Yksityinen kielitoimisto

Olet täällä: Alkuun / Arkistot: kielitoimisto

Viikon sana on suosikkilista.

Haastattelussa kysyttiin, ketä suosittelisin seuraamaan Twitterissä. Suosikkilistat ovat hankalia, sillä seuraajien valinta perustuu omiin kiinnostuksenkohteisiin ja Twitterin käyttötapaan. Suositukset ovat makuasioita ja erilaiset listaustavatkin laatijan valintoja.

Mihin sitten kannattaisi perustaa seurattavien valinta?

Seuraajien määrään? Seuraajalukuihin vaikuttavat monet seikat, usein tunnettuus. Julkkisten seuraajat eivät useinkaan ole itse aktiivisia Twitter-toimijoita, joten seuraaminen ei välttämättä perustu seurattavan sisällön arviointiin vaan pelkkään tunnettuuteen.

#FF-suosituksiin? #FF:ien käyttö on vähentynyt melkoisesti. Se näyttää olevan lähinnä muutamien harvojen oma harrastus, jolla palkitaan puhekumppaneita, usein vastavuoroisen #FF:n toivossa. Jos suosituksessa ei mainita perustetta, se jääköön huomiotta.

Keskusteluihin? Vuoropuhelu on hyvä merkki. Kiinnostavuuden arviointi pelkän puheaktiivisuuden perusteella on kuitenkin hankalaa, koska sanomisen kynnys on käyttäjillä erilainen. Lisäksi näennäiskeskusteluita on helposti kiusaus käydä oman näkyvyyden lisäämiseksi.

Haastattelussa kuitenkin haluttiin nimiä, siksi nimesin eri aloilta muutamia seuraamisen arvoisia ei-julkkiksia. Kuitenkin luettelosta jäi harmillisesti pois monia sellaisia, joita olen vuosia aktiivisesti seurannut ja joiden toimintaa arvostan. Pysyvät suositukset näkyvätkin parhaiten seurattavieni luettelosta..

The word of the week is favorite list.

In an interview, I was asked who I suggest people follow on Twitter. Favorite lists are difficult; we chose who we follow based on our personal interests and on the way we use Twitter. Recommendations are a matter of taste, and we create twitter lists according to our preferences.

But how should we chose the people to follow?

By the number of followers? So many things affect that number. For celebrities and other well-known people, many who follow them are not active users of Twitter, so the large following may be based less on what the big name says than on the big name having said it.

#FF (Friday Follow) recommendations? This hashtag has virtually disappeared. Some people persist, but often #FF is a reward extended to a Twitter friend and even a request to have the favor returned. If a recommendation doesn’t include a reason for following, you can ignore it.

Discussions? Dialogue is a good sign. You can’t go by the number of tweets, however; different people speak at different rates. Then, too, some people seem to engage in sham discussions to maintain and increase their visibility.

My interviewer wanted names, and so I suggested some good non-celebrities. Sadly, my list had to leave out many people I’ve actively followed for years, people whose ideas I sincerely appreciate. If you’d like the complete set of recommendations, check the list of people I follow on Twitter.

Viikon sana on yrityssome.

Mikä on oleellista yritysten sosiaalisen median käytössä? Ensimmäisenä ajatuksena tulokkailla – niin yrityksillä kuin julkisen alan toimijoillakin – on yleensä markkinointi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että somessa suoraviivainen mainostaminen ärsyttää. Kysyin aktiivisilta Twitterin käyttäjiltä, millaista sisältöä he toivoivat yritystileiltä. Seuraavia asioita kaivattiin:

  • hyötyä ja huvia
  • vuorovaikutusta
  • asiakaspalvelua
  • yrityksen toiminnan avaamista
  • uutisia ja tuoreita ideoita.

Monipuolisen sisällön lisäksi toivottiin rentoa, keskustelevaa esitystapaa. Yksinomainen omien juttujen mainostaminen sen sijaan karkottaa seuraajat. Yrityksen tilejä kiinnostavimpina pidettiin työntekijöiden yksityistilejä, jotka välittävät yrityksen kuulumisia persoonallisesti ja ihmisläheisesti. Julkinen ala tuntui vastauksien mukaan sopeutuneen yrityksiä paremmin sosiaaliseen mediaan.

The word of the week is corporate tweets.

