ITK 2010 (Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) järjestettiin tänä vuonna 21. kerran. Moni asia oli tuttua aiemmilta vuosilta: tungos, esiintyjät, tunnelma. Konsepti toimii kaikesta päättäen tällaisenakin, mutta ohjelma kaipaisi aina höysteekseen myös tuoreita nimiä ja ideoita.

Kokeiluhenkeä tapahtumaan toi Sometu-verkosto, joka toteutti istuntonsa vaihtuvien paneelikeskustelijoiden avulla – tällaiset vanhoja muotoja rikkovat tilaisuudet virkistävät kummasti. Myös esittelyosastot tarjosivat odotettua paremman panoksen: intoa nostattivat esimerkiksi älytaulun monipuolinen esittely ja Pelastusopiston simulaatiot. Ne eivät kuitenkaan onnistuneet korvaamaan sitä pettymystä, että tilaisuuden pääpuhuja Stephen Downes joutui tuhkapilven takia pitämään etänä esityksensä henkilökohtaisista oppimisympäristöistä.

Sosiaalinen media – pintaa syvemmälle? -teemaseminaarissa pidimme Satu Nurmelan kanssa esityksen ”10 teesiä puolesta ja vastaan: wikit, blogit ja sosiaalisten verkostot opetuskäytössä”. Oman tilaisuutemme jälkeen ehdin vielä tutustua hyötyisään Elma-esiselvitykseen ja Kirjastot sosiaalisen median oppimisympäristönä -seminaariin. Kaikkiaan konferenssi jäsentää hyvin verkko-oppimisen kenttää mutta tarjoaa vain vähän uutta kokeiltavaa.

Pelastusopiston Tapio Neuvonen näyttää, kuinka palomiehet kuivaharjoittelevat simulaatioiden avulla. Tamperelaiset Elina Harju ja Ulla Vehmasaho pitivät mainion esityksen Onko digielo hauskaa, helppoa ja ilmaista? Kari Hintikka oli julkistamassa selvitystä e-oppimisen liiketoimintamalleista yhdessä Anne Rongaksen kanssa. Oman teemaseminaarimme vetäjät Marja Kylämä ja Pasi Silander vakavoituivat loppurutistukseen.

Online Educassa puhuttiin paljon opetuskulttuurin muutoksen ja informaalisen oppimisen puolesta. Sosiaalinen median käyttöä hehkuttivat sekä isot toimijat (IBM:n tilaisuus oikealla) että yksityiset opettajat (keskellä Esben Lydiksen Kööpenhaminasta). Konferenssin ainoa sosiaalisen median kriitikko oli sähäkkään väittelyyn osallistunut Aric Sillman (vasemmalla).

Online Educa järjestettiin viidettätoista kertaa, ja konferenssiin osallistui yli 2 000 verkko-oppimisen ammattilaista 90 maasta. Aiheet ja puhujat olivat sinänsä kiinnostavia, mutta puheenvuorot tuntuivat toistavan vanhoja vaatimuksia opetuksen muuttamisesta ilman todellisen tekemisen tuntua. Hyödyllisimpiä tilaisuuksia olivatkin mielestäni ne, joissa todella toteutettiin tuoreita toimintatapoja, esimerkiksi Pecha Kucha -esitykset, sosiaalinen media kielenopetuksessa ja minimalistinen verkkoympäristöjen suunnittelu. Todellinen ilotulitus oli ensimmäisen päivän päätteeksi järjestetty väittely, jossa peribrittiläiseen tapaan oli kaksi kärkevää vastakkaista näkemystä opetusteknologian hyödyistä. Varsinkin Aric Sigmanin ja Donald Clarkin puheet sähköistivät tunnelmaa pitkän päivän päätteeksi – tällaista tarvitaan lisää kaikkiin konferensseihin! Ehdoton suosikkini pääpuhujista oli Artur Dyro (Young Digital Planet), jonka mukaan tulevaisuuden kustannusmaailmassa on kaksi toimijaa: kirjailija ja palveluntarjoaja. Muutoksen suunta on selvä niin kustannuksen kuin opetuksenkin alalla, mutta tuskastuttavan hitaasti asiat etenevät käytännössä. Kyse kun ei ole tekniikasta vaan ihmisten toimintatavoista.

