghvinosta. |
Online Educa Berlin 2014: Rheingold, Downes ja Siemens
Online Educa Berlin järjestettiin 3.–5. joulukuuta 20. kerran. Osallistujia oli 2 332 sadasta maasta. Olin aikonut jättää konferenssin väliin tänä vuonna, mutta mieleni muutti kolme syytä: Howard Rheingold, George Siemens ja Stephen Downes.
 |
| Stephen Downes muistutti, että hän ja Siemens keksivät moocit, vaikka sitä ei aina muisteta. Käytännön mooc-vinkkejä Espanjasta tarjosi Mathew James Constantine: parhaiten toimivat 4 – 6 viikon kurssit ja 7 minuutin videot. |
Howard Rheingold puhui vakuuttavasti osallistavan oppimisen ja verkkotoiminnan puolesta. Opettajan kannattaa keskustella opiskelijoiden kanssa, selvittää heidän omat oppimistarpeensa ja voimaannuttaa oppijat ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Opettajan tehtäväksi tulee opettamisen sijasta opiskelijan rinnalla oppiminen. Rheingold suosittelee pedagogian sijasta peeragogiaa, ”vertaisgogiaa”, jossa tärkeitä ovat erilaiset yhteistoiminnan muodot kuten yhdessä kirjoittaminen. Ulkoluvun sijaan siirrytään pohtimaan merkityksiä ja yhteyksiä. Verkostoituminen vaatii, että opiskelija luo itselleen julkisen äänen. Kun nimi kirjoitetaan Googleen, hakutuloksissa on oltava omia tuotoksia, ei vain muiden arvioita.
Stephen Downes puolestaan vaati jokaiselle ikiomaa riippumatonta tilaa verkossa. Samoin joka opiskelijalla pitäisi olla oma henkilökohtainen oppimisympäristö, joka linkittyy muihin ympäristöihin. Tärkeätä on siis linkittyminen, ei yhteinen alusta. Facebookin kaltaiset palvelut perustuvat siihen, että käyttäjä on tuote, jota myydään mainostajille. Samaan tapaan myös oppimisalustat keräävät opiskelijoiden tietoja ja aineistoja omiin tarkoituksiinsa, vaikka opiskelijalla pitäisi olla ensisijainen oikeus päättää niiden käytöstä. Sisällöntuottajalla pitää olla myös mahdollisuus viedä datansa mukanaan, kun hän lopettaa palvelun käytön. Teknologiavalintamme ratkaisee, millainen on tulevaisuus.
Online Educan huipentuma on aina torstain päättävä Oxford-tyyppinen väittely, jossa kaksi puolustaa ja kaksi vastustaa annettua väittämää. George Siemens ja Viktor Mayer-Schönberger puolustivat näkemystä, jonka mukaan massadata ei pilaa koulutusta vaan se tehostaa ja yksilöllistää opetusta – käyttötavan vain pitää olla avointa ja läpinäkyvää. Ellen Wagner ja Inge de Waard epäilivät massadatan käyttötapoja ja käytön päämääriä. Äänestyksessä 72 % yleisöstä asettui puolustamaan miesjoukkueen näkemystä massadatan eduista. Väittely oli entiseen tapaan viihdyttävä, mutta ei yltänyt sellaiseen argumenttien ilotulitukseen kuin aikaisempina vuosina.
Kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka ei siltä näyttäisi
Pääpuhujista Lisa Lewin havainnollisti omalla henkilöhistoriallaan, kuinka poliittisilla päätöksillä on mikro- ja makrovaikutuksia. Hänen kohdallaan ne mahdollistivat opiskelun Harvardissa, ja monille naisille sekä vähemmistöjen edustajille poliittinen päätöksenteko on avannut pääsyn aiemmin eliitille varattuun korkeakoulutukseen. Teknologian avulla voimme Lewinin mukaan edelleen laajentaa koulutusmahdollisuuksia. Hänen näkemyksensä on, että nykyinen koulutusteknologia on ohittanut nopean omaksumisen vaiheen ja saavuttanut S-käyränsä päätepisteen. Nyt tarvitaan uusia innovaatioita, joita voivat tarjota esimerkiksi massadata tai aivotutkimus.
Kiinnostavan esityksen tarjosi myös Ola Rosling, joka testasi yleisökysymyksillä, kuinka tarkasti näkemyksemme perustuvat faktoihin. Tuloksien mukaan menestyimme lähes yhtä hyvin kuin simpanssit. Rosling osoitti, että näemme kehityksen selvästi synkempänä kuin se on. Köyhyys vähenee, naisten koulutus lisääntyy, katastrofit ovat olleet vähemmän tuhoisia kuin uskomme. Erityisesti opettajien on tukeuduttava tietoon perustuvaa maailmankuvaan.
Teknologia edellä puuhun
Pääpuhujien lisäksi on kiinnostavaa tarjontaa myös pienemmille yleisöille. Itse inspiroiduin kanadalaisryhmän –Thomas Stenzel, Michael Canuel ja Donna Aziz – esityksestä, joka käsitteli englannin kielen opetusta Thaimaassa. Thaimaan koululaisten PISA-tulokset ovat olleet kurjia ja laskemaan päin. Hallitus päätti kohentaa kouluoloja kerralla ja tilasi Kiinasta yhdeksän miljoonaa tablettia. Tabletit joutuivat hyllylle, koska niihin ei ollut sisältöä eikä niitä osattu edes ladata. Tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka uudistusta lähdetään tekemään teknologia edellä ilman pedagogista suunnitelmaa ja opettajien koulutusta. Teknologian käyttöönotto vaatii opettajien osaamista ja sitouttamista: ilman omaa verkko-opiskelun kokemusta ei toimintatapaa pystytä viemään käytäntöön. Kanadalaisryhmä oli luomassa toimivaa englannin kielen verkko-opetuksen mallia.
 |
| Educa tarjoaa myös kiinnostavia tietoiskuja. Kanadalaiset Thomas Stenzel, Michael Canuel ja Donna Aziz esittelivät englannin kielen verkko-opetuksen malliaan. Uuden sukupolven virtuaalilaseilla riitti kokeilijoita jonoksi asti. |
SITE 2013 – mobiili, mooc, monikanavaisuus
 |
| Milton Chen kehotti tekemään tulevaisuutta. Toinen pääpuhuja Paul Kim kertoi myönteisiä kokemuksiaan 20 000 opiskelijan avoimesta verkkokurssista. Verkkokansalaisten taidoista oli tarjolla puhutteleva paneeli – aiheesta kannattaisi keskustella enemmän myös meillä. |
SITE-konferenssi järjestettiin tänä vuonna New Orleansissa. Milton Chen puhui projektioppimisen puolesta ja esitteli George Lucas -säätiön Edutopia-sivustoa. Oman opetuksen kiinnostavuutta voi hänen mukaansa arvioida seuraamalla, tulevatko opiskelijat luokkaan yhtä nopeasti kuin lähtevät sieltä ulos. Paul Kim kertoi avoimesta 20 000 osallistujan verkkokurssistaan ja Stanfordin SMILE-oppimisympäristöstä, joka perustuu oppijoiden kysymyksiin. Kim antoi MOOC-lyhenteelle uuden sisällön kokemustensa perusteella: ”massive open online course” muuttui muotoon ”massive ongoing online course”, sillä opiskelijat jatkoivat työskentelyä itseorganisoituvasti varsinaisen kurssin päätyttyä. Hän myös kehotti unohtamaan verkko- ja lähiopetuksen vastakkainasettelun, sillä oppiminen on läsnä kaikkialla: on-line ja off-line yhdistyvät all-line-oppimiseksi.
