Sosiaalisen median työ- ja opetuskäyttö mietityttää organisaatioissa. Onko blogien, wikien, Facebookin, Twitterin ja YouTuben käytöstä hyötyä vai haittaa? Voiko näillä työkaluilla tehdä jotain hyödyllistä vai kuluuko työnaika joutavaan verkkojutteluun?
Hyötyä vai hypeä?
Sosiaalista mediaa ei kannata ottaa työkäyttöön vain yleisen innostuksen vuoksi, vaan sille on löydyttävä järkevää käyttöä. Jos uudet työkalut eivät tehosta työntekoa tai oppimista, käyttö hiipuu hypen kadotessa. Toisaalta työkalut eivät pääse oikeuksiinsa pienessä tai hierarkkisessa yhteisössä, vaan ne vaativat avointa, tasa-arvoista toimintakulttuuria ja tarpeeksi isoa osallistujajoukkoa.
Sosiaalista mediaa on Kari Hintikan mukaan kahta päätyyppiä: sisältö- ja verkostopalveluja. Sisältöpalveluissa käyttäjät tuottavat jakavat sisältöjä, jotka luovat sosiaalisuutta. Käyttäjä esimerkiksi laittaa kuvan Flickriin tai videon YouTubeen, ja muut käyttäjät tutustuvat tuotoksiin ja kommentoivat niitä. Sosiaalisissa verkostopalveluissa kuten Facebookissa sosiaalisuus luo sisältöjä. Käyttäjät luovat itsestään profiileja, joihin linkitetään oma blogi sekä muita verkkoaineistoja.
Ihmiseltä toiselle
Yritys voi käyttää sisällönjakopalveluja tiedotukseen ja markkinointiin, kun muistaa sopeuttaa viestintätapansa välineeseen. Yksiviivainen mainonta ei oikein istu sosiaalisen median luonteeseen. Ihmiskasvoinen lähestymistapa taas on osoittautunut organisaatioille vaikeaksi, mutta uutta toimintatapaa ollaan opettelemassa yritysblogien ja Kela-Kerttu-tyypisten neuvontapalstojen avulla. Asiantuntijablogi on pitkään kirkastanut ulkoministerinkin brändiä, ja blogien kommenteista voi koota hyödyllistä, toimintaa suuntaavaa palautetta.
Viestinnän sävynhallinta on verkkotoimijalle tärkeä taito. Yleisohjeena voi sanoa, että myönteisyys ja vuorovaikutteisuus sopivat verkkoon niin kuin muuhunkin viestintään. Huumori on vaikea laji, mutta ainakin tietty keveys on paikallaan. Pönäkkyys kannattaa unohtaa, sillä verkossa juuri persoonallisuus on tutkitusti kiinnostavuuden tae.
Tehosta keskustelun seurantaa
Kaksisuuntainen viestintä on sosiaalisen median ydin. Tiedon seuraaminen ja tuottaminen kulkevat siis käsi kädessä. Jos et ehdi seurata muiden viestejä, et todennäköisesti onnistu sovittamaan omaa viestiäsi keskusteluun. Tiedon tulvassa selviää vain suodattamalla: on tärkeää valita oman alan oleelliset tiedonlähteet. Päivityksiä on helppo seurata tilaamalla ne syötteenlukijaan, josta voi samalta sivulta lukea kaikkien lähteiden uudet merkinnät.
Yksi sosiaalisen median eduista on juuri se, että se mahdollistaa nopean ja laajan tiedonseurannan. Seuranta taas on välttämätöntä oman ammattitaidon ylläpitämisessä. Verkostopalvelut laajentavat omaa sosiaalista piiriä ja tarjoavat oppia juuri silloin kuin sitä tarvitaan toisin kuin muodollinen koulutus. Käyttäjä voi kysyä tietoa sitä tarvitessaan tai talkoistaa pulmansa verkoston ratkottavaksi. Verkostoissa on myös helppo luodata asenteita ja tunnelmia.
Mihin työssä ja opetuksessa sitten voi hyödyntää sosiaalista mediaa? Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, miten näissä tehtävissä voi käyttää sähköpostia tai puhelinta. Niitä käytetään kaikkeen viestintään. Uutena piirteenä sosiaalisen median palveluissa on monenkeskisyys ja julkisuus, mikä monipuolistaa niiden käyttöalaa mutta vaatii yhteisöissä pelisääntöjä ja ennen kaikkea julkisen keskustelun opettelua.