Zenna Atkins puhui värikkäästi nuorten uusista oppimistavoista ja koulun uskottavuusongelmasta. Online Educa -näyttelyssä olivat Suomesta mukana vain Aalto-yliopisto ja Metropolia, mutta Berliinin joulumarkkinoilta löytyi lisää suomalaisia osastoja.

Verkko-opetusta edistettiin taas suomalais-kreikkalaisin voimin helmikuun viimeisen viikon ajan Ateenassa. Neljännessä HAUS-EKDDA-seminaarissa nousi esiin, että yhteisöllisyydellä on vankka perusta Kreikassa, mutta välineellinen viestintä ei välttämättä ole vahvinta aluetta. Joka tapauksessa verkkoviestintä uusintaa antiikin yhtäläisen ja tasa-arvoisen puheoikeuden periaatetta Pnyx-kokoontumisten hengessä. Tässä vaiheessa verkko-osallistuminen toimii kuitenkin parhaiten yhdessä lähitapaamisten kanssa monimuodon periaatteilla. Avoimen tuottamisen filosofia saa runsaasti vastakaikua, vaikka wikiopisto ja -kirjasto ovat vasta alkutaipaleella.

Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään yhä enemmän eri aloilla Kreikassa. Osaaminen samoin kuin verkkoaineistojen saavutettavuus paranevat tavoitteellisen kehittämisen avulla. Neljättä HAUS-EKDDA-seminaaria luotsasivat entiseen tapaan Riitta Suominen ja Johanna Snellman.

Syyskuussa järjestettiin kolmas verkko-opetuksen HAUS–EKDDA-seminaari Ateenassa. Wikien käyttö innostaa edelleen opetuksen kehittäjiä: käyttötavat jalostuvat ja täsmentyvät koko ajan. Avoimen sisällöntuotannon filosofia on voimissaan, ja wiki tuntuu edelleen helppokäyttöisimmältä yhteisöllisen tuottamisen työkalulta. Avoimien wikikurssien ja -materiaalien kohtalonkysymykseksi näyttää kuitenkin muodostuvan aktiivisten toimittajien panos, sillä sisällöntuotannon epätasainen laatu edellyttää hyvää toimitustyötä – muuten sisällön käytettävyys on huono huolimatta ohjelman helppokäyttöisyydestä. Seminaarissa oli osallistujia ilahduttavasti monelta hallinnonalalta, ja ohjelmasta vastasi tuttuun tapaan Riitta Suominen yhdessä Johanna Snellmanin kanssa.

Verkko-opetuksen käyttöönottoa nopeuttavat helpot työkalut, jotka ovat käytettävissä monilla hallinnonaloilla eri tarkoituksissa. Avoimuus lisää käytettävyyttä ja sovellusmahdollisuuksia – wikiopistot kiinnostavat niin Kreikassa kuin Suomessakin.

Järjestyksessä toinen HAUSin ja EKDDAn yhteinen eSeminar järjestettiin 19– 23.5. Ateenassa. Seminaarissa paneuduttiin verkkokurssin tekoon ja erityisesti wikien, blogien ynnä muiden sosiaalisen median työkalujen opetuskäyttöön. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että laadukkaiden vapaiden eli Open Access -materiaalien määrä lisääntyy huimaa vauhtia. Samoin kokonaisvaltaisten oppimisalustojen rooli tuntuisi pienenevän ja keveiden ilmaisten työkalujen käyttö lisääntyvän. Yhteisöllisen jakamisen kulttuuri kaipaa edelleen vahvistamista opetuksessa, joka on perinteisesti ollut yksilölaji. Seminaarin vetäjänä toimi Riitta Suominen Yksityisestä kielitoimistosta yhteistyössä Hausin Johanna Snellmanin kanssa.

Seminaari järjestettiin sisäministeriön koulutuskeskuksessa Ateenassa. Osallistujina oli tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoita, sähköisten kulttuuripalvelujen tuottajia ja opettajia. Työskentely etenee sutjakkaasti Become an eTeacher in a Week -oppaan mukaisesti.