Mariana Patru Unescosta kantoi huolta maantieteellisistä ja sukupuolten välisistä digitaalisista kuiluista, joita vastaan voidaan käydä mobiilioppimisen keinoin. Maailmassa on 775 miljoonaa lukutaidotonta, niistä kaksi kolmasosaa naisia. Internetiä käytetään kehittyvissä maissa useimmiten mobiililaitteilla, joten niiden avulla voidaan avata koulutuksesta syrjäytyneille pääsy maailmanlaajuisiin opetusaineistoihin. Vaikka mobiililaitteita käyttävätkin kehittyvissä maissa enemmän miehet, ne antavat myös monille naisille ainoan mahdollisuuden koulutukseen.
Vuorovaikutus vaatii vapautta ja virikkeitä
Monissa puheenvuoroissa käsiteltiin verkkokeskusteluun liittyviä aiheita. Jon Dron Athabascan yliopistosta esitti kiinnostavan teesin ”Mitä enemmän opetuksessa on rakennetta, sitä vähemmän dialogia”. Verkkoympäristössä osallistujille olisi siis annettava mahdollisuus luoda itseorganisoituvasti omia tiloja eri tarkoituksiin. Karen McFerrinLousianan yliopistosta puhui tutunkuuloisesti verkkokeskustelun sisältöanalyysista, jota olisi seurattava systemaattisesti. Puheenvuoroissa kiinnitetään huomiota määrän lisäksi kriittiseen ajatteluun, sisältökeskeisyyteen, pohdintaan ja kieleen. Susan Patterson puolestaan esitteli SNAPP-ohjelmaa, joka havainnollistaa graafien avulla verkkokurssin vuorovaikutusta. Se antaa verkko-opettajalle tietoa siitä, kuka puhuu kenenkin kanssa ja kuka jää eristyksiin. Näin opettaja voi ajoissa eri tavoin ohjailla vuorovaikutusta. Mahnaz Moallemin oli tutkinut synkronisen ja asynkronisen keskustelun vaikutusta motivaatioon, itseohjautuvuuteen ja oppimistuloksiin. Näillä kahdella vuorovaikutustavalla ei ollut merkitsevää eroa, mutta parhaat tulokset saatiin käyttämällä molempia yhdessä.
Verkkokansalaisen taidot
Eniten miettimisen aihetta sain paneelista, joka käsitteli verkkokansalaisuuteen opettamista (Teaching digital citizenship); paneelin keskustelijoita olivat Michael Searson, Bonnie Sutton, David Whittier, Robert Plants, David Gibson, Joke Voogt, Marilyn Ochoa, Vic Sutton. Paneelissa todettiin, että verkkokansalaistaidot pitäisi saada opetusohjelmaan, mutta opettajat eivät tahdo hallita niitä itsekään. Kansalaistaitoihin kuuluisivat muun muassa avointen materiaalien tunteminen, medialukutaito sekä verkkoetiikka ja -vuorovaikutustaidot. Joke Voogt määritteli osaamisen tasoja: passiivinen käyttäjä ymmärtää mistä on kyse, aktiivinen käyttää itse, kokenut hallitsee vuorovaikutuksen, tehokäyttäjä taitaa myös vaikuttamisen verkossa. Kunnon verkkokansalainen osallistuu ja vaikuttaa aktiivisesti oman elinpiirinsä asioihin – voisikohan teknologia tuoda osallistumiseen samanlaisen vallankumouksen kuin opetukseen on odotettavissa?
 |
| SITE tarjoaa mahdollisuuden keskustella verkko-opetuksen tilasta eri maissa. Muutoksen toteuttaminen vaatii Joyce Pittmanin mukaan tarpeen, taitotietoa, resursseja ja sitoutumista. Blance O’Bannonin tutkimuksessa Facebook edisti oppimista ja oppilaat pitivät sen opetuskäytöstä, joskin joku epäili opettajan vain haluavan olla ”hip and cool”. Todella cool oli muuten jazzkaupunki New Orleans. |
OEB 2013: avoimet massakurssit jatkavat maailmanvalloitusta
 |
| Ponnekkaasti avoimia massakursseja puolusti Donald Clark. Yhteiskirjoittamisen työkaluja kokeiltiin Théo Bondolfin luotsaamassa ryhmässä. Blackboard-mies Rick Van Sant kertoi vauhdikkaasti, mitä ajatteli ihmisen kyvystä tehdä yhtä aikaa monta asiaa. Educa-veteraani Juhana Nieminen esitteli kiinnostavaa KungFu-palautetyökalua. |
Online Educa Berlin 2013 kokosi taas tutut parituhatta verkko-opetuksen ammattilaista 91 maasta. Konferenssi sujui leppoisassa ilmapiirissä vaikkakin myrskyisässä säässä. Viime vuodesta teemat eivät olleet juuri muuttuneet, mutta mooceja eli massiivisia avoimia verkkokursseja tarkasteltiin nyt syvällisemmin useasta näkökulmasta.
Moocit sopivat itseohjautuville
Toimivatko massakurssit? Vastaus on kyllä ja ei. Ne keräävät valtavasti osallistujia ja mahdollistavat osallistumisen huippuyliopistojen opetukseen paljon aiempaa laajemmalle joukolle. Osallistua eivät voi kuitenkaan kaikki, sillä vaatimuksena on tietokone, internetyhteys ja kielitaito. Yksi isoimmista ongelmista on se, että keskeyttäjiä on paljon ja vain harva saa kurssista loppumerkinnän. Moocit vaativat siis opiskelijalta melkoisesti itseohjautuvuutta, siksi ne tuntuvat soveltuvan parhaiten jo tutkinnon suorittaneille.
Massakursseista on jo kokemusta, ja niitä rakennetaan perinteisen opetuksen tapaan (X-moocit) tai konnektivismin hengessä (C-moocit). Donald Clark kannusti kokeilemaan ja rakentamaan erityyppisiä massakursseja eri kohderyhmille. Kaikki eivät tarvitse opintopisteitä ja tutkintoja, vaan monet osallistuvat oppimisen ilosta. Keskeyttämisiä voitaisiin ehkä vähentää siten, että isot avoimet ja pienet suljetut verkkokurssit kytketään toisiinsa. Rahoituskin on Clarkin mukaan ratkaistavissa monin tavoin: vaihtoehtoinavaihtoehtoina ovat esimerkiksi valtionapu, lahjoitukset, sponsorointi, pienet osallistumis- tai todistusmaksut ja mainokset.
