Yksityinen kielitoimisto

Olet täällä: Alkuun / Arkistot: kielitoimisto

Miten kirjoittaa intraan?

Intran tarkoitus on palvella tehokkaasti työtehtävissä. Mitä helpommin käyttäjä löytää tarvitsemansa tiedot, sitä nopeammin tehtävät hoituvat.

Yleisimmin intrasta etsitään edelleen puhelinnumeroa tai muita yhteystietoja. Usein myös silmäillään uutisia, ja pikku hiljaa palvelujenkin käyttö on lisääntynyt: tilauksia, hakemuksia ja ilmoittautumisia tehdään yhä useammin verkossa.

Tehokäyttäjien päivittäin seuraamiin aineistoihin on hyvä rakentaa oikopolku eli suora linkki etusivulta. Oikopolut johtavat usein puhelinluetteloon, ruokalistaan tai keskustelupalstalle. Käytettävyyden suunnittelun periaatteena on tarjota nopea pääsy aineistoihin, joita käytetään paljon, ei niihin joita toivotaan käytettävän paljon.

Ohje intraan kirjoittavalle

Pikaohjeeksi intra-artikkelin luomiseen sopii seuraava:

1) Selvitä, mitä käyttäjät sivulta hakevat.
2) Mieti, miten voisit tehostaa asiointia verkossa.
3) Tarjoile käyttäjille pääsy yksikössänne syntyvään tietoon.
4) Kirjoita ytimekkäästi ja suosi uutisrakennetta: kertova otsikko, tiivistävä alkukappale ja juttu tärkeästä vähemmän tärkeään.
5) Panosta houkutteleviin otsikoihin, kuviin ja kuvateksteihin.
6) Käytä tavallista yleiskieltä, karta termejä ja lyhenteitä.
7) Luo yhteyksiä ihmisten, asioiden ja verkkosivujen välille.
8) Ideoi vuorovaikutus- ja palautetavat.

Nimeä ja otsikoi taidokkaasti

Verkkosivuilta poimitaan hyödylliset sisällöt valikkojen avulla; aineistoja ei lueta järjestyksessä alusta loppuun. Koko sivuston tulisi siis palvella silmäilevää käyttötapaa, jossa valikoiden nimet ovat hakusanoina.

Nimien ja otsikoiden on ennustettava hyvin sisältöä. Käytä tuttuja yleiskielisiä sanoja ja lisää kertovia alaotsikoita aina muutaman kappaleen välein.

Otsikon pitäisi kertoa kiinnostavasti ja kattavasti viestin sisältö. Yleiset otsikot (Koulutus, Kommenttini tai Vastaus kysymykseen) pitäisi täsmentää (Intrakoulutus to 17.1. klo 9, Ilmoittaudu viimeistään 10.1. ja Lomaa haetaan lomakkeella HH402). Otsikoiden tulisi erota toisistaan tarpeeksi.

Hypertärkeät linkit

Linkit ovat verkkotekstin ydin, siksi niitä kannattaa myös käyttää. Verkkoteksti koostuu monista itsenäisistä osista, jotka linkitetään toisiinsa. Tekstit pitää siis kirjoittaa niin, että ne toimivat itsenäisesti mutta linkittyvät oivallisesti toisiinsa.

Linkkien nimeämisessä on hyvä noudattaa yhtenäistä käytäntöä: sivuille voidaan johdattaa pelkällä nimellä tai osoitteella tai sitten molemmilla. Esimerkiksi

Myös kaupunkiesitteitä voi tilata matkailutoimesta.
Myös kaupunkiesitteitä voi tilata osoitteesta www.gotampere.fi/esitetilaukset.
Myös kaupunkiesitteitä voi tilata matkailutoimesta (www.gotampere.fi/esitetilaukset).

Lukijalle kevein on ensimmäinen vaihtoehto. Linkkejä nimettäessä on myös hyvä miettiä lukijan parasta. Silmäilyä tukevat hyvin avainsanat, kun taas pitkät linkit tekevät tekstistä rikkonaista ja pronominit ennustavat sisältöä huonosti, esimerkiksi Kaupunkiesitteitä voi tilata tästä.