How can organizations make the best use of social media? The first thought for many of them, whether corporations or public-sector groups, is to do broadcast-style marketing. However, experience has shown that advertising mostly irritates the social media audience. I asked several active Twitter users what kind of content they look for from corporate accounts. Some of the most frequent answers were:

  • useful, engaging content
  • genuine interaction
  • customer service
  • insights into the company’s work
  • product or service updates
  • fresh ideas about their field.

Along with diversified content, people wanted a relaxed, conversational stream, not ads or mini press releases. Those serve mainly to drive away potential followers. Accounts that people found to be the most interesting tended to be managed by individual employees who convey information about the organization in a personal way. According to my respondents, the public sector seems to use social media better than the private sector does.

Viikon sana on Kansalaistaito.

Luin viime viikolla Vesa Heikkisen ja Tapio Pajusen Kasalaistaito-kirjan, joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana viime syksynä. Kirjan alussa politiikkaa jäsennettiin sanaluokkien avulla. Suosituimpia politiikan substantiiveja on kansa. Kansalla on käyttöä joka lähtöön: se voi viitata yhtenäistävästi meihin kaikkiin tai olla erottavasti vastakohtana herroille tai muille kansallisuuksille. Politiikan verbejä taas ovat olla ja kehittää. Olla-verbi ei johda mihinkään, vaan se kuvaa ja luokittelee asiantiloja. Kun asioita kehitetään, luodaan mielikuva jostain positiivisesta, joka kuitenkin jää sopivasti täsmentymättä. Politiikan adjektiivi on hyvä. Ja poliitikon ”on hyvä, että” esitetään kiistattomana, vaikka kyse on mielipiteistä. Politiikan pronomini on me, käyttökelpoinen suostuttelusana. Meitittely luo yhteishenkeä ja velvoittaa, vaikka epäselvää on, ketkä meihin kulloinkin kuuluvat. Kansalistaitoa on ymmärtää, että sanoilla ei ole oikeita muuttumattomia merkityksiä, vaan ne elävät tarkoitusperien mukaan.

 

Sanapulmia: varaudu viipymään hotellissa

Hotelli tarjoaa leffalippuja "2/viipymä". Viipymä on sanakirjan mukaan viive eli viivästys. Heti ei itselläkään välähtänyt korvaavaa ilmausta, mutta päädyin sanaan "vierailu", samoin "käyntikerta" ja "oleskelu" olisivat ehkä mahdollisia. Muita ehdotuksia?



PS. Eihän sitä voi olla huomauttamatta, että ilmaukseen "S-card-etu" ei tule välilyöntejä ja molempien viivojen pitäisi olla lyhyitä.

Viikon sana on yhdyssana.

Yhdyssanojen oikeinkirjoitus askarruttaa ihmisiä. Tämä tulee esiin sekä koulutuksissa että arkipäivän teksteissä. Lisäsin juuri sivun mittaiseen tekstiin 22 yhdysmerkkiä. Virheet liittyivät yleisimmin tyyppiin, jossa alkuosa on erisnimi ja loppuosa kertoo lajin: Linux-maailma, Anroid-käyttöjärjestelmä, Windows-käyttökokemus. Tämä virhetyyppi on yleisin myös mainoksissa, eikä ihme, kun isot näkyvät toimijat horjuttavat kielenkäyttöä huonolla esimerkillään: ”Pohjola Sairaala”, ” MTV Sport Uutiset” ja ” Yle Uutiset”.

Yhdysmerkki puuttui myös usein ilmauksista, joissa yhdyssanan alkuosana oli lyhenne: USB-muistitikku, SD-muistikortti. Samoin vaikeata näyttää olevan oikeinkirjoitus, kun osana on useampisanainen tai vierasperäinen ilmaus, esimerkiksi pop-up-valitus, Linux-työpöytäympäristö, rolling distribution -malli. Epävarmuus yhteen kirjoittamisesta lisääntyy myös selvästi, jos yhdyssanan alkuosa on taivutusmuodossa: systeeminsuunnittelu, Isossa-Britanniassa.

Kiinnostaako otsikko?

Verkkotekstin tärkein osa on otsikko, onpa kyse blogista tai sähköpostista. Tekstiä luetaan verkossa silmäilemällä ja tarkemmin tutustutaan tekstiin, jonka otsikko kiinnostaa. Varmimmin otsikko koukuttaa lukijan, jos se liittyy työhömme tai muuhun elämäämme.