Big data ohjauksen tueksi
Opettajia työllistävään palautteenantoon ratkaisuna on vertaistuki mutta myös tiedonkeruun ja automaattipalautteen kehittyminen. Pääpuhujista Victor ”Big Data” Mayer-Schönberger havainnollisti, kuinka massakursseilla kerättyä raakatietoa jalostetaan oppimisen ohjauksen tueksi. Kun tilasto osoittaa esimerkiksi tietyn keskustelukommentin edistävän tehtävän ratkaisua, voidaan virheen tehneet opiskelijat ohjata automaattisesti lukemaan kommenttia, joka on auttanut toisia ratkaisemaan tehtävän oikein. Juuri valtavat osallistujamäärät mahdollistavat massiivisen tiedonkeruun opetuksen personoimisen tueksi.
Toinen pääpuhuja Jeff Borden hehkutti ponnekkaasti aktivoivan opetuksen puolesta. Sen tueksi hän esitteli kyselyä, jossa 16 000 opiskelijalta oli tiedusteltu heidän suosikkikurssiaan. Vastaukset lähes yksimielisesti nostivat esiin kurssit, jotka vaativat kriittistä ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisua. Borden yllätti myös kertomalla, että kriittiselle ajattelulle suotuisin melutaso on tutkitusti kahvilan 65–80 desibeliä, kun taas luentosalin 35 desibeliä ei aivoja aktivoi. Hän totesikin, että jos tarvitaan ympäristöä, joka ei mitenkään tue oppimista, kannattaa valita luokkahuone. Hauskalla tavalla aktivoiviin menetelmiin kannustaa myös MIT:n tutkimus, jonka mukaan opiskelijan huomiokyky on alhaisempi luentoja kuunnellessa kuin nukkuessa.
 |
| Suomalaiset ovat aina aktiivisia Educassa, kertovat vakiokävijät Petri Lounaskorpi ja Leena Vainio Ulla Tirroselle ja Johannes Pernaalle.Linda Saukko-Rauta ilahdutti Educassakin piirretyillä muistiinpanoillaan. Kari A. Hintikka ja Maija Kärnä puhuivat sosiaalisen median käytöstä, Inge de Waard puolestaan opasti työryhmiä moocien suunnittelussa. Educan jokavuotinen kohokohta on väittely, jossa tällä kertaa massakurssien vastustajat ja kannattajat ottivat mittaa toisistaan – yleisö äänesti massakurssit jatkoon. |
Online Educa Berlin 2012: korkeakoulutuksen muutoksia ja MOOCeja
 |
| Michael Barber ennusti muutosten lumivyöryä yliopistoihin. Muutosten toteuttamisesta puhui vaikuttavasti Steve Martin: luota suostuttelun ja viestinnän voimaan. Kiinnostunutta yleisöä Online Educa kokosi taas 98 maasta. |
Online Educa Berlin 2012 -konferenssi keräsi taas kaksituhatta verkko-oppimisesta kiinnostunutta osallistujaa sadasta maasta. Suomalaiset olivat hyvin edustettuna – ulkomaalaisia osanottajia tuli eniten Englannista, toiseksi eniten Hollannista ja kolmanneksi eniten Suomesta. Kiinnostavaa oli, että suomalaisista organisaatioista oli nyt mukana kuuden seitsemän hengen ryhmiä.
Isoista linjoista jäi parhaiten mieleen Michael Barberin puhe tulevasta muutoksen lumivyörystä, josta on jo pinnan alla selviä merkkejä yliopistomaailmassa. Yliopisto-opetuksen kustannukset ovat nousseet satoja prosentteja, mutta samaan aikaan tutkinnon merkitys työelämässä on vähentynyt, esimerkiksi Englannissa yliopistotutkinnon suorittaneita oli viime vuonna työttömänä enemmän kuin saman ikäluokan ei-akateemisia nuoria. Suositut avoimet massiiviset verkkokurssit MOOCit uudistavat toimintatapoja, mutta niiden rahoitus on vielä ratkaisematta. Tämän hetken tilannetta voi luonnehtia Robert Cummingsin sanoin: MOOCit eivät tee meistä rikkaita, mutta ne voivat tehdä meistä kuuluisia.
Varaudu muutokseen VUCA-maailmassa
MOOCin lisäksi suosittu isokirjainlyhenne konferenssissa oli VUCA (volatility, uncertainty, complexity, ambiguity), jolla kuvataan nykyisen toimintaympäristön epävarmuutta ja mutkikkuutta. Menestykseen jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä tarvitaan Edith Lemieux’n mukaan näkemystä, selkeyttä, ymmärrystä ja ketteryyttä. Muutosvalmiutta ja oppimiskykyä on vahvistettava kaikissa organisaatioissa.
Eri medioista parhaiten esillä oli tänä vuonna videon opetuskäyttö, josta hyviä suomalaisia esimerkkejä oli myös Ville Venäläisellä. Facebookin käyttöä opetuksessa käsiteltiin monissa esityksissä, antoisimmin Nick Kearneyn puheenvuorossa. Hän puolusti sinänsä viihteellisen palvelun opetuskäyttöä siksi, että oppimisen tulisikin olla helppoa ja hauskaa. Avoin jakaminen on hyvä asia, koska se lisää läpinäkyvyyttä ja luottamusta. Ongelmana on vain se, että opetusaineistoja ei ole Facebookin jatkuvassa päivitysvirrassa helppo hyödyntää jälkikäteen.
Miten muutoksen saa aikaan, Steve Martin?
Erityisen kiintoisaksi osoittautui Steve Martinin Educa-esitys, joka käsitteli suostuttelua. Martinin mukaan ihmiset ymmärtävät huonosti, mikä todella vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. Jos haluamme saada ihmiset käyttäytymään jollakin tavalla, heille on kerrottava toiveen mukaisesti toimivista ihmisistä. Asian esittämisen tavalla ja yhteydellä on suuri merkitys siihen, kuinka toivottua toimintaa saadaan aikaan. Englannin veroviranomaisten kanssa työskennellessään Martin teki hämmästyttävää tulosta muotoilemalla uhkailevat karhukirjeet suostutteleviksi. Hänen suostuttelua käsittelevä kirjansa onkin käännetty 26 kielelle.