Intrassa tavallista aineistoa ovat ohjeet, joiden ydin selitetään verkkotekstissä. Asiakirjat pannaan liitteeksi, jotta käyttäjä voi halutessaan tarkistaa yksityiskohdat. Linkin yhteydessä mainitaan tiedoston muoto ja koko (Käyttäjäkysely 2016, pdf, 419 kt).

Juttu perustuu Löydä sisäinen toimittajasi -oppaaseen, joka on julkaistu kokonaisuutena Tampereen kaupungin intrassa.

Näppärästi sähköpostilla

Sähköpostilla asiat hoituvat tehokkaasti, kun viestiin kirjoittaa tiivistävän otsikon ja kertoo ydinasiat parilla ensimmäisellä rivillä. Viestin a ja o on kuitenkin ystävällinen aloitus sekä lopetus.

Sähköposti on näppärä kanava lyhyiden rutiininomaisten työasioiden hoitoon. Työelämässä viestit toimivat sitä paremmin, mitä suoremmin ne vastaavat lukijan tarpeeseen. Ihmisiä ei pidä kuormittaa turhilla lähetyksillä; pelkät hupiviestit ja tervehdykset kannattaa unohtaa kokonaan.

Pääasia aina alkuun

Viestin tarkoituksen on selvittävä lukijalle heti. Tärkein osa on aihe-kenttä eli otsikko. Sen pitää olla niin yksilöivä, että lukija pystyy oitis päättelemään, mistä on kyse. Ei siis riitä, että otsikkona on ”Kokous” vaan ”Hallituksen kokous 12.3. klo 17”. Otsikon merkitys korostuu entisestään, kun sähköpostia luetaan puhelimella: usein puhelimeen ladataan vain otsikot eikä koko viestiä, saati liitteitä.

Hyvä viesti kirjoitetaan samojen ohjeiden mukaan kuin mikä tahansa teksti: karsitaan kaikki turha toisto, pitkiä ilmauksia lyhennetään ja kieli pidetään mahdollisimman yleistajuisena.

Tärkeitä tekstissä ovat otsikot ja kappaleiden alut. Lukija olisi saatava kiinnostumaan asiasta parilla sanalla – mutta millä sanoilla, sanopa se!

Miltä sähköposti tuntuu?

Lyhyt viesti muuttuu helposti tylyksi, jos sitä ei avaa ja lopeta myönteisesti. Lisää alkuun kiitos viestistäsi, tervehdys Lahdesta, hyvää huomenta ja loppuun aurinkoista viikonalkua, hyvää viikonloppua, mukavaa työviikon jatkoa.

Sävynhallintaan vaikuttaa myös näkökulma. Jos viestiä hallitsee kirjoittajan organisaation katsantokanta, lukijasta tuntuu, että hänet ohitetaan. Aloitus Lautakunta toteaa, että huomautus – – lähestyy asiaa organisaatiolähtöisesti, kun puhuttelevampi olisi vastaanottajan näkökulma Huomautuksenne on käsitelty – -.

Sähköpostiviestin muotoilua

Sähköpostiviestille ei ole olemassa yleistä asettelustandardia niin kuin asiakirjoille, vaan viestin muoto määräytyy käytetyn ohjelmiston mukaan. Monet käyttäjät suosivat vain teksti (plain text) -asetusta, eli muotoilut poistetaan kokonaan.

Lähettäjän yhteystiedot on aina hyvä liittää viestiin, mikä käy kätevästi automaattisen allekirjoituksen avulla. Merkintätavat kannattaa pitää yhtenäisinä samassa organisaatiossa. Allekirjoituksia voi luoda useita eri tarkoituksiin, ja vaihtoehdoista on helppo valita sopiva napsauttamalla hiiren oikeaa painiketta viestikentässä.

