Miten teen oppimateriaalista kiinnostavaa?
Oppimateriaalin tuottamista voi kuvata kolmiolla, jonka huipulla on idea, keskivälissä strategiset valinnat ja pohjalla tuottamisprosessi.
Keskeistä ideaa ei tule yleensä kovin tietoisesti pohdittua, vaan toimeen tartutaan opetuksessa käytettyjen kalvojen ja monisteiden sekä olemassa olevien mallien pohjalta. Kuitenkin perusajatukselle kannattaa uhrata aikaa – itse asiassa tekijöiden olisi suositeltavaa pitää aivoriihi, jossa vaihdeltaisiin vapaasti toteutustapoja, tekijöitä, sisältöjä jne. Vaikka tämä aivoriihi ei muuttaisi perusasetelmaa, se tuo tuoreita ideoita toteutukseen ja irrottaa vakiintuneista käytännöistä. Verkko-oppimateriaalin teossa on se hyvä puoli, että esikuvia etsitään myös muista kuin oppimateriaaleista: kotisivuista, ohjelmista ja peleistä. Kuitenkin tekstit tai ainakin tapa kirjoittaa siirtyy helposti vanhoista oppimateriaaleista.
Suunnittele strategia vastaanottajan mukaan
Strategiaa suunniteltaessa on pohdittava, mikä on opiskelijan tiedontarve, vastaanottokyky ja kokonaistilanne. Oppimateriaali pitäisi siis aina sovittaa uudelleen, kun kohderyhmä vaihtuu. Toisin sanoen viesti olisi kohdennettava niin, että se on vastaanottajan kannalta merkityksellinen ja että hän haluaa ja pystyy sen ymmärtämään. Lähettäjällä on vastuu viestin perillemenosta.
Opiskelijakeskeisessä oppimateriaalissa
- sisällöt on valittu opiskelijan tarpeiden mukaan
- uusi tieto on kytketty aikaisempiin tietoihin ja havaintoihin
- kieliasu on muokattu ymmärrettäväksi.
Mikä on vastaanottajalle tärkein asia?
Osuva viesti rakennetaan
- sanomasta ja
- kokonaishahmosta.
Viestin laatijalla pitää olla aina jokin sanoma, ts. jotain sanottavaa vastaanottajalle. Sanomaa muotoiltaessa on asetuttava vastaanottajan asemaan: Mikä asiassa on hänelle tärkeintä? Mikä häntä hyödyttää ja kiinnostaa eniten? Mitä viesti voi käytännössä hänelle merkitä? Sanoma ei siis määräydy asian sisäisen logiikan vaan vastaanottajan mukaan.
On määriteltävä koko materiaalin, eri osakokonaisuuksien ja jokaisen jakson sanoma. Sanoma nostetaan selvästi esiin muotoilemalla siitä otsikko. Otsikon tarkoituksena on avata näkökulma, josta aineistoa tarkastellaan. Sanoman kiteyttämiseen ja otsikon muotoiluun kannattaa uhrata aikaa, koska silloin joutuu täsmentämään sekä itselleen että lukijalle, mitä on sanomassa.
Otsikot toimivat ennakkojäsentäjinä. Niiden tulee olla ytimekkäitä, kiinnostavia ja informatiivisia – ne antavat parhaimmillaan kokonaiskäsityksen koko materiaalin sisällöstä.
Oppimateriaalilla pitää olla kokonaishahmo
Verkko-oppimateriaalissakin kokonaisuuden tulee olla selvästi hahmotettavissa. Hahmottamista voi tukea siten, että jäsentää kokonaisuuden yksinkertaisen mallin avulla, johon yksityiskohdat sitten liitetään. Kokonaishahmo voi tietenkin rakentua myös osa osalta asioiden loogisen esittämisen kautta. Kiinteä kokonaisuus syntyy sitä paremmin, mitä juonenomaisemmin osat liittyvät toisiinsa. Oppimateriaalissa asioiden yhteydet on tehtävä näkyviksi, sillä implisiittinen yhteys jää oppijalta usein huomaamatta.