Ehdoton suosikkini Educan ohjelmassa on edelleen torstai-illan perinteinen väittely. Tällä kertaa kiisteltiin siitä, parantaisiko tutkintojen poistaminen elinikäistä oppimista. Väittelijät Jef Staes, Donald Clark, Sue Martinja Philip Ellaway käyttivät säkenöiviä puheenvuoroja oman näkemyksensä tueksi ja viihdyttivät sisällyksekkäästi innostunutta yleisöä. Lisää tällaisia väittelyjä konferenssien ohjelmaan!
 |
| Nick Kearney uskoo opetuksen muutokseen: ”Shift happens”. Suomalaisia verkko-opetuksen ammattilaisia oli mukana muun muassa FCG.stä, ammattikorkeakouluista, InnoOmniasta, Otavan Opistosta ja Jyväskylän yliopistosta. |
Site 2010: opetuksen intohimoa ja yrittäjähenkeä
 |
| Musiikkikaupunki Nashville isännöi SITE 2011 -konferenssia. Yong Zhao hehkutti avauspuheessa luovuuden ja intohimon merkitystä oppimisessa. Yehuda Peled (Ohalo College of Education) esitteli innostavasti wikituotantoa ja sen arviointia opettajankoulutuksessa. Iltaohjelmana maisteltiin maankuulua grillikylkeä, jota oli tarjolla Broadwayn musiikkibaareissa. |
SITE 2011 -konferenssi järjestettiin Nashvillen Sheraton Music City -hotellissa 3.–7. maaliskuuta. Osallistujia oli 51 maasta, ja puheenvuorot esittelivät laajasti tutkimuksia ja kokemuksia teknologian opetuskäytöstä. Opiskelijoiden jatkuvaa verkkoläsnäoloa ja sosiaalisen median palveluja halutaan hyödyntää entistä laajemmin myös opetuksessa.
Pääpuhujista Yong Zhao (Michigan State University) esitteli viihdyttävästi tilastoja siitä, kuinka amerikkalaisopiskelijat eivät koskaan pärjää testeissä mutta luottavat itseensä, kun taas esimerkiksi aasialaiset opiskelijat eivät luota taitoihinsa mutta menestyvät hyvin testeissä; tässä suhteessa suomalaiset opiskelijat tuntuisivat edustavan itäistä suuntausta. Huolimatta koulutestien pohjasijoista amerikkalaiset suoriutuvat kuitenkin erinomaisesti esimerkiksi kansantuotevertailussa. Esitys vakuutti kuulijat siitä, että yrittäjäasenne kantaa testejä paremmin.
Sisältöosaaminen, metataidot ja elämänhallinta haasteina
Tulevaisuutta visioivat samassa hengessä Punya Mishra ja Kristen Kereluik (Michigan State University). Tulevaisuuden oppimisen haasteet kiteytettiin esityksessä kolmeksi kokonaisuudeksi: sisältöosaaminen, metataidot ja elämänhallinta. Sisältöosaamiseen liittyy informaatiolukutaito ja tieteidenvälisyys, metataitoihin ongelmanratkaisu, viestintä sekä luovuus, elämänhallintaan työelämätaidot, kulttuurintuntemus ja eettisyys. Eniten keskustelua herätti elämänhallinnan alue.
Monipuolisen lukutaidon merkitys oli esillä monissa puheissa. Erityisen kiinnostavana jäi mieleen Margaret Leahyn (Dublin City University) esitys merkityksien luomisesta multimodaalisissa digitaalisissa teksteissä. Leahy korosti, että heikot lukijat eivät tunnista pääasioita helpoistakaan teksteistä ja heitä auttaa tekstin työstäminen yhdessä. Pääasioiden erottaminen on haastavaa myös heikoille kirjoittajille, joita ei siis näin ollen helpota ohje, jonka mukaan pääasia pitää kirjoittaa ensin. Pääasioiden hahmottamista voidaan tukea työstämällä yhdessä tekstien pohjalta esimerkiksi animaatioita tai sarjakuvia.
Laajasti olivat esillä myös digitaalisiin oppimateriaaleihin liittyvät kysymykset, varsinkin ajankohtaiset iPad-materiaalit ja oppilaiden tekemät verkkokirjat, joihin on tarjolla uusia ilmaisia helppokäyttöisiä palveluita.
 |
| Punya Mishran loistavat esitykset pelastavat latteatkin tapahtumat. Michael Herrickin (University of Hawaii) palkittu esitys paljasti, kuinka verkkokeskustelu monipuolistuu käyttämällä eri palautusaikaa omalle puheenvuorolle ja kommenteille. Järjestäjien käsittämättömän hitaan viestinnän vuoksi omassa esityksessämme Satu Nurmela pääsi paikalle vain videon välityksellä. Oulun yliopistoa edustivat Laura Palmgren-Neuvonen ja Henna Mikkola. |
Online Educa Berlin 2010: verkko-oppiminen aikuisiän kynnyksellä
 |
| Online Educa Berlin keräsi tänäkin vuonna ennätysyleisön. Oma puhujasuosikkini oli Sugata Mitra, joka virittää oppimisprosessin kantamalla tietokoneen sisään ja opettajan ulos. Oman sessiomme nimi oli “Learning 2.0: The Gap Between Talking and Doing”, jossa Sadun ja minun lisäkseni puhui Lance Dublin; puheenjohtajana toimi Jan Kees Meindersma. |
Tämän vuoden Online Educa Berlin -konferenssi keräsi taas ennätysmäisen yleisön. Paikalla oli 2197 oppimisen ammattilaista 108 maasta, vaikka osallistumista tänä vuonna vaikeuttivatkin lentopulmat, suomalaisilla lakko ja muilla lumimyrskyt. Konferenssin järjestelyt ja hotellin palvelut olivat taas erinomaiset lukuun ottamatta verkkoyhteyksiä.
Valoa Mitran seinästä
Pääpuheissa visioitiin tulevaisuutta ja korostettiin sitä, että valtaosa maailmasta käyttää verkkoa kännyköillä. Useissa puheenvuoroissa tulivat esiin monipuolisen digitaalisen lukutaidon tärkeys ja formaalin sekä informaalin oppimisen uudenlainen yhdistäminen. Näistä teemoista puhui myös konferenssin varsinainen tähti Sugata Mitra, joka tunnetaan köyhille intialaislapsille suunnastusta Hole on the Wall -hankkeesta. Mitra esitteli hauskasti nykyisiä kokeilujaan, joissa hän panee oppilaat itse opettamaan itseään tietokoneen avulla. Hän pyytää oppijoita muodostamaan neljän hengen ryhmiä, joista kullakin on käytössä yksi tietokone. Ryhmille annetaan visainen tehtävä ratkaistavaksi ja paikalta poistetaan häiriötekijät, esimerkiksi opettaja. Yllättävästi jo 10–12-vuotiaat pystyvät ratkaisemaan ongelmat itsenäisesti ja jopa asettamaan omat oppimistavoitteensa sekä kehittämään sopivat pedagogiset ratkaisut. Mitran esitystä havainnollistivat monet hyvät tapausesimerkit: intialaislapset latasivat muun muassa verkosta puhutun sanakirjan, jonka avulla paransivat englannin ääntämystään, niin että tietokoneohjelma alkoi ymmärtää heidän puhettaan. Mitran menetelmissä on jotain sellaista vallankumouksellisuutta, joka voi siirtää oppimisen todella uuteen digitaaliseen aikaan.