Tietoturva kuntoon

Sähköpostia on tullut tavaksi verrata postikorttiin. Viestiin voi siis huoletta kirjoittaa ne asiat, jotka voisi sanoa myös postikortissa.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää viestien jatkolähetykseen ja aiempien viestien kopioitumiseen. Toisten viestejä saa lähettää eteenpäin vain, jos on kyse asian siirtämisestä oikealle viranomaiselle.

Tuntemattomalta saadun sähköpostiviestin ja liitetiedostojen avaamisessa on oltava varovainen. Verkkorikollisuus on lisääntynyt ja muuttunut älykkäämmäksi. Valeviestejä profiloidaan nykyisin jo vastaanottajan mukaan ja tätä hämätään uskottavasti eri lähteistä kerätyillä tiedoilla. Liitteiden lähettämistä kannattaa itsekin karttaa ja hyödyntää ensisijaisesti viestikenttää. Tiedotteet esimerkiksi on parempi panna intraan kuin jaella sähköpostin liitteenä.

Teksti on tiivistelmä Hyvää palvelua sähköpostitse -ohjeesta, joka on julkaistu kokonaisena Tampereen kaupungin intrassa. Pitempänä artikkeli on ilmestynyt myös Sanatori-lehdessä 1/2009.

Koulujen verkkosivut

Koulujen verkkosivut – esite, lehti vai yhteisö?

Koulujen alkaessa elokuussa selailin parintuhannen koulun verkkosivut. Sivustoista kävi selväksi, että verkkotoimintaa ei pidetä merkittävänä osana koulutyötä eikä siihen ole erillisiä resursseja. Ajankohtaisille asioille ei useinkaan ollut etusivulla omaa palstaa, ja päivitys saattoi laahata hyvinkin pari vuotta jäljessä.

Jotkut vapaaehtoiset opettajat kuitenkin ylläpitivät monipuolista sisällöntuotantoa: luokan omia sivustoja, vanhempien ja opettajien keskustelupalstoja, oppilaiden tietotekniikan harjoituksista, piirustuksista ja käsitöistä koottuja gallerioita. Ylläpitäjien omat kiinnostuksen kohteet kävivät myös ilmi, niin että joillain sivuilla kerättiin tietoja koulualueen kasveista, toisilla tehtiin lintuhavaintoja ja kolmansilla kerättiin oman kotiseudun luontokuvia.

Sisällöntuotanto osaksi opetusta

Kiinnostavinta antia koulujen sivuilla olivat oppilaiden omat aineistot, joita julkaistaan esimerkiksi Peda.net-verkkolehtinä. Valmis helppokäyttöinen julkaisuohjelma selvästi rikastaa sisällöntuotantoa ja auttaa pitämään aineistot ajantasaisina, kun päivitysvastuu jakaantuu useammalle ihmiselle. Sisällöntuotanto kannattaisikin kouluissa muiden organisaatioiden tavoin hajauttaa ja ottaa samalla selkeästi osaksi oppimista. verkko on mainio julkaisukanava oppilaiden omille töille. Julkaiseminen lisää motivaatiota ja kytkee tekemisen käytännön työtapoihin: oppilaat eivät enää opiskele koulu vaan (virtuaali)elämää varten.

Kenelle sivut tehdään?

Verkkosivujen sisällöntuotanto kannattaa katsoa useasta näkökulmasta. Ensinnäkin pitää muista, että sivuja käyttää monta erilaista ryhmää, pääasiassa opettajat, oppilaat ja vanhemmat. Kaikilla ryhmillä on erilaiset tiedontarpeet, joiden mukaan sisältöjä kannattaa ryhmitellä. Yleisesite tavallisesti palvelee kaikkia käyttäjäryhmiä tasapuolisen heikosti. Pikemminkin sisältöaineksesta kannattaa profiloida esiin näille eri ryhmille tärkeät sisällöt. Opettajat hyötyvät oman aineen verkko-oppimateriaaleista, oppilaita kiinnostavat yhteisöllisesti tuotetut aineistot, vanhempia puolestaan palvelee yhteinen keskustelupalsta opettajien kanssa.