Oppimateriaalin – samoin kuin pelienkin – kiinnostavuutta lisää kuitenkin yllätyksellisyys ja monimuotoisuus. Tätä kannattaa hyödyntää kokonaishahmoa rikkomatta.
Kirjoittaminen on raakaa työtä
Verkko-oppimateriaali vaatii kaksi käsikirjoitusta: näytöittäin etenevän rakennesuunnitelman ja tekstikäsikirjoituksen. Rakennesuunnitelmasta aloitetaan, mutta molempia työstetään limittäin.
Verkko-oppimateriaalin rakenne voi olla esimerkiksi lineaarinen, hierarkkinen tai torimallinen – kokonaisuuden pitäisi olla kuitenkin helposti hahmotettavissa. Itse tekstit voidaan jäsentää aiheeseen parhaiten sopivalla tavalla, mahdollisia ovat vaikkapa uutisrakenne, luokittelu tai aika- ja tärkeysjärjestys. Tärkeintä on, että kirjoittaja raivaa tien lukijalle mahdollisimman helpoksi.
Luettavuus, yleistajuistaminen ja kieliasu
Nyrkkisääntönä on ohje: käytä samanlaista kieltä kuin puhuessasi kasvokkain ihmisten kanssa. Liitä asiasi konkreettiseen todellisuuteen, niin valitset luontaisesti väljän puheenomaisen kielimuodon.
Tekstiä luetaan näytöltä 20 – 25 % hitaammin kuin paperista. Jotta teksti siis tulisi ylipäätään luetuksi, on syytä kiinnittää erityistä huomiota kielen helppouteen. Näytöltä ei myöskään lueta pitkiä tekstejä, joten kaikki turha kannattaa karsia pois. Tämä on itse asiassa etu eikä haitta: kun teksti lyhenee, niin tyyli paranee.
Oppimateriaali noudattelee väljästi oman tieteenalansa erityiskieltä. Tieteen kielen yleistajuistaminen taas herättää yleensä ristiriitaisia tunteita. Ongelmia aiheuttaa se, että joudutaan poikkeamaan erityiskielen omista säännöistä, esimerkiksi ammattitermit saatetaan korvata yleiskielisillä ”epätarkoilla” käsitteillä. Alan keskeisiä käsitteitä ei tietenkään voi ohittaa, mutta jokaiseen erityiskieleen kerääntyy myös turhaa painolastia: lyhenteitä, vierassanoja, lause- ja tekstikuvioita, joita käytetään niiden asiantuntevan sävyn, ei sisällön takia.
Ammattikielistä tekstiä voi muokata yleistajuiseksi seuraavasti:
- Tekstin ja tekstijakson sanoma on kiteytettävä ja ilmaistava otsikossa.
- Pääasia on nostettava selvästi esiin ja faktoja uskallettava karsia.
- Pitkä sana korvataan lyhyellä (turvallisuustoimenpiteet turvatoimilla), abstraktinen konkreettisella (koulutaso koululla) sekä substantiivin ja verbin liittymät verbillä (korjaa, mutta älä suorita korjaustoimenpiteitä).
Ulkoasun on tuettava luettavuutta
Verkko-oppimateriaalin ulkoasusta on vaikea saada laadukkaan näköinen ilman graafikon apua. Harvalla tekijällä on kuitenkaan varaa käyttää ammattiapua ulkoasun toteuttamisessa, joten kerrataan muutamia perusasioita.
Tekstin ulkoasua koskevat samat säännöt näytöllä ja paperilla. Havainnollistuskeinoja on käytettävä maltillisesti (versaali, kursiivi, lihavointi, alleviivaus), mieluiten vain yhtä kerrallaan. Erilaiset tehokeinot – esimerkiksi tekstin vilkuttelu – tuntuvat aluksi hauskoilta, mutta jo kolmannella lukukerralla ne vain häiritsevät. Palsta on muistettava pitää tarpeeksi kapeana (vrt. esimerkiksi standardiasettelu), koska leveä palsta huonontaa merkitsevästi lukunopeutta. Värien käytössä tulee olla maltillinen ja muistaa, että helpointa on lukea tummaa tekstiä vaalealla pohjalla.