Teesimme sosiaalisen median opetuskäytöstä
Sosiaalisen median opetuskäyttö lisääntyy edelleen tasaista tahtia, mutta mitään yllättävää tässä suhteessa ei esiin tullut. Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat edelleen ajankohtaisia, ja niissä käytetyt työkalut kehittyvät. Twitteristä verkostoitumisen apuna puhui varsin lennokkaasti Russell Stannard, jonka mielestä koko toiminnan ydintä ovat sisällyksekkäät viestit ja lähettäjän maine. Samantyyppinen oli sanoma Satu Nurmelan ja minun 10 Theses For and Against the Educational Use of Social Media -esityksessä. Työkalujen käytön on perustuttava hyötyyn ja sisällön laatuun, mitään itseisarvoa ei niillä opetuksessa ole. Monenlaisia kypsiä käytännön sovelluksia kuitenkin konferenssissa esiteltiin, mikä kertoo verkko-opetuksen osaamisen syvenemisestä.
 |
| Larry Johnson visioi tulevaisuutta, jossa näppäimistö siirtyy näytöltä käyttäjän iholle. Russell Stannardin energinen Twitter-esitys innosti myös kokenutta käyttäjää. Joulumarkkinoilta käteen jäi vain pikainen currywurst lentolakon takia – Satukin sai äkkilähdön kesken session. |
Waltic 2010: Onko internet kirjailijalle uhka vai mahdollisuus?
Waltic on kirjailijoiden ja kirjallisuuden kääntäjien kansainvälinen kongressi, jota hallinnoi Ruotsin kirjailijaliitto. Tämänvuotinen Waltic 2010 järjestettiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Bilgin yliopistossa Istanbulissa, ja se oli sekä ohjelmaltaan että osallistujiltaan hyvin pohjoismaapainotteinen.
Esityksien teemat olivat moninaiset, mutta useissa puheenvuoroissa sivuttiin internetin vaikutusta kirjailijan työhön. Sitä on totuttu pitämään uhkana, mutta se tarjoaa sisällöntuottajalle myös mahdollisuuksia, jopa uudenlaista riippumattomuutta kustantajasta.
Digi tuo uusia toimintatapoja
Varsin kiinnostava oli Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtajan Mats Söderlundin esitys Dejavu-verkkopalvelusta. Kirjailijaliiton oma verkkopalvelu tarjoaa kustantajan kierrosta poistamat teoksia yleisön ostettavaksi. Kirjailijat omistavat kaikki oikeudet teoksiinsa ja saavat entistä paremman osuuden tuotosta.
Walticissa oli esillä myös toinen varsin houkutteleva verkkopalvelu: Norjan kansalliskirjaston ylläpitämä Bokhylla. Bokhylla-verkkokirjastossa norjalaisille lukijoille on tarjolla yli 50 000 teosta, joita voi lukea omalta tietokoneelta. Tekijöille maksetaan korvaus Kopinorin eli sikäläisen Kopioston kautta samaan tapaan kuin meillä valokopioinnista.
Kirjailijoiden ja kääntäjien on tutkittava ennakkoluulottomasti, miten he voivat parantaa omia toimintaedellytyksiään uudessa tilanteessa. Taloudellisten etujen kannalta yhteydet – esimerkiksi palkkioista tiedottaminen – on tärkeää, mutta vielä merkittävämpää kansainvälinen yhteydenpito on kirjailijan sanomisen vapauden turvaamiseksi. Puheenvuoroista järkyttävän moni paljasti, kuinka haavoittuva kirjailijan asema on suljetussa yhteiskunnassa.
 |
|||
| Waltic 2010 kirjailijat Azar Mahloujian, Hasna Jasimuddin Moudud ja Ana Luisa Valdés kertoivat vaikuttavia tarinoita maanpaosta. Olov Hyllienmark kehotti kääntäjiä pitämään puolensa palkkioneuvotteluissa. Ruotsalainen Dejavu-palvelu antaa kirjoille uuden elämän. | |||
ITK 2010
ITK 2010 (Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) järjestettiin tänä vuonna 21. kerran. Moni asia oli tuttua aiemmilta vuosilta: tungos, esiintyjät, tunnelma. Konsepti toimii kaikesta päättäen tällaisenakin, mutta ohjelma kaipaisi aina höysteekseen myös tuoreita nimiä ja ideoita.
Kokeiluhenkeä tapahtumaan toi Sometu-verkosto, joka toteutti istuntonsa vaihtuvien paneelikeskustelijoiden avulla – tällaiset vanhoja muotoja rikkovat tilaisuudet virkistävät kummasti. Myös esittelyosastot tarjosivat odotettua paremman panoksen: intoa nostattivat esimerkiksi älytaulun monipuolinen esittely ja Pelastusopiston simulaatiot. Ne eivät kuitenkaan onnistuneet korvaamaan sitä pettymystä, että tilaisuuden pääpuhuja Stephen Downes joutui tuhkapilven takia pitämään etänä esityksensä henkilökohtaisista oppimisympäristöistä.
Someteesimme ITK:ssa
Sosiaalinen media – pintaa syvemmälle? -teemaseminaarissa pidimme Satu Nurmelan kanssa esityksen ”10 teesiä puolesta ja vastaan: wikit, blogit ja sosiaalisten verkostot opetuskäytössä”. Oman tilaisuutemme jälkeen ehdin vielä tutustua hyötyisään Elma-esiselvitykseen ja Kirjastot sosiaalisen median oppimisympäristönä -seminaariin. Kaikkiaan konferenssi jäsentää hyvin verkko-oppimisen kenttää mutta tarjoaa vain vähän uutta kokeiltavaa.
 |
|||
| Pelastusopiston Tapio Neuvonen näyttää, kuinka palomiehet kuivaharjoittelevat simulaatioiden avulla. Tamperelaiset Elina Harju ja Ulla Vehmasaho pitivät mainion esityksen Onko digielo hauskaa, helppoa ja ilmaista? Kari Hintikka oli julkistamassa selvitystä e-oppimisen liiketoimintamalleista yhdessä Anne Rongaksen kanssa. Oman teemaseminaarimme vetäjät Marja Kylämä ja Pasi Silander vakavoituivat loppurutistukseen. | |||
Online Educa 2009 – jotain uutta, jotain vanhaa
 |
| Online Educassa puhuttiin paljon opetuskulttuurin muutoksen ja informaalisen oppimisen puolesta. Sosiaalinen median käyttöä hehkuttivat sekä isot toimijat (IBM:n tilaisuus oikealla) että yksityiset opettajat (keskellä Esben Lydiksen Kööpenhaminasta). Konferenssin ainoa sosiaalisen median kriitikko oli sähäkkään väittelyyn osallistunut Aric Sillman (vasemmalla). |
Online Educa järjestettiin viidettätoista kertaa, ja konferenssiin osallistui yli 2 000 verkko-oppimisen ammattilaista 90 maasta. Aiheet ja puhujat olivat sinänsä kiinnostavia, mutta puheenvuorot tuntuivat toistavan vanhoja vaatimuksia opetuksen muuttamisesta ilman todellisen tekemisen tuntua. Hyödyllisimpiä tilaisuuksia olivatkin mielestäni ne, joissa todella toteutettiin tuoreita toimintatapoja, esimerkiksi Pecha Kucha -esitykset, sosiaalinen media kielenopetuksessa ja minimalistinen verkkoympäristöjen suunnittelu.