Erityistä huolta sivuissa aiheutti se, että lähes kaikki tarkastelivat koulunkäyntiä ensisijaisesti hallinnon näkökulmasta. Tämä ilmeni paitsi organisaatiokeskeisenä sisältöjen valintana myös kouluhallinnollisen kielen käyttönä. Koulu näyttäytyi pikemminkin moninaisten suunnitelmien kuin arkipäiväisen opetustoiminnan näkökulmasta.

Verkko tukee yhteisöllisyyttä

Verkkotoiminnan ydintä on koko sen vaiheiden ajan ollut yhteisöllisyys. Verkko luo ihmisten välille uudenlaisen yhteyden ja tarjoaa parhaimmillaan foorumin eri ryhmien tasa-arvoiselle vuorovaikutukselle. Myös kodin ja koulun vuoropuhelua olisi verkossa mahdollisuus rikastaa. Kiinnostavaa olisi seurata verkkosivuilta koulutyöskentelyn sisältöjä ja vaihtaa niistä ajatuksia keskustelupalstalla. Hyvinä tiedonlähteinä toimivat jo nyt joidenkin koulujen julkaisemat projektikertomukset, työnäytteet, raportit, videot ja esitelmät. Koulutyön sisältöjen tunteminen aktivoisi vanhempia osallistumaan yhteistyöhön sekä verkossa että tosielämässä paremmin kuin hallinnolliset tiedotteet.

Otsikossa kysyttiin, pitäisikö koulun kotisivujen toimia esitteenä, verkkolehtenä vai verkkoyhteisönä. Vastaus on yksinkertainen: hyvä sivusto täyttää kaikki nämä kolme tehtävää.

Juttu on lyhennelmä artikkelista Riitta Suominen: Koulun verkkosivusto – esite, lehti vai yhteisö?- VERSO 1.0. Tieto- ja viestintätekniikan käsikirja rehtoreille ja opettajille. Opetusalan koulutuskeskuksen julkaisuja 2/2005. Tampere 2005.

Superhyvä hyperteksti

Miten teen oppimateriaalista kiinnostavaa?

Oppimateriaalin tuottamista voi kuvata kolmiolla, jonka huipulla on idea, keskivälissä strategiset valinnat ja pohjalla tuottamisprosessi.

kolmio

Keskeistä ideaa ei tule yleensä kovin tietoisesti pohdittua, vaan toimeen tartutaan opetuksessa käytettyjen kalvojen ja monisteiden sekä olemassa olevien mallien pohjalta. Kuitenkin perusajatukselle kannattaa uhrata aikaa – itse asiassa tekijöiden olisi suositeltavaa pitää aivoriihi, jossa vaihdeltaisiin vapaasti toteutustapoja, tekijöitä, sisältöjä jne. Vaikka tämä aivoriihi ei muuttaisi perusasetelmaa, se tuo tuoreita ideoita toteutukseen ja irrottaa vakiintuneista käytännöistä. Verkko-oppimateriaalin teossa on se hyvä puoli, että esikuvia etsitään myös muista kuin oppimateriaaleista: kotisivuista, ohjelmista ja peleistä. Kuitenkin tekstit tai ainakin tapa kirjoittaa siirtyy helposti vanhoista oppimateriaaleista.

Suunnittele strategia vastaanottajan mukaan

Strategiaa suunniteltaessa on pohdittava, mikä on opiskelijan tiedontarve, vastaanottokyky ja kokonaistilanne. Oppimateriaali pitäisi siis aina sovittaa uudelleen, kun kohderyhmä vaihtuu. Toisin sanoen viesti olisi kohdennettava niin, että se on vastaanottajan kannalta merkityksellinen ja että hän haluaa ja pystyy sen ymmärtämään. Lähettäjällä on vastuu viestin perillemenosta.

Opiskelijakeskeisessä oppimateriaalissa

  • sisällöt on valittu opiskelijan tarpeiden mukaan
  • uusi tieto on kytketty aikaisempiin tietoihin ja havaintoihin
  • kieliasu on muokattu ymmärrettäväksi.

