 |
| Milton Chen kehotti tekemään tulevaisuutta. Toinen pääpuhuja Paul Kim kertoi myönteisiä kokemuksiaan 20 000 opiskelijan avoimesta verkkokurssista. Verkkokansalaisten taidoista oli tarjolla puhutteleva paneeli – aiheesta kannattaisi keskustella enemmän myös meillä. |
SITE-konferenssi järjestettiin tänä vuonna New Orleansissa. Milton Chen puhui projektioppimisen puolesta ja esitteli George Lucas -säätiön Edutopia-sivustoa. Oman opetuksen kiinnostavuutta voi hänen mukaansa arvioida seuraamalla, tulevatko opiskelijat luokkaan yhtä nopeasti kuin lähtevät sieltä ulos. Paul Kim kertoi avoimesta 20 000 osallistujan verkkokurssistaan ja Stanfordin SMILE-oppimisympäristöstä, joka perustuu oppijoiden kysymyksiin. Kim antoi MOOC-lyhenteelle uuden sisällön kokemustensa perusteella: ”massive open online course” muuttui muotoon ”massive ongoing online course”, sillä opiskelijat jatkoivat työskentelyä itseorganisoituvasti varsinaisen kurssin päätyttyä. Hän myös kehotti unohtamaan verkko- ja lähiopetuksen vastakkainasettelun, sillä oppiminen on läsnä kaikkialla: on-line ja off-line yhdistyvät all-line-oppimiseksi.
Mariana Patru Unescosta kantoi huolta maantieteellisistä ja sukupuolten välisistä digitaalisista kuiluista, joita vastaan voidaan käydä mobiilioppimisen keinoin. Maailmassa on 775 miljoonaa lukutaidotonta, niistä kaksi kolmasosaa naisia. Internetiä käytetään kehittyvissä maissa useimmiten mobiililaitteilla, joten niiden avulla voidaan avata koulutuksesta syrjäytyneille pääsy maailmanlaajuisiin opetusaineistoihin. Vaikka mobiililaitteita käyttävätkin kehittyvissä maissa enemmän miehet, ne antavat myös monille naisille ainoan mahdollisuuden koulutukseen.
Vuorovaikutus vaatii vapautta ja virikkeitä
Monissa puheenvuoroissa käsiteltiin verkkokeskusteluun liittyviä aiheita. Jon Dron Athabascan yliopistosta esitti kiinnostavan teesin ”Mitä enemmän opetuksessa on rakennetta, sitä vähemmän dialogia”. Verkkoympäristössä osallistujille olisi siis annettava mahdollisuus luoda itseorganisoituvasti omia tiloja eri tarkoituksiin. Karen McFerrinLousianan yliopistosta puhui tutunkuuloisesti verkkokeskustelun sisältöanalyysista, jota olisi seurattava systemaattisesti. Puheenvuoroissa kiinnitetään huomiota määrän lisäksi kriittiseen ajatteluun, sisältökeskeisyyteen, pohdintaan ja kieleen. Susan Patterson puolestaan esitteli SNAPP-ohjelmaa, joka havainnollistaa graafien avulla verkkokurssin vuorovaikutusta. Se antaa verkko-opettajalle tietoa siitä, kuka puhuu kenenkin kanssa ja kuka jää eristyksiin. Näin opettaja voi ajoissa eri tavoin ohjailla vuorovaikutusta. Mahnaz Moallemin oli tutkinut synkronisen ja asynkronisen keskustelun vaikutusta motivaatioon, itseohjautuvuuteen ja oppimistuloksiin. Näillä kahdella vuorovaikutustavalla ei ollut merkitsevää eroa, mutta parhaat tulokset saatiin käyttämällä molempia yhdessä.
Verkkokansalaisen taidot
Eniten miettimisen aihetta sain paneelista, joka käsitteli verkkokansalaisuuteen opettamista (Teaching digital citizenship); paneelin keskustelijoita olivat Michael Searson, Bonnie Sutton, David Whittier, Robert Plants, David Gibson, Joke Voogt, Marilyn Ochoa, Vic Sutton. Paneelissa todettiin, että verkkokansalaistaidot pitäisi saada opetusohjelmaan, mutta opettajat eivät tahdo hallita niitä itsekään. Kansalaistaitoihin kuuluisivat muun muassa avointen materiaalien tunteminen, medialukutaito sekä verkkoetiikka ja -vuorovaikutustaidot. Joke Voogt määritteli osaamisen tasoja: passiivinen käyttäjä ymmärtää mistä on kyse, aktiivinen käyttää itse, kokenut hallitsee vuorovaikutuksen, tehokäyttäjä taitaa myös vaikuttamisen verkossa. Kunnon verkkokansalainen osallistuu ja vaikuttaa aktiivisesti oman elinpiirinsä asioihin – voisikohan teknologia tuoda osallistumiseen samanlaisen vallankumouksen kuin opetukseen on odotettavissa?
 |
| SITE tarjoaa mahdollisuuden keskustella verkko-opetuksen tilasta eri maissa. Muutoksen toteuttaminen vaatii Joyce Pittmanin mukaan tarpeen, taitotietoa, resursseja ja sitoutumista. Blance O’Bannonin tutkimuksessa Facebook edisti oppimista ja oppilaat pitivät sen opetuskäytöstä, joskin joku epäili opettajan vain haluavan olla ”hip and cool”. Todella cool oli muutenjazzkaupunki New Orleans. |