Mikä on tekstin tarkoitus?

Mitä sanottavaa sinulla on? Mieti, mitä lukija haluaisi tietää aiheesta. Yritä vastata lukijan tarpeeseen nopeasti ja kattavasti. Tämä juttu kertoo, miten nopealukuinen verkkoteksti tehdään.

Sano asiasi heti

Verkkoon sopii usein uutisen tapaan rakennettu teksti, jossa tärkein asia on ensin. Yleensä teksti kirjoitetaan tärkeästä vähemmän tärkeään, ja sen jälkeen alkuun lisätään tiivistelmäkappale eli ingressi. Tiivistelmästä vielä kiteytetään otsikko, joka on juttu pähkinänkuoressa.

Teksti saisi olla keveää niin verkossa kuin paperillakin. Useimmiten ihmiset sortuvat kirjoittamaan omasta alastaan erikoiskielellä itse sitä huomaamatta. Omaa tekstiä kannattaa katsoa ulkopuolisen silmin: lyhenteet, termit ja pitkät yhdyssanat ymmärretään aina huonommin kuin oletetaan. Ajattele ja kirjoita käytännönläheisesti: älä puhu mediasta, jos tarkoitat Aamulehteä.

Ytimekkyys on hyve. Korvaa pitkä ilmaus lyhyellä, aina kun se on mahdollista. Taistele jokaisesta merkistä ja sanasta. Tiivis teksti on yleensä aina parempi kuin haparoivan pitkä. Varo erityisesti kapulakielen pitkiä outoja yhdyssanoja ja substantiivityyliä.

Harjoittele kirjoittamalla aiheesta 140 merkin Twitter-viestejä. Saat hyviä ideoita otsikoiksi sekä ingresseiksi ja huomaat, että usein pitempää tekstiä ei tarvitakaan.

Verkkoteksti koostuu monista itsenäisistä osista, jotka linkitetään toisiinsa. Tekstit pitää siis kirjoittaa niin, että ne toimivat itsenäisesti mutta linkittyvät oivallisesti muiden tekstien kanssa.

Lisätietoa haluaville

Linkki yhdistää saman sivuston kaksi sisältöä tai kaksi erillistä sivustoa. Joskus puhutaan rakenteellisista ja assosiatiivisista linkeistä, joista edelliset palvelevat navigointia ja jälkimmäiset tarjoavat lisätietoja. Lisätietolinkit voivat johtaa joko oman sivuston sisältöihin tai johonkin muuhun sivustoon. Käytännöksi on tullut, että omat sivut avautuvat samaan selainikkunaan ja ulkopuoliset sivut uuteen ikkunaan, vaikka jotkut käytettävyystutkijat ovatkin asiasta ilmaisseet eriävän mielipiteensä.

Jos teksti on pitkä, sen käytettävyyttä voi parantaa linkitetyllä sisällysluettelolla. Sisällyksen alaotsikot tulevat heti pääotsikon jälkeen yleensä allekkain tai joskus myös vierekkäin pystyviivalla erotettuina. Sisällysluettelo vie näytön yläosasta kallisarvoista tilaa, mutta tarjoaa lukijalle mahdollisuuden poimia tarvitsemansa tiedot vierittämättä.

Avainsana linkiksi

Linkkien nimeämisessä on hyvä noudattaa yhtenäistä käytäntöä: sivuille voidaan johdattaa pelkällä nimellä tai osoitteella tai sitten molemmilla. Lukijalle ensimmäinen vaihtoehto on kevein. Linkkejä nimettäessä mietitään, mikä palvelee parhaiten lukijaa. Silmäilyä tukevat hyvin avainsanat, kun taas pitkät linkit tekevät tekstistä rikkonaisen näköistä ja pelkät pronominit taas ennustavat sisältöä huonosti. Esimerkiksi Twitteristä voit lukea tästä kannattaa muuttaa muotoon Kiinnostaako Twitter?

Linkin sisältöstä kannattaa antaa tekstissä riittävästi vihjeitä. Mitä paremmin lukija pystyy ennakoimaan linkistä avautuvaa sisältöä, sitä vähemmän tulee turhia klikkauksia. Läpinäkyvät linkit, nimet ja otsikot parantavat tekstin käytettävyyttä.