Mikä on vastaanottajalle tärkein asia?

Osuva viesti rakennetaan

  • sanomasta ja
  • kokonaishahmosta.

Viestin laatijalla pitää olla aina jokin sanoma, ts. jotain sanottavaa vastaanottajalle. Sanomaa muotoiltaessa on asetuttava vastaanottajan asemaan: Mikä asiassa on hänelle tärkeintä? Mikä häntä hyödyttää ja kiinnostaa eniten? Mitä viesti voi käytännössä hänelle merkitä? Sanoma ei siis määräydy asian sisäisen logiikan vaan vastaanottajan mukaan.

On määriteltävä koko materiaalin, eri osakokonaisuuksien ja jokaisen jakson sanoma. Sanoma nostetaan selvästi esiin muotoilemalla siitä otsikko. Otsikon tarkoituksena on avata näkökulma, josta aineistoa tarkastellaan. Sanoman kiteyttämiseen ja otsikon muotoiluun kannattaa uhrata aikaa, koska silloin joutuu täsmentämään sekä itselleen että lukijalle, mitä on sanomassa.

Otsikot toimivat ennakkojäsentäjinä. Niiden tulee olla ytimekkäitä, kiinnostavia ja informatiivisia – ne antavat parhaimmillaan kokonaiskäsityksen koko materiaalin sisällöstä.

Oppimateriaalilla pitää olla kokonaishahmo

Verkko-oppimateriaalissakin kokonaisuuden tulee olla selvästi hahmotettavissa. Hahmottamista voi tukea siten, että jäsentää kokonaisuuden yksinkertaisen mallin avulla, johon yksityiskohdat sitten liitetään. Kokonaishahmo voi tietenkin rakentua myös osa osalta asioiden loogisen esittämisen kautta. Kiinteä kokonaisuus syntyy sitä paremmin, mitä juonenomaisemmin osat liittyvät toisiinsa. Oppimateriaalissa asioiden yhteydet on tehtävä näkyviksi, sillä implisiittinen yhteys jää oppijalta usein huomaamatta.

Oppimateriaalin – samoin kuin pelienkin – kiinnostavuutta lisää kuitenkin yllätyksellisyys ja monimuotoisuus. Tätä kannattaa hyödyntää kokonaishahmoa rikkomatta.

Kirjoittaminen on raakaa työtä

Verkko-oppimateriaali vaatii kaksi käsikirjoitusta: näytöittäin etenevän rakennesuunnitelman ja tekstikäsikirjoituksen. Rakennesuunnitelmasta aloitetaan, mutta molempia työstetään limittäin.

Verkko-oppimateriaalin rakenne voi olla esimerkiksi lineaarinen, hierarkkinen tai torimallinen – kokonaisuuden pitäisi olla kuitenkin helposti hahmotettavissa. Itse tekstit voidaan jäsentää aiheeseen parhaiten sopivalla tavalla, mahdollisia ovat vaikkapa uutisrakenne, luokittelu tai aika- ja tärkeysjärjestys. Tärkeintä on, että kirjoittaja raivaa tien lukijalle mahdollisimman helpoksi.

Luettavuus, yleistajuistaminen ja kieliasu

Nyrkkisääntönä on ohje: käytä samanlaista kieltä kuin puhuessasi kasvokkain ihmisten kanssa. Liitä asiasi konkreettiseen todellisuuteen, niin valitset luontaisesti väljän puheenomaisen kielimuodon.

Tekstiä luetaan näytöltä 20 – 25 % hitaammin kuin paperista. Jotta teksti siis tulisi ylipäätään luetuksi, on syytä kiinnittää erityistä huomiota kielen helppouteen. Näytöltä ei myöskään lueta pitkiä tekstejä, joten kaikki turha kannattaa karsia pois. Tämä on itse asiassa etu eikä haitta: kun teksti lyhenee, niin tyyli paranee.