SITE 2008 -konferenssissa oli puhujia 65 maasta ja runsaasti rinnakkaissessioita. Tarjontaa oli tänä vuonna paljon sosiaalisen median opetuskäytöstä, erityisesti wikeistä. Wiki-esitykset voi tiivistää seuraavasti: Wikit ovat tulleet jäädäkseen opetukseen. Toiminnan ideana on aktiivinen yhteistoiminnallinen työskentely jonkin sisältökysymyksen kanssa, ja wikeillä on todella mahdollisuus syventää oppimista. Seurantatutkimukset osoittivat kuitenkin myös pulmia: osallistuminen on epätasaista, motivaatio tahtoo pitkässä hankkeessa laskea, ja varsinkin asiantuntijat osoittautuivat varovaisiksi muokatessaan kollegoidensa tekstejä.

Tutkimustuloksista on myös saatu vahvistusta siihen käytännöstä tuttuun asiaan, että opettajat hyödyntävät opetuksessa niitä sosiaalisen median työkaluja, joita he käyttävät myös vapaa-aikanaan. Nykyisin 20 amerikkalaisesta nuoresta 19 käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa, joten on varmaa, että tulevaisuudessa sosiaalisen median välineitä tullaan käyttämään laajasti myös opetuksessa ja työelämässä.

Yksi puhutteleva asia sosiaalisen median ulkopuolelta oli Ronald McBriden (Northwestern State University of Lousiana) esitys, jonka mukaan tutkimustieto ei vahvista sitä varsin yleistä olettamusta, että opiskelijoiden tulokset tai tyytyväisyys paranee, kun verkko-opetukseen kytketään lähiopetusta. Puhuja osoitti yksityiskohtaisesti, että verkossa on mahdollista toteuttaa kaikki samat toiminnot kuin lähiopetuksessa. Päinvastoin verkkopalvelujen laatu nousee ratkaisevasti, kun lähiopetuksesta luovutaan. Yliopistoja ja kouluja tarvitaan hänen mukaansa opettajia, ei opiskelijoita varten.

SITE 2008 -konferenssin yksi kiinnostavimmista puhujista oli professori Punya Mishra (Michigan State University), joka korosti sisällön, pedagogiikan ja teknologian luovaa yhdistämistä. Technological Pedagogical Content Knowledge (TPCK) is King – that’s all right mama.

Hallinnon kehittämiskeskus HAUSin ja Kreikan vastaavan organisaation EKDDAn yhteinen verkko-oppimisen seminaari järjestettiin 8. – 13.10. Ateenassa. Ateenan ilmapiiriin hyvin sopi se, että oppimisen kysymyksiä pohdittiin aidon sokraattisessa hengessä. Verkko-oppimisen nopean omaksumisen esteenä ei niinkään pidetä teknisiä pulmia vaan pikemminkin opetuskulttuurin hidasta muuttumista. Verkko-opetus – samoin kuin kaikki verkkotoiminta – pohjautuu itse tekemiseen, osallistumiseen ja tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen, mutta konsultatiivisten toimintatapojen omaksuminen on osoittautunut paljon hitaammaksi kuin tietotekniikan taitojen opettelu. Opetuksen käytännöt eivät demokratian syntysijoilla ole sen oppijakeskeisempiä kuin meilläkään, mutta tarve kulttuurin muutoksen on ilmeinen, mikäli verkko-opetusta halutaan tehostaa ja sen käyttöönottoa nopeuttaa. – Seminaarin vetäjänä toimi Riitta Suominen Yksityisestä kielitoimistosta yhteistyössä Hausin Johanna Snellmanin kanssa.

Verkko-oppimisen hyvät käytännöt puhuttivat osallistujia sekä kasvokkain että verkossa eLearning-seminaarissa Ateenassa. Aris ja Ada (keskellä) vastaavat opetusministeriön verkko-oppimisen portaalista, joka tarjoaa avointa materiaalia kreikkalaisille oppilaitoksille. Dim, Lena ja George (oikealla) ovat kehittämässä matematiikan verkko-opetuksen menetelmiä.

ONLINE educa on maailman suurin verkko-oppimisen tapahtuma. Tämän vuoden esityksissä hahmoteltiin onnistuneesti verkko-opetuksen nykytilaa ja tulevaisuutta. Nyt opetuksessa keskitytään Brandon Hallin mukaan mielekkäisiin tekniikan käyttötapoihin, työhön liittyvään oikea-aikaiseen oppimiseen ja verkkotyökalujen hyödyntämiseen (esimerkiksi blogit ja wikit). Gilly Salmonin kokemuksen mukaan opettajat ottavat uusia työkaluja käyttöön, jos ne eivät ole itsetarkoitus vaan todella parantavat laatua ja säästävät aikaa. Avoimesta sisällöntuotannosta puhui muun muassa Vijay Kumar (Massachusetts Institute of Technology); hän esitteli myös MITin uraauurtavaa avointa Open Courseware -ympäristöä ja sen käyttäjätietoja.