Linkit ovat verkkotekstin suola

Lisätietolinkit kuuluvat verkkotekstiin eikä niitä pidä karttaa, mutta ne on valittava harkiten. Hyödyllisiä lisätietoja tarjoavat yleensä yleistajuiset selitykset, perustelut, esimerkit ja uudet näkökulmat. On kuitenkin parempi tuoda muutama osuva kuin kymmenen sattumanvaraista linkkiä ja valottaa myös niiden tarkoitusta. Linkkien pitää tietysti olla toimivia ja ajantasaisia.

Opiskelijoille tarjotaan usein lisäaineistoa muissa tiedostomuodoissa. Niiden olennainen sisältö on hyvä selittää lyhyesti verkkotekstissä, niin että lukija voi ennakoida, kannattaako hänen avata tiedostoa. Tiedoston linkistä pitää ilmetä, että tiedoston muoto (pdf, doc, ppt jne.) ja sen koko, esimerkiksi IT-alan nimikkeet (Word-tiedosto, 249 kilotavua).

Kaksisuntainen viestintä on sosiaalisen median ydin. Tiedon seuraaminen ja jakaminen kulkevat käsi kädessä. Jos et ehdi seurata muiden viestejä, et onnistu sovittamaan omaa viestiäsi keskusteluun.

Ole aito ja myönteinen

Viestien sävyn hallinta on verkkotoimijalle tärkeä taito. Yleisohjeena voi sanoa, että myönteisyys ja vuorovaikutteisuus sopivat verkkoon niin kuin muuhunkin viestintään. Hyödyllisintä kaikkien osapuolten kannalta on rehellinen dialogi, jossa otetaan tasa-arvoisesti erilaiset näkemykset huomioon.

Sosiaalisen median viestit liikkuvat usein puheen ja kirjoituksen välimaastossa. Puheessa sävyjä ilmaistaan monimuotoisesti, mutta kirjoitetuissa puheenvuoroissa sanonta muuttuu helposti yksiviivaiseksi. Tietysti eri kirjoittajien sävynhallinta vaihtelee paljon, mutta saman kirjoittajan sävy on yllättävän pysyvä. On kiinnostavaa tutkia omia ja muiden viestejä sävyn kannalta: miltä eri ilmaukset tuntuvat? Sävyn kannalta ei ole tärkeää, mikä on viestin sisältö vaan miltä se tuntuu.

Huumori on vaikea laji, mutta ainakin keveys on paikallaan. Huumorin etuna on terveellinen etäisyydenotto, mutta hätätilassa turhaa kireyttä voi väljentää myös hymiöllä. Pönäkkyys kannattaa unohtaa, sillä verkossa juuri persoonan näkyminen viesteissä on tutkitusti kiinnostavuuden tae.

Lue viestit ja vastaukset kahteen kertaan

Viestin alku ja loppu kannattaa aina muotoilla ystävälliseksi, sillä kielteisyys kärjistää keskustelua. Neuvova autoritaarinen esitystapa tyyliin ”asia on näin” tukahduttaa, kun taas sama sisältö muodossa ”minusta asia on näin” tukee osallistumista. Oman viestin sävy yleensä paranee, jos malttaa lukea muiden viestit pariin kertaan eikä reagoi liian nopeasti. Keskustelun ilmapiirille on usein hyväksi, kun viittaa muiden puheenvuoroihin ja osoittaa näin lukeneensa ja ymmärtäneensä ne.

Vuorovaikutuksen ohjailu on taitolaji, joka olisi tehtävä vapaan keskustelun hengessä ilman opettaja-asennetta ja arvovaltaa. Keskusteluissa on hyvä antaa osallistujille aikaa ottaa kantaa, niin että ensimmäinen ja viimeinen kommentti eivät aina tule opettajalta. Huokoisaa viestintää tukee pohdiskeleva ilmapiiri, jossa tavoitteena eivät ole oikein−väärin-vastaukset vaan moniääninen keskustelu.

Onko keskustelu verkossa tasa-arvoista?