Oppimateriaali noudattelee väljästi oman tieteenalansa erityiskieltä. Tieteen kielen yleistajuistaminen taas herättää yleensä ristiriitaisia tunteita. Ongelmia aiheuttaa se, että joudutaan poikkeamaan erityiskielen omista säännöistä, esimerkiksi ammattitermit saatetaan korvata yleiskielisillä ”epätarkoilla” käsitteillä. Alan keskeisiä käsitteitä ei tietenkään voi ohittaa, mutta jokaiseen erityiskieleen kerääntyy myös turhaa painolastia: lyhenteitä, vierassanoja, lause- ja tekstikuvioita, joita käytetään niiden asiantuntevan sävyn, ei sisällön takia.

Ammattikielistä tekstiä voi muokata yleistajuiseksi seuraavasti:

  • Tekstin ja tekstijakson sanoma on kiteytettävä ja ilmaistava otsikossa.
  • Pääasia on nostettava selvästi esiin ja faktoja uskallettava karsia.
  • Pitkä sana korvataan lyhyellä (turvallisuustoimenpiteet turvatoimilla), abstraktinen konkreettisella (koulutaso koululla) sekä substantiivin ja verbin liittymät verbillä (korjaa, mutta älä suorita korjaustoimenpiteitä).

Ulkoasun on tuettava luettavuutta

Verkko-oppimateriaalin ulkoasusta on vaikea saada laadukkaan näköinen ilman graafikon apua. Harvalla tekijällä on kuitenkaan varaa käyttää ammattiapua ulkoasun toteuttamisessa, joten kerrataan muutamia perusasioita.

Tekstin ulkoasua koskevat samat säännöt näytöllä ja paperilla. Havainnollistuskeinoja on käytettävä maltillisesti (versaali, kursiivi, lihavointi, alleviivaus), mieluiten vain yhtä kerrallaan. Erilaiset tehokeinot – esimerkiksi tekstin vilkuttelu – tuntuvat aluksi hauskoilta, mutta jo kolmannella lukukerralla ne vain häiritsevät. Palsta on muistettava pitää tarpeeksi kapeana (vrt. esimerkiksi standardiasettelu), koska leveä palsta huonontaa merkitsevästi lukunopeutta. Värien käytössä tulee olla maltillinen ja muistaa, että helpointa on lukea tummaa tekstiä vaalealla pohjalla.

Sosiaalinen media työkäytössä

Sosiaalisen median työ- ja opetuskäyttö mietityttää organisaatioissa. Onko blogien, wikien, Facebookin, Twitterin ja YouTuben käytöstä hyötyä vai haittaa? Voiko näillä työkaluilla tehdä jotain hyödyllistä vai kuluuko työnaika joutavaan verkkojutteluun?

Hyötyä vai hypeä?

Sosiaalista mediaa ei kannata ottaa työkäyttöön vain yleisen innostuksen vuoksi, vaan sille on löydyttävä järkevää käyttöä. Jos uudet työkalut eivät tehosta työntekoa tai oppimista, käyttö hiipuu hypen kadotessa. Toisaalta työkalut eivät pääse oikeuksiinsa pienessä tai hierarkkisessa yhteisössä, vaan ne vaativat avointa, tasa-arvoista toimintakulttuuria ja tarpeeksi isoa osallistujajoukkoa.

Sosiaalista mediaa on Kari Hintikan mukaan kahta päätyyppiä: sisältö- ja verkostopalveluja. Sisältöpalveluissa käyttäjät tuottavat jakavat sisältöjä, jotka luovat sosiaalisuutta. Käyttäjä esimerkiksi laittaa kuvan Flickriin tai videon YouTubeen, ja muut käyttäjät tutustuvat tuotoksiin ja kommentoivat niitä. Sosiaalisissa verkostopalveluissa kuten Facebookissa sosiaalisuus luo sisältöjä. Käyttäjät luovat itsestään profiileja, joihin linkitetään oma blogi sekä muita verkkoaineistoja.