Varsin innostavan esimerkin videoneuvottelun käytöstä verkossa tarjosivat Kristi Jauregi Ondarra ja David Sanz Pardo (Utrecht University), jotka panivat espanjalaiset ja hollantilaiset espanjan kielen opiskelijat työstämään tekstejä pareittain verkossa. Videon käyttötapoja verkkomateriaalissa laajensivat myös Helle Meldgaard ja Clive Youngesityksessään A Top 10 of Video Use in Higher Education; viimeisen sijan sai muuten yleisin käyttötapa eli ”puhuvat päät”.

Wim Veenin (Delft University of Technology) elämyksellinen monimediaesitys uuden sukupolven mediakulttuurista vakuutti yleisön siitä, että nuorison lukutaito ei huonone vaan monipuolistuu: monista lähteistä tulevia viestejä pystytään ottamaan vastaan ja käsittelemään samanaikaisesti. Oppiminen on siirtynyt entistä enemmän luokkahuoneiden ulkopuolelle ja ”koulu on ystävien tapaamista, ei oppimista varten”.

Wim Veenin esitys rap-ryhmineen oli häikäisevä. Myös Kristi Jauregi Ondarra herätti ihastusta paitsi innostavalla esiintymisellään myös toimivalla kielenopetuksen konseptilla. Tampere oli Educassa taas hyvin edustettuna, kuvassa TAMKin verkkoasiantuntemusta: Marianna Leikomaa, Sanna Sintonen ja Claudia Hallikainen.

Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari vietti lokakuussa viisivuotisjuhlaa. Ohjelma oli koottu tutuista tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön aiheista, ja painopisteinä olivat sosiaalinen media opetuksessa sekä verkko-opetuksen tulevaisuus. Juhlaseminaari tarjosi korkealaatuista kansainvälistä alan asiantuntemusta koti- ja naapurimaista (Brian Hudson, Umeå University, Mart Laanpere, Tallinn University). Turkuun oli taas saatu koolle iso joukko verkko-oppimisen asiantuntijoita, mikä on hyvä saavutus syksyllä tapahtumien sesonkiaikaan. Seminaarista vastaavat Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Kun viimeksi olin puhumassa seminaarissa vuonna 2005, tapahtuman teemoina olivat olivat mobiilioppiminen ja verkkotyökalut: blogit (Jere Majava), wikit (Riitta Suominen), HorizonWimba (Marko Mäkilä) ja Breeze (Annika Ranta). Laura Naismith puhui mobiilioppimisesta niin vakuuttavasti, että täytyy uskoa sen mahdollisuuksiin varsinkin tehtäviin kytkeytyvässä ja informaalisessa oppimisessa. Varsin kiinnostava oli hänen esimerkkinsä taskutietokoneen hyödyistä kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta niin kuin suomalaisissa museoissakin on huomattu, ei ole helppoa yhdistää navigointia tilassa ja informaatioavaruudessa.

Wikit olivat taas tänä vuonna ohjelmassa, ja niistä oli kaksi puheenvuoroa: Wikiopisto (Jaakko Suominen) ja Wikien opetuskäyttö (Riitta Suominen). Ilahduttavaa oli huomata, että wikien käyttö lisääntyy ja monipuolistuu jatkuvasti, vaikka kilpailevia sosiaalisen median työkaluja tulee tarjolle kiihtyvällä vauhdilla. Uusia työkaluja seminaarissa kartoittivat Anne Rongas ja Jari Sjölund otsikolla Sosiaalisen median helmet ja Katri Lietsala puheenvuorossaan Oppimisen ympäristöt – mitä sosiaalisesta mediasta voisi oppia? Second Lifen opetuskäytöstä kokemuksia tarjosivatKim Holmberg, Isto Huvila ja Franck Tetard Åbo Akademista.

Jere Majava puhui innostavasti blogien merkityksestä verkostojen luomisessa ja innosti yleisöä bloggaamaan. Gilly Salmon piti seminaarissa video- ja Laura Naismith liveluennon.