Verkkovuorovaikutuksen tulkittu olevan demokraattisempaa ja vähemmän sidoksissa puhujan asemaan kuin kasvokkainen keskustelu. Asia vaatinee kuitenkin tarkempaa selvitystä, sillä yhä useammin myös asiantuntijoiden palstoilla kohtaa osallistujia, jotka kokevat kommenttinsa ohitetuiksi. Valta-asetelmat vaikuttavat myös verkossa, mutta eivät välttämättä synny samalla tavalla kuin kasvokkaisessa viestinnässä.

Uutena piirteenä sosiaalisen median viestinnässä on monenkeskisyys ja julkisuus, mikä monipuolistaa keskustelua mutta vaatii myös julkisen keskustelun opettelua ja pelisääntöjä. Keskustelun laatua parantaa yleensä se, että käytetään omaa nimeä tai nimimerkin voi liittää henkilöön.

Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla -tutkimuksessa Janne Matikainen selvitteli, miksi ihmiset vaivautuvat kirjoittamaan ilmaiseksi blogeihin ja verkkoyhteisöihin. Aiemmissa tutkimuksissa on painotettu huomion tarvetta, mutta nyt tärkeimmiksi syiksi nousivat itsensä ilmaiseminen, vuorovaikutus muiden kanssa ja verkkoideologian toteuttaminen. Sosiaalisessa mediassa tekijän ja kuluttajan roolit sekoittuvat, eivätkä aktiiviset verkkoyhteisöt kaipaa vanhan median portinvartijoita.

Ääni kuuluville blogille

Selvästi on ollut tilausta valtamediaa täydentäville puheenvuoroille, kun ajattelee esimerkiksi blogien valtavaa määrää. Blogeja arvioidaan olevan maailmassa sata miljoonaa, ja uusia syntyy joka sekunti. Yhtä tärkeitä kuin blogitekstit ovat niiden kommentoinnit ja kytkökset eli se, miten blogit keskustelevat toistensa kanssa. Blogiyhteisö tarjoaa parhaimmillaan valtajulkisuutta täydentävää vaihtoehtoista keskustelua. Kiinnostavaa on, että esimerkiksi JukkaKemppisen tai jonkun muun suositun bloggaajan merkinnät voivat kerätä kymmeniä kommentteja.

Blogin on kuitenkin oltava mielenkiintoinen, jotta se saisi lukijoita. Mutta miten kirjoittaa kiinnostavaa blogitekstiä? Pitäisi olla jotain sanottavaa ja sen lisäksi olisi uskallettava sanoa asia tarpeeksi napakasti. Selkeä sanoma ytimekkästi muotoiltuna sopii blogityyliin. Oma persoona ja ääni saa kuulua tekstissä, ja lukijoita kannattaa aktivoida kommentoimaan esimerkiksi avoimilla kysymyksillä.

Lyhyiden päivitysten suosio lisääntynyt

Blogien suosion huippu alkaa kuitenkin ilmeisesti olla ohi, sillä varsinkin nuoret kirjoittavat mieluummin lyhyitä päivityksiä mikroblogeihin. Twitteriä voi kuitenkin myös hyödyntää pitempien blogikirjoitusten markkinoinnissa. Twitter-viesteihin poimitaan joitain koukuttavia väitteitä tai kysymyksiä, ja viesti linkitetään omaan blogimerkintään. Parasta tietysti on, jos vinkkaus liittyy johonkin käynnissä olevaan keskusteluun. Hyvien tviittien muotoilua voi myös harjoitella.

Facebook-päivitykset ovat samantyyppisiä kuin Twitter-viestitkin. Napakkuus ja osallistaminen on päivityksissä hyve, mutta keskustelun sävy on Facebookissa usein viihteellisempi, mikä kannattaa ottaa huomioon. Facebookin etu on laaja käyttäjäkunta, mikä näkyy kommenttien määrässä. Kun olen talkoistanut kysymyksen samanaikaisesti Twitterissä ja Facebookissa, ensimmäinen tuottaa yleensä neljä viisi vastausta ja jälkimmäinen useita kymmeniä.

Kiinnostavia viestejä oppii kirjoittamaan harjoittelemalla ja analysoimalla hyviä tekstejä. Seuraavissa dioissa on hyviä vinkkejä, vaikka esitys nouseekin markkinointiviestinnän pohjalta. Pieni ripaus markkinoinnin osaamista ei olisi meille opettajillekaan pahaksi, vai mitä?