Koulujen verkkosivut – esite, lehti vai yhteisö?
Koulujen alkaessa elokuussa selailin parintuhannen koulun verkkosivut. Sivustoista kävi selväksi, että verkkotoimintaa ei pidetä merkittävänä osana koulutyötä eikä siihen ole erillisiä resursseja. Ajankohtaisille asioille ei useinkaan ollut etusivulla omaa palstaa, ja päivitys saattoi laahata hyvinkin pari vuotta jäljessä.
Jotkut vapaaehtoiset opettajat kuitenkin ylläpitivät monipuolista sisällöntuotantoa: luokan omia sivustoja, vanhempien ja opettajien keskustelupalstoja, oppilaiden tietotekniikan harjoituksista, piirustuksista ja käsitöistä koottuja gallerioita. Ylläpitäjien omat kiinnostuksen kohteet kävivät myös ilmi, niin että joillain sivuilla kerättiin tietoja koulualueen kasveista, toisilla tehtiin lintuhavaintoja ja kolmansilla kerättiin oman kotiseudun luontokuvia.
Sisällöntuotanto osaksi opetusta
Kiinnostavinta antia koulujen sivuilla olivat oppilaiden omat aineistot, joita julkaistaan esimerkiksi Peda.net-verkkolehtinä. Valmis helppokäyttöinen julkaisuohjelma selvästi rikastaa sisällöntuotantoa ja auttaa pitämään aineistot ajantasaisina, kun päivitysvastuu jakaantuu useammalle ihmiselle. Sisällöntuotanto kannattaisikin kouluissa muiden organisaatioiden tavoin hajauttaa ja ottaa samalla selkeästi osaksi oppimista. verkko on mainio julkaisukanava oppilaiden omille töille. Julkaiseminen lisää motivaatiota ja kytkee tekemisen käytännön työtapoihin: oppilaat eivät enää opiskele koulu vaan (virtuaali)elämää varten.
Kenelle sivut tehdään?
Verkkosivujen sisällöntuotanto kannattaa katsoa useasta näkökulmasta. Ensinnäkin pitää muista, että sivuja käyttää monta erilaista ryhmää, pääasiassa opettajat, oppilaat ja vanhemmat. Kaikilla ryhmillä on erilaiset tiedontarpeet, joiden mukaan sisältöjä kannattaa ryhmitellä. Yleisesite tavallisesti palvelee kaikkia käyttäjäryhmiä tasapuolisen heikosti. Pikemminkin sisältöaineksesta kannattaa profiloida esiin näille eri ryhmille tärkeät sisällöt. Opettajat hyötyvät oman aineen verkko-oppimateriaaleista, oppilaita kiinnostavat yhteisöllisesti tuotetut aineistot, vanhempia puolestaan palvelee yhteinen keskustelupalsta opettajien kanssa.
Erityistä huolta sivuissa aiheutti se, että lähes kaikki tarkastelivat koulunkäyntiä ensisijaisesti hallinnon näkökulmasta. Tämä ilmeni paitsi organisaatiokeskeisenä sisältöjen valintana myös kouluhallinnollisen kielen käyttönä. Koulu näyttäytyi pikemminkin moninaisten suunnitelmien kuin arkipäiväisen opetustoiminnan näkökulmasta.
Verkko tukee yhteisöllisyyttä
Verkkotoiminnan ydintä on koko sen vaiheiden ajan ollut yhteisöllisyys. Verkko luo ihmisten välille uudenlaisen yhteyden ja tarjoaa parhaimmillaan foorumin eri ryhmien tasa-arvoiselle vuorovaikutukselle. Myös kodin ja koulun vuoropuhelua olisi verkossa mahdollisuus rikastaa. Kiinnostavaa olisi seurata verkkosivuilta koulutyöskentelyn sisältöjä ja vaihtaa niistä ajatuksia keskustelupalstalla. Hyvinä tiedonlähteinä toimivat jo nyt joidenkin koulujen julkaisemat projektikertomukset, työnäytteet, raportit, videot ja esitelmät. Koulutyön sisältöjen tunteminen aktivoisi vanhempia osallistumaan yhteistyöhön sekä verkossa että tosielämässä paremmin kuin hallinnolliset tiedotteet.
Otsikossa kysyttiin, pitäisikö koulun kotisivujen toimia esitteenä, verkkolehtenä vai verkkoyhteisönä. Vastaus on yksinkertainen: hyvä sivusto täyttää kaikki nämä kolme tehtävää.
Juttu on lyhennelmä artikkelista Riitta Suominen: Koulun verkkosivusto – esite, lehti vai yhteisö?- VERSO 1.0. Tieto- ja viestintätekniikan käsikirja rehtoreille ja opettajille. Opetusalan koulutuskeskuksen julkaisuja 2/2005. Tampere 2005.