Online Educa Berlin järjestettiin 3.–5. joulukuuta 20. kerran. Osallistujia oli 2 332 sadasta maasta. Olin aikonut jättää konferenssin väliin tänä vuonna, mutta mieleni muutti kolme syytä: Howard Rheingold, George Siemens ja Stephen Downes.
 |
| Stephen Downes muistutti, että hän ja Siemens keksivät moocit, vaikka sitä ei aina muisteta. Käytännön mooc-vinkkejä Espanjasta tarjosi Mathew James Constantine: parhaiten toimivat 4 – 6 viikon kurssit ja 7 minuutin videot. |
Howard Rheingold puhui vakuuttavasti osallistavan oppimisen ja verkkotoiminnan puolesta. Opettajan kannattaa keskustella opiskelijoiden kanssa, selvittää heidän omat oppimistarpeensa ja voimaannuttaa oppijat ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Opettajan tehtäväksi tulee opettamisen sijasta opiskelijan rinnalla oppiminen. Rheingold suosittelee pedagogian sijasta peeragogiaa, ”vertaisgogiaa”, jossa tärkeitä ovat erilaiset yhteistoiminnan muodot kuten yhdessä kirjoittaminen. Ulkoluvun sijaan siirrytään pohtimaan merkityksiä ja yhteyksiä. Verkostoituminen vaatii, että opiskelija luo itselleen julkisen äänen. Kun nimi kirjoitetaan Googleen, hakutuloksissa on oltava omia tuotoksia, ei vain muiden arvioita.
Stephen Downes puolestaan vaati jokaiselle ikiomaa riippumatonta tilaa verkossa. Samoin joka opiskelijalla pitäisi olla oma henkilökohtainen oppimisympäristö, joka linkittyy muihin ympäristöihin. Tärkeätä on siis linkittyminen, ei yhteinen alusta. Facebookin kaltaiset palvelut perustuvat siihen, että käyttäjä on tuote, jota myydään mainostajille. Samaan tapaan myös oppimisalustat keräävät opiskelijoiden tietoja ja aineistoja omiin tarkoituksiinsa, vaikka opiskelijalla pitäisi olla ensisijainen oikeus päättää niiden käytöstä. Sisällöntuottajalla pitää olla myös mahdollisuus viedä datansa mukanaan, kun hän lopettaa palvelun käytön. Teknologiavalintamme ratkaisee, millainen on tulevaisuus.
Online Educan huipentuma on aina torstain päättävä Oxford-tyyppinen väittely, jossa kaksi puolustaa ja kaksi vastustaa annettua väittämää. George Siemens ja Viktor Mayer-Schönberger puolustivat näkemystä, jonka mukaan massadata ei pilaa koulutusta vaan se tehostaa ja yksilöllistää opetusta – käyttötavan vain pitää olla avointa ja läpinäkyvää. Ellen Wagner ja Inge de Waard epäilivät massadatan käyttötapoja ja käytön päämääriä. Äänestyksessä 72 % yleisöstä asettui puolustamaan miesjoukkueen näkemystä massadatan eduista. Väittely oli entiseen tapaan viihdyttävä, mutta ei yltänyt sellaiseen argumenttien ilotulitukseen kuin aikaisempina vuosina.
Kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka ei siltä näyttäisi
Pääpuhujista Lisa Lewin havainnollisti omalla henkilöhistoriallaan, kuinka poliittisilla päätöksillä on mikro- ja makrovaikutuksia. Hänen kohdallaan ne mahdollistivat opiskelun Harvardissa, ja monille naisille sekä vähemmistöjen edustajille poliittinen päätöksenteko on avannut pääsyn aiemmin eliitille varattuun korkeakoulutukseen. Teknologian avulla voimme Lewinin mukaan edelleen laajentaa koulutusmahdollisuuksia. Hänen näkemyksensä on, että nykyinen koulutusteknologia on ohittanut nopean omaksumisen vaiheen ja saavuttanut S-käyränsä päätepisteen. Nyt tarvitaan uusia innovaatioita, joita voivat tarjota esimerkiksi massadata tai aivotutkimus.
Kiinnostavan esityksen tarjosi myös Ola Rosling, joka testasi yleisökysymyksillä, kuinka tarkasti näkemyksemme perustuvat faktoihin. Tuloksien mukaan menestyimme lähes yhtä hyvin kuin simpanssit. Rosling osoitti, että näemme kehityksen selvästi synkempänä kuin se on. Köyhyys vähenee, naisten koulutus lisääntyy, katastrofit ovat olleet vähemmän tuhoisia kuin uskomme. Erityisesti opettajien on tukeuduttava tietoon perustuvaa maailmankuvaan.
Teknologia edellä puuhun
Pääpuhujien lisäksi on kiinnostavaa tarjontaa myös pienemmille yleisöille. Itse inspiroiduin kanadalaisryhmän –Thomas Stenzel, Michael Canuel ja Donna Aziz – esityksestä, joka käsitteli englannin kielen opetusta Thaimaassa. Thaimaan koululaisten PISA-tulokset ovat olleet kurjia ja laskemaan päin. Hallitus päätti kohentaa kouluoloja kerralla ja tilasi Kiinasta yhdeksän miljoonaa tablettia. Tabletit joutuivat hyllylle, koska niihin ei ollut sisältöä eikä niitä osattu edes ladata. Tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka uudistusta lähdetään tekemään teknologia edellä ilman pedagogista suunnitelmaa ja opettajien koulutusta. Teknologian käyttöönotto vaatii opettajien osaamista ja sitouttamista: ilman omaa verkko-opiskelun kokemusta ei toimintatapaa pystytä viemään käytäntöön. Kanadalaisryhmä oli luomassa toimivaa englannin kielen verkko-opetuksen mallia.
 |
| Educa tarjoaa myös kiinnostavia tietoiskuja. Kanadalaiset Thomas Stenzel, Michael Canuel ja Donna Aziz esittelivät englannin kielen verkko-opetuksen malliaan. Uuden sukupolven virtuaalilaseilla riitti kokeilijoita jonoksi asti. |