Ihmiseltä toiselle

Yritys voi käyttää sisällönjakopalveluja tiedotukseen ja markkinointiin, kun muistaa sopeuttaa viestintätapansa välineeseen. Yksiviivainen mainonta ei oikein istu sosiaalisen median luonteeseen. Ihmiskasvoinen lähestymistapa taas on osoittautunut organisaatioille vaikeaksi, mutta uutta toimintatapaa ollaan opettelemassa yritysblogien ja Kela-Kerttu-tyypisten neuvontapalstojen avulla. Asiantuntijablogi on pitkään kirkastanut ulkoministerinkin brändiä, ja blogien kommenteista voi koota hyödyllistä, toimintaa suuntaavaa palautetta.

Viestinnän sävynhallinta on verkkotoimijalle tärkeä taito. Yleisohjeena voi sanoa, että myönteisyys ja vuorovaikutteisuus sopivat verkkoon niin kuin muuhunkin viestintään. Huumori on vaikea laji, mutta ainakin tietty keveys on paikallaan. Pönäkkyys kannattaa unohtaa, sillä verkossa juuri persoonallisuus on tutkitusti kiinnostavuuden tae.

Tehosta keskustelun seurantaa

Kaksisuuntainen viestintä on sosiaalisen median ydin. Tiedon seuraaminen ja tuottaminen kulkevat siis käsi kädessä. Jos et ehdi seurata muiden viestejä, et todennäköisesti onnistu sovittamaan omaa viestiäsi keskusteluun. Tiedon tulvassa selviää vain suodattamalla: on tärkeää valita oman alan oleelliset tiedonlähteet. Päivityksiä on helppo seurata tilaamalla ne syötteenlukijaan, josta voi samalta sivulta lukea kaikkien lähteiden uudet merkinnät.

Yksi sosiaalisen median eduista on juuri se, että se mahdollistaa nopean ja laajan tiedonseurannan. Seuranta taas on välttämätöntä oman ammattitaidon ylläpitämisessä. Verkostopalvelut laajentavat omaa sosiaalista piiriä ja tarjoavat oppia juuri silloin kuin sitä tarvitaan toisin kuin muodollinen koulutus. Käyttäjä voi kysyä tietoa sitä tarvitessaan tai talkoistaa pulmansa verkoston ratkottavaksi. Verkostoissa on myös helppo luodata asenteita ja tunnelmia.

Mihin työssä ja opetuksessa sitten voi hyödyntää sosiaalista mediaa? Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, miten näissä tehtävissä voi käyttää sähköpostia tai puhelinta. Niitä käytetään kaikkeen viestintään. Uutena piirteenä sosiaalisen median palveluissa on monenkeskisyys ja julkisuus, mikä monipuolistaa niiden käyttöalaa mutta vaatii yhteisöissä pelisääntöjä ja ennen kaikkea julkisen keskustelun opettelua.

Blogit ja wikit

Bloggaamisesta eli verkkopäiväkirjan pitämisestä on tullut erittäin suosittua. Blogi tai weblog sijoittuu päiväkirjan ja juonnetun linkkisivuston välimaastoon. Se on hyvä tapa käydä läpi omia ajatuksia, vaihtaa ideoita ja oppia. Blogien käyttö tukee erityisesti itseopiskelua ja etäopiskelua.

Ennen kuin aloittaa bloggaamisen, kannattaa lueskella muiden päiväkirjoja ja keskustella bloggaajien kanssa. Omalle päiväkirjalle hahmottuu näin keskeinen idea ja esitystapa. Lukijoille voi tarjota henkilökohtaista tilitystä, raportoida oppimisprosessin vaiheista ja kommentoida muita sivuja – tai jotain aivan muuta.

Kunnon bloggaajan tulee kirjoittaa vähintään pari kertaa kuukaudessa. Tuoretta aineistoa pitää tulla säännöllisesti, tai lukijat katoavat. Uusin aineisto tulee aina ensimmäiseksi.

Internetissä on monia ilmaisia blogipalveluja, jossa voi aloittaa päiväkirjan pitämisen. Ei siis tarvitse asentaa eikä ostaa mitään erityisiä ohjelmia, vaan riittää, että kirjautuu palveluun ja alkaa kirjoittaa. Alkuun pääsee hyvin lukemalla Viisautta blogin käyttöön.