Väittely on parasta Educaa
Todellinen ilotulitus oli ensimmäisen päivän päätteeksi järjestetty väittely, jossa peribrittiläiseen tapaan oli kaksi kärkevää vastakkaista näkemystä opetusteknologian hyödyistä. Varsinkin Aric Sigmanin ja Donald Clarkin puheet sähköistivät tunnelmaa pitkän päivän päätteeksi – tällaista tarvitaan lisää kaikkiin konferensseihin!
Kirjailija ilman kustantajaa?
Ehdoton suosikkini pääpuhujista oli Artur Dyro (Young Digital Planet), jonka mukaan tulevaisuuden kustannusmaailmassa on kaksi toimijaa: kirjailija ja palveluntarjoaja. Muutoksen suunta on selvä niin kustannuksen kuin opetuksenkin alalla, mutta tuskastuttavan hitaasti asiat etenevät käytännössä. Kyse kun ei ole tekniikasta vaan ihmisten toimintatavoista.
 |
| Zenna Atkins puhui värikkäästi nuorten uusista oppimistavoista ja koulun uskottavuusongelmasta. Online Educa -näyttelyssä olivat Suomesta mukana vain Aalto-yliopisto ja Metropolia, mutta Berliinin joulumarkkinoilta löytyi lisää suomalaisia osastoja. |
Verkossa viestitään antiikin ateenalaisten tapaan
Verkko-opetusta edistettiin taas suomalais-kreikkalaisin voimin helmikuun viimeisen viikon ajan Ateenassa. Neljännessä HAUS-EKDDA-seminaarissa nousi esiin, että yhteisöllisyydellä on vankka perusta Kreikassa, mutta välineellinen viestintä ei välttämättä ole vahvinta aluetta.
Joka tapauksessa verkkoviestintä uusintaa antiikin yhtäläisen ja tasa-arvoisen puheoikeuden periaatetta Pnyx-kokoontumisten hengessä. Tässä vaiheessa verkko-osallistuminen toimii kuitenkin parhaiten yhdessä lähitapaamisten kanssa monimuodon periaatteilla. Avoimen tuottamisen filosofia saa runsaasti vastakaikua, vaikka wikiopisto ja -kirjasto ovat vasta alkutaipaleella.
 |
|||
| Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään yhä enemmän eri aloilla Kreikassa. Osaaminen samoin kuin verkkoaineistojen saavutettavuus paranevat tavoitteellisen kehittämisen avulla. Neljättä HAUS-EKDDA-seminaaria luotsasivat entiseen tapaan Riitta Suominen ja Johanna Snellman. | |||
Ateenan seminaarissa innostivat wikit ja konnektivismi
Syyskuussa järjestettiin kolmas verkko-opetuksen HAUS–EKDDA-seminaari Ateenassa. Wikien käyttö innostaa edelleen opetuksen kehittäjiä: käyttötavat jalostuvat ja täsmentyvät koko ajan.
Avoimen sisällöntuotannon filosofia on voimissaan, ja wiki tuntuu edelleen helppokäyttöisimmältä yhteisöllisen tuottamisen työkalulta. Avoimien wikikurssien ja -materiaalien kohtalonkysymykseksi näyttää kuitenkin muodostuvan aktiivisten toimittajien panos, sillä sisällöntuotannon epätasainen laatu edellyttää hyvää toimitustyötä – muuten sisällön käytettävyys on huono huolimatta ohjelman helppokäyttöisyydestä.
Seminaarissa oli osallistujia ilahduttavasti monelta hallinnonalalta, ja ohjelmasta vastasi tuttuun tapaan Riitta Suominen yhdessä Johanna Snellmanin kanssa.
 |
|||
| Verkko-opetuksen käyttöönottoa nopeuttavat helpot työkalut, jotka ovat käytettävissä monilla hallinnonaloilla eri tarkoituksissa. Avoimuus lisää käytettävyyttä ja sovellusmahdollisuuksia – wikiopistot kiinnostavat niin Kreikassa kuin Suomessakin. | |||
Uusi eSeminar Ateenassa – sosiaalinen media opetuksessa
Järjestyksessä toinen HAUSin ja EKDDAn yhteinen eSeminar järjestettiin 19– 23.5. Ateenassa. Seminaarissa paneuduttiin verkkokurssin tekoon ja erityisesti wikien, blogien ynnä muiden sosiaalisen median työkalujen opetuskäyttöön.
Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että laadukkaiden vapaiden eli Open Access -materiaalien määrä lisääntyy huimaa vauhtia. Samoin kokonaisvaltaisten oppimisalustojen rooli tuntuisi pienenevän ja keveiden ilmaisten työkalujen käyttö lisääntyvän. Yhteisöllisen jakamisen kulttuuri kaipaa edelleen vahvistamista opetuksessa, joka on perinteisesti ollut yksilölaji.
Seminaarin vetäjänä toimi Riitta Suominen Yksityisestä kielitoimistosta yhteistyössä Hausin Johanna Snellmanin kanssa.
 |
|||
| Seminaari järjestettiin sisäministeriön koulutuskeskuksessa Ateenassa. Osallistujina oli tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoita, sähköisten kulttuuripalvelujen tuottajia ja opettajia. Työskentely etenee sutjakkaasti Become an eTeacher in a Week -oppaan mukaisesti. | |||
SITE 2008 – wikit vilkkaassa käytössä
SITE 2008 -konferenssissa oli puhujia 65 maasta ja runsaasti rinnakkaissessioita. Tarjontaa oli tänä vuonna paljon sosiaalisen median opetuskäytöstä, erityisesti wikeistä. Wiki-esitykset voi tiivistää seuraavasti: Wikit ovat tulleet jäädäkseen opetukseen. Toiminnan ideana on aktiivinen yhteistoiminnallinen työskentely jonkin sisältökysymyksen kanssa, ja wikeillä on todella mahdollisuus syventää oppimista. Seurantatutkimukset osoittivat kuitenkin myös pulmia: osallistuminen on epätasaista, motivaatio tahtoo pitkässä hankkeessa laskea, ja varsinkin asiantuntijat osoittautuivat varovaisiksi muokatessaan kollegoidensa tekstejä.
Opetuksessa käytetään samoja välineitä kuin vapaa-aikana
Tutkimustuloksista on myös saatu vahvistusta siihen käytännöstä tuttuun asiaan, että opettajat hyödyntävät opetuksessa niitä sosiaalisen median työkaluja, joita he käyttävät myös vapaa-aikanaan. Nykyisin 20 amerikkalaisesta nuoresta 19 käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa, joten on varmaa, että tulevaisuudessa sosiaalisen median välineitä tullaan käyttämään laajasti myös opetuksessa ja työelämässä.
