 |
| Online Educa Berlin keräsi tänäkin vuonna ennätysyleisön. Oma puhujasuosikkini oli Sugata Mitra, joka virittää oppimisprosessin kantamalla tietokoneen sisään ja opettajan ulos. Oman sessiomme nimi oli “Learning 2.0: The Gap Between Talking and Doing”, jossa Sadun ja minun lisäkseni puhui Lance Dublin; puheenjohtajana toimi Jan Kees Meindersma. |
Tämän vuoden Online Educa Berlin -konferenssi keräsi taas ennätysmäisen yleisön. Paikalla oli 2197 oppimisen ammattilaista 108 maasta, vaikka osallistumista tänä vuonna vaikeuttivatkin lentopulmat, suomalaisilla lakko ja muilla lumimyrskyt. Konferenssin järjestelyt ja hotellin palvelut olivat taas erinomaiset lukuun ottamatta verkkoyhteyksiä.
Pääpuheissa visioitiin tulevaisuutta ja korostettiin sitä, että valtaosa maailmasta käyttää verkkoa kännyköillä. Useissa puheenvuoroissa tulivat esiin monipuolisen digitaalisen lukutaidon tärkeys ja formaalin sekä informaalin oppimisen uudenlainen yhdistäminen. Näistä teemoista puhui myös konferenssin varsinainen tähti Sugata Mitra, joka tunnetaan köyhille intialaislapsille suunnastusta Hole on the Wall -hankkeesta. Mitra esitteli hauskasti nykyisiä kokeilujaan, joissa hän panee oppilaat itse opettamaan itseään tietokoneen avulla. Hän pyytää oppijoita muodostamaan neljän hengen ryhmiä, joista kullakin on käytössä yksi tietokone. Ryhmille annetaan visainen tehtävä ratkaistavaksi ja paikalta poistetaan häiriötekijät, esimerkiksi opettaja. Yllättävästi jo 10–12-vuotiaat pystyvät ratkaisemaan ongelmat itsenäisesti ja jopa asettamaan omat oppimistavoitteensa sekä kehittämään sopivat pedagogiset ratkaisut. Mitran esitystä havainnollistivat monet hyvät tapausesimerkit: intialaislapset latasivat muun muassa verkosta puhutun sanakirjan, jonka avulla paransivat englannin ääntämystään, niin että tietokoneohjelma alkoi ymmärtää heidän puhettaan. Mitran menetelmissä on jotain sellaista vallankumouksellisuutta, joka voi siirtää oppimisen todella uuteen digitaaliseen aikaan.
Sosiaalisen median opetuskäyttö lisääntyy edelleen tasaista tahtia, mutta mitään yllättävää tässä suhteessa ei esiin tullut. Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat edelleen ajankohtaisia, ja niissä käytetyt työkalut kehittyvät. Twitteristä verkostoitumisen apuna puhui varsin lennokkaasti Russell Stannard, jonka mielestä koko toiminnan ydintä ovat sisällyksekkäät viestit ja lähettäjän maine. Samantyyppinen oli sanoma Satu Nurmelan ja minun 10 Theses For and Against the Educational Use of Social Media -esityksessä. Työkalujen käytön on perustuttava hyötyyn ja sisällön laatuun, mitään itseisarvoa ei niillä opetuksessa ole. Monenlaisia kypsiä käytännön sovelluksia kuitenkin konferenssissa esiteltiin, mikä kertoo verkko-opetuksen osaamisen syvenemisestä.
 |
| Larry Johnson visioi tulevaisuutta, jossa näppäimistö siirtyy näytöltä käyttäjän iholle. Russell Stannardin energinen Twitter-esitys innosti myös kokenutta käyttäjää. Joulumarkkinoilta käteen jäi vain pikainen currywurst lentolakon takia – Satukin sai äkkilähdön kesken session. |