Blogipalveluja
www.blogger.com
fi.wordpress.org
www.edublogs.org
www.vuodatus.net

Wikit – avointa sisällöntuotantoa

Wiki-yhteisöjen päämääränä on luoda verkkoon ilmaisia, luotettavia ja ajantasaisia sanakirjoja, tietosanakirjoja ja oppikirjoja yhdessä niiden käyttäjien kanssa. Wiki on sovellus, joka antaa käyttäjien vapaasti lisätä ja muokata sisältöjä verkkosivulla. Kaikki dokumentit ovat käyttäjien yhteisesti tuottamia.

Wiki-hankkeet antavat oppijalle kiinnostavan mahdollisuuden osallistua kollektiiviseen kirjoittamisen ja tiedon rakentamisen prosessiin. On haastavaa vaihtaa tietoja muiden kanssa ja olla osa kansainvälistä verkkoyhteisöä. Juuri yhteistoiminnallisena kanavana Internet toimii parhaiten.

Tällä hetkellä on jo yli tuhat wikiyhteisöä. Englanninkielinen Wikipedia on maailman suurin hanke, ja se sisältää yli 2 miljoonaa artikkeilia; Wiktionaryssa eli Wiki-sanakirjassa on puolestaan lähes 500 000 hakusanaa. Myös Suomessa toimii wikiyhteisö, joka kartuttaa aktiivisesti suomenkielistä tietosanakirjaa ja sanakirjaa.

Käytön voit aloittaa vaikkapa lukemalla oppaan Viisautta wikin tekoon.

Wikiprojekteja
en.wikipedia.org
en.wiktionary.org
en.wikibooks.org

Muita wikiprojekteja (suomeksi)

Wikiopisto  Wikimedia Commons  Wikikirjasto 

Oi aikoja, oi kirjoitustapoja

Toimittajat kirjoittavat yleensä hyvin, mutta verkkolehdissä tarvitaan ryhtiliikettä. Hyvän toimittajan lisää ei ansaitse kirjoittaja, joka on tavallisesta sanaliitosta muovaillut oudon "paikan-lisä"-yhdyssanan ja pudottanut pois omistusliitteen ostaessaan-sanasta.

Oi aikoja, oi kirjoitustapoja

Toimittajat kirjoittavat yleensä hyvin, mutta verkkolehdissä tarvitaan ryhtiliikettä. Hyvän toimittajan lisää ei ansaitse kirjoittaja, joka on tavallisesta sanaliitosta muovaillut oudon "paikan-lisä"-yhdyssanan ja pudottanut pois omistusliitteen ostaessaan-sanasta.

OP-ryhmä oikeinkirjoitusta tärväämässä

On se viheliäistä, että OP:n (ei "OPn") on taas pakko poiketa suosituksista, nyt Pohjola-sairaalan nimessä. Jos yhdysmerkki on OP:lle kauhistus, olisi mahdollista käyttää nimeä "Sairaala Pohjola" tai "Pohjolan sairaala". Onko kyse tietämättömyydestä vai piittaamattomuudesta? Varainhoidossa molemmat ovat huonoja ominaisuuksia.

OP-ryhmä oikeinkirjoitusta tärväämässä

On se viheliäistä, että OP:n (ei "OPn") on taas pakko poiketa suosituksista, nyt Pohjola-sairaalan nimessä. Jos yhdysmerkki on OP:lle kauhistus, olisi mahdollista käyttää nimeä "Sairaala Pohjola" tai "Pohjolan sairaala". Onko kyse tietämättömyydestä vai piittaamattomuudesta? Varainhoidossa molemmat ovat huonoja ominaisuuksia.

    Pyydä tarjous.

    Valikoimaamme kuuluvat verkkoviestintään, kirjoittamiseen, kielenhuoltoon, verkko-opetukseen, sosiaaliseen mediaan ja asiantuntijaviestintään liittyvät koulutukset.