Yksi puhutteleva asia sosiaalisen median ulkopuolelta oli Ronald McBriden (Northwestern State University of Lousiana) esitys, jonka mukaan tutkimustieto ei vahvista sitä varsin yleistä olettamusta, että opiskelijoiden tulokset tai tyytyväisyys paranee, kun verkko-opetukseen kytketään lähiopetusta. Puhuja osoitti yksityiskohtaisesti, että verkossa on mahdollista toteuttaa kaikki samat toiminnot kuin lähiopetuksessa. Päinvastoin verkkopalvelujen laatu nousee ratkaisevasti, kun lähiopetuksesta luovutaan. Yliopistoja ja kouluja tarvitaan hänen mukaansa opettajia, ei opiskelijoita varten.
 |
|||
| SITE 2008 -konferenssin yksi kiinnostavimmista puhujista oli professori Punya Mishra (Michigan State University), joka korosti sisällön, pedagogiikan ja teknologian luovaa yhdistämistä. Technological Pedagogical Content Knowledge (TPCK) is King – that’s all right mama. | |||
eSeminar Ateenassa – sokraattinen menetelmä sopii verkko-opiskeluun
Hallinnon kehittämiskeskus HAUSin ja Kreikan vastaavan organisaation EKDDAn yhteinen verkko-oppimisen seminaari järjestettiin 8.–13.10. Ateenassa. Ateenan ilmapiiriin hyvin sopi se, että oppimisen kysymyksiä pohdittiin aidon sokraattisessa hengessä.
Toimintatapojen muutos tekniikkaa vaikeampaa
Verkko-oppimisen nopean omaksumisen esteenä ei niinkään pidetä teknisiä pulmia vaan pikemminkin opetuskulttuurin hidasta muuttumista. Verkko-opetus – samoin kuin kaikki verkkotoiminta – pohjautuu itse tekemiseen, osallistumiseen ja tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen, mutta konsultatiivisten toimintatapojen omaksuminen on osoittautunut paljon hitaammaksi kuin tietotekniikan taitojen opettelu.
Opetuksen käytännöt eivät demokratian syntysijoilla ole sen oppijakeskeisempiä kuin meilläkään, mutta tarve kulttuurin muutoksen on ilmeinen, mikäli verkko-opetusta halutaan tehostaa ja sen käyttöönottoa nopeuttaa.
Seminaarin vetäjänä toimi Riitta Suominen Yksityisestä kielitoimistosta yhteistyössä Hausin Johanna Snellmanin kanssa.
 |
|||
| Verkko-oppimisen hyvät käytännöt puhuttivat osallistujia sekä kasvokkain että verkossa eLearning-seminaarissa Ateenassa. Aris ja Ada (keskellä) vastaavat opetusministeriön verkko-oppimisen portaalista, joka tarjoaa avointa materiaalia kreikkalaisille oppilaitoksille. Dim, Lena ja George (oikealla) ovat kehittämässä matematiikan verkko-opetuksen menetelmiä. | |||
Online Educa – jättitapahtuma Berliinissa
ONLINE educa on maailman suurin verkko-oppimisen tapahtuma. Tämän vuoden esityksissä hahmoteltiin onnistuneesti verkko-opetuksen nykytilaa ja tulevaisuutta. Nyt opetuksessa keskitytään Brandon Hallin mukaan mielekkäisiin tekniikan käyttötapoihin, työhön liittyvään oikea-aikaiseen oppimiseen ja verkkotyökalujen hyödyntämiseen (esimerkiksi blogit ja wikit). Gilly Salmonin kokemuksen mukaan opettajat ottavat uusia työkaluja käyttöön, jos ne eivät ole itsetarkoitus vaan todella parantavat laatua ja säästävät aikaa. Avoimesta sisällöntuotannosta puhui muun muassa Vijay Kumar (Massachusetts Institute of Technology); hän esitteli myös MITin uraauurtavaa avointa Open Courseware -ympäristöä ja sen käyttäjätietoja.
Käytännön ideat innostavat
Varsin innostavan esimerkin videoneuvottelun käytöstä verkossa tarjosivat Kristi Jauregi Ondarra ja David Sanz Pardo (Utrecht University), jotka panivat espanjalaiset ja hollantilaiset espanjan kielen opiskelijat työstämään tekstejä pareittain verkossa. Videon käyttötapoja verkkomateriaalissa laajensivat myös Helle Meldgaard ja Clive Youngesityksessään A Top 10 of Video Use in Higher Education; viimeisen sijan sai muuten yleisin käyttötapa eli ”puhuvat päät”.
Wim Veenin (Delft University of Technology) elämyksellinen monimediaesitys uuden sukupolven mediakulttuurista vakuutti yleisön siitä, että nuorison lukutaito ei huonone vaan monipuolistuu: monista lähteistä tulevia viestejä pystytään ottamaan vastaan ja käsittelemään samanaikaisesti. Oppiminen on siirtynyt entistä enemmän luokkahuoneiden ulkopuolelle ja ”koulu on ystävien tapaamista, ei oppimista varten”.
 |
|||
| Wim Veenin esitys rap-ryhmineen oli häikäisevä. Myös Kristi Jauregi Ondarra herätti ihastusta paitsi innostavalla esiintymisellään myös toimivalla kielenopetuksen konseptilla. Tampere oli Educassa taas hyvin edustettuna, kuvassa TAMKin verkkoasiantuntemusta: Marianna Leikomaa, Sanna Sintonen ja Claudia Hallikainen. | |||
Pedagogiset verkot Turussa
Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari vietti lokakuussa viisivuotisjuhlaa. Ohjelma oli koottu tutuista tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön aiheista, ja painopisteinä olivat sosiaalinen media opetuksessa sekä verkko-opetuksen tulevaisuus. Juhlaseminaari tarjosi korkealaatuista kansainvälistä alan asiantuntemusta koti- ja naapurimaista (Brian Hudson, Umeå University, Mart Laanpere, Tallinn University). Turkuun oli taas saatu koolle iso joukko verkko-oppimisen asiantuntijoita, mikä on hyvä saavutus syksyllä tapahtumien sesonkiaikaan. Seminaarista vastaavat Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Wikien käyttö monipuolistuu
Kun viimeksi olin puhumassa seminaarissa vuonna 2005, tapahtuman teemoina olivat olivat mobiilioppiminen ja verkkotyökalut: blogit (Jere Majava), wikit (Riitta Suominen), HorizonWimba (Marko Mäkilä) ja Breeze (Annika Ranta). Laura Naismith puhui mobiilioppimisesta niin vakuuttavasti, että täytyy uskoa sen mahdollisuuksiin varsinkin tehtäviin kytkeytyvässä ja informaalisessa oppimisessa. Varsin kiinnostava oli hänen esimerkkinsä taskutietokoneen hyödyistä kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta niin kuin suomalaisissa museoissakin on huomattu, ei ole helppoa yhdistää navigointia tilassa ja informaatioavaruudessa.
Wikit olivat taas tänä vuonna ohjelmassa, ja niistä oli kaksi puheenvuoroa: Wikiopisto (Jaakko Suominen) ja Wikien opetuskäyttö (Riitta Suominen). Ilahduttavaa oli huomata, että wikien käyttö lisääntyy ja monipuolistuu jatkuvasti, vaikka kilpailevia sosiaalisen median työkaluja tulee tarjolle kiihtyvällä vauhdilla. Uusia työkaluja seminaarissa kartoittivat Anne Rongas ja Jari Sjölund otsikolla Sosiaalisen median helmet ja Katri Lietsala puheenvuorossaan Oppimisen ympäristöt – mitä sosiaalisesta mediasta voisi oppia? Second Lifen opetuskäytöstä kokemuksia tarjosivatKim Holmberg, Isto Huvila ja Franck Tetard Åbo Akademista.
 |
|||
| Jere Majava puhui innostavasti blogien merkityksestä verkostojen luomisessa ja innosti yleisöä bloggaamaan. Gilly Salmon piti seminaarissa video- ja Laura Naismith liveluennon. | |||
SITE 2005 – verkko-opetus vie aikaa odotettua enemmän
SITE (Society for Information Technology and Teacher Education) tukee opetusteknologian tutkimusta ja käyttöä oppilaitoksissa sekä opettajankoulutuksessa. Tämän vuoden konferenssissa käsiteltiin muun muassa e-portfolioita, oppimistyylejä, verkkoyhteisöjä, verkkokurssien rakentamisstrategioita ja oppimispäiväkirjoja.
Verkko-opetus sopii suomalaisille?
Kiinnostavinta antia olivat oppimistyyleihin, vuorovaikutukseen ja ajankäyttöön liittyvät puheenvuorot. Oppimistyylien suhteen puhujat suosivat ”hajautetun salkun teoriaa” eli pitivät hyvänä monien resurssien tarjoamista erityyppisiä oppijoita varten.
Suomalaisittain kiinnostava oli myös oppimistyylejä tutkineen Cynthia Loefflerin (Sam Houston State University) havainto, jonka mukaan verkko-oppimisesta hyötyvät erityisesti opiskelijat, jotka eivät syystä tai toisesta viihdy fyysisessä tilassa. Kokeilemaan houkuttelevia esimerkkejä blogien ja wikien käytöstä opetuksessa esitteli David Pownell (Washburn University). Vahvistusta verkko-opettajien kokemuksille tarjosi puolestaan pilottitutkimus, jonka mukaan verkko-opetus todellakin vie enemmän aikaa kuin lähiopetus; syynä on kahdenkeskisen ja kirjoitetun viestinnän painottuminen. Oppijakeskeisyys oli myös vakuuttavasti esillä – motoksi nousi Christopher Sessumsin (University of Florida) iskulause opettajille: ”From jailer to party host”.
Jakob Nielsen: Käyttäjä on kuningas
JAKOB NIELSEN on verkkomaailman käytettävyyskunungas. Hän on tutkinut verkkopalvelujen käytettävyyttä 90-luvulta jas kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, joista Designing Web Usability on saatavilla myös suomeksi. Nielsen on myös tunnettu joka toinen viikko www.alertbox.com-palstalla ilmestyvistä artikkeleistaan, ja hän saa palautetta päivittäin sadoilta lukijoilta. Osallistuin Usability Week 2004 -tapahtumaan Orlandossa maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Kiinnostavimpia aiheita olivat seuraavat:
– Käyttäjiä seurataan tositilanteissa.
Käyttäjiltä ei kysellä kokemuksia, vaan heidän toimiaan seurataan oikeassa ymäristössä. Käyttäjiä ei myöskään oteta mukaan suunnitteluryhmiin, koska sen jäsenenä käyttäjä vaihtaa nopeasti näkökulmaansa, alkaa ymmärtää järjestelmän ehdoilla tehtyjä ratkaisuja ja muuttuu käyttäjästä suunnittelijaksi.Havainnointi ylipäätään tuottaa ymmärrettävämpää ja hyödyllisempää tietoa kuin määrälliset tutkimukset. Nielsenin mukaan havainnointi on luotettava, taloudellinen ja nopeatapa tehdä tuotekehitystä. Käyttäjätestausta pitäisi toteuttaa suunnittelun eri vaiheissa.
– Käyttäjä on aina oikeassa.
Käyttäjälähtöisyys perustuu näkemykselle, että toimintaympäristö on virhealtis, jos käyttäjä toimii väärin. Käyttäjän toimintatavan ja asioiden luokittelun sekä nimeämisen pitäisi olla suunnittelun lähtökohtana, vaikka se eroaisi suunnittelijaqn näkemyksestä. Yleisesti ottaen tutut ja yleisessä käytössä olevat sanat sekä käsitteet ovat käytettävämpiä kuin erikoistermit.
– Järjestelmiä kehitetään syklisesti.
Monimutkaisia järjestelmiä ei voi kerralla suunnitella helppokäyttöisiksi. Niistä tehdään ensin yksi versio, se testataan ja virheet korjataan testissä saatujen havaintojen perusteella. Nielsenin mukaan selvät käytettävyysvirheet korjataan heti jokaisen testauksen jälkeen ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan suunnittelu- ja testivaiheeseen. Syklinen menettely nopeuttaa kehitystyötä.
Suomalaista verkko-oppimista ITK:ssa
ITK (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa) on Suomen suurin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön konferenssi. Tarjolla on yhteisluentoja, ajankohtaisten hankkeiden esittelyä, lyhyitä puheenvuoroja sekä messuosasto. Viimevuotisessa 15-vuotisjuhlakonferenssissa kiinnostavimpia aiheita olivat oppimisaihiot sekä verkko-opetuksen käytettävyyteen ja laatuun liittyvät teemat.
 |
||
| ITK:ssa puhuttiin muun muassa verkkotutoroinnista (Satu Nurmela, Turun yliopiston täydennyskoulutuslaitos) sekä oppimisaihioista (Pasi Silander, Joensuun yliopisto) oppimisaihioista ja kerättiin uusia niksejä verkko-opetukseen (Tuuli Kurkipää, Tampereen e-oppimisen klusteri). | ||
Verkko-oppimisen yhteistyötä Euroopan unionissa
PROMETEUS on verkko-oppimisen yhteisö, jonka tarkoituksena on parantaa eri toimijoiden yhteistyötä Euroopan yhteisössä. Ajatuksia verkko-oppimisen eri aihepiireistä on mahdollista vaihtaa SIGeissä (Special Interest Group), jotka käsittelevät muun muassa pedagogiikkaa, suunnittelua ja elinikäistä oppimista.
Viimeisin Prometeus-konferenssi järjestettiin 29. – 30. syyskuuta Pariisissa. Kielitoimiston kannalta konferenssin kiinnostavinta antia tarjosivat
- Oleg Lieber (Professor of E-learning, Bolton Institute, UK)
- Alison Wolf (Professor of Education, University of London, UK)
- Sergio Vasquez Bronfman (R&D Manager, GECSA, Spain).
Oleg Lieber puhui kompleksisuuden lisäämisestä ja vuorovaikutuksen merkityksestä verkko-oppimisessa. Alison Wolf sijoitti verkko-oppimisen laajemmin koulutuksen kenttään ja painotti paljon resursseja vaativan henkilökohtaisen palautteen merkitystä verkko-oppimisessa. Sergio Vasquez Bronfman esitteli Caixa-pankin verkko-oppimisjärjestelmää, jossa sisällöt on järjestetty toimintokeskeisesti.