Otsikkoon lukijalle tärkein asia

Tehokas otsikko muotoillaan pääsanoman pohjalta. Kun sitä pohdiskelee, kannattaa katsoa asiaa lukijan näkökulmasta: Mikä asiassa voisi olla hänelle tärkeintä? Mikä häntä kiinnostaa eniten? Mitä asia käytännössä hänelle merkitsee? Otsikkoon nostetaan lukijalle hyödyllinen asia.

Verkossa tarvitaan sivuotsikkoja parin kolmen kappaleen välein. On siis erikseen mietittävä jokaisen jakson sanoma ja nostettava se selvästi esiin. Otsikon muotoiluun kannattaa uhrata vaivaa, koska se täsmentää sanottavan sekä itselle että lukijalle.

Tuttuja, täsmällisiä, erottuvia sanoja

Otsikon pitäisi kertoa kiinnostavasti ja kattavasti viestin sisältö. Yleiset otsikot (Koulutus, Ilmoittautuminen) kaipaavat kipeästi täsmennystä (Moodle-koulutus to 17.1. klo 9, Ilmoittaudu viimeistään 10.1.). Parhaimmillaan otsikko antaa kokonaiskuvan koko tulevasta sisällöstä.

Otsikoiden tulisi myös erota toisistaan tarpeeksi. Jos peräkkäiset väliotsikot alkavat samalla sanalla, ne eivät erotu tarpeeksi silmäiltäessä: Oppilaitoksen historia, Oppilaitoksen esittely, Oppilaitoksen toiminta-ajatus. Kysymystäkin voi käyttää otsikkona, mutta ei monta kertaa peräkkäin.

Otsikoiden ja myös valikon nimien on ennustettava sisältöä. Parhaiten ymmärretään tutut yleiskieliset sanat, joten välttele lyhenteitä ja vierassanoja, vaikka joutuisit käyttämään niitä myöhemmin tekstissä. Verbejä kannattaa käyttää niin kuin STT:n tyylikirjan alla olevassa otteessa ohjeistetaan.

Houkuttelemalla jatkoon

Verkkotekstiä ei lueta alusta loppuun, eikä opettajakaan tätä onnistu muuttamaan. Opiskelijoita ei voi pakottaa lukemaan kaikkea mutta siihen on lupa houkutella. Paras tapa on kirjoittaa houkuttelevia otsikoita, jotka toimivat avaimena aiheeseen ja herättävät halun kuulla lisää. Tutki itseäsi lukijana ja pane merkille, mikä sinut houkuttelee lukemaan. Myönteisyys, yllätyksellisyys, tuttavallisuus?

Lukijalle tärkein asia alkuun

Mikä on tekstin tarkoitus?

Mitä sanottavaa sinulla on? Mieti, mitä lukija haluaisi tietää aiheesta. Yritä vastata lukijan tarpeeseen nopeasti ja kattavasti. Tämä juttu kertoo, miten nopealukuinen verkkoteksti tehdään.

Sano asiasi heti

Verkkoon sopii usein uutisen tapaan rakennettu teksti, jossa tärkein asia on ensin. Yleensä teksti kirjoitetaan tärkeästä vähemmän tärkeään, ja sen jälkeen alkuun lisätään tiivistelmäkappale eli ingressi. Tiivistelmästä vielä kiteytetään otsikko, joka on juttu pähkinänkuoressa.

Katse etenee tekstin vasenta reunaa

Uutisrakenne vastaa nopeasti verkkolukijan tarpeisiin. Ydin on parilla ensimmäisellä rivillä, ja paljon muutahan ei kärsimätön selailija luekaan. Jakob Nielsen on käyttänyt silmänliikkeitä seuraavaa kameraa tutkimuksissaan ja todennut, että sähköisiä uutiskirjeitä luetaan F-mallin mukaisesti. Otsikot ja pari ensimmäistä riviä katsotaan läpi, mutta sen jälkeen katse alkaa liukua vasenta suoraa eikä juuri pysähdy mihinkään. Erityistä huomiota kannattaa siis kiinnittää otsikoihin ja rivien ensimmäisiin sanoihin.

Luettavuus ennen kaikkea

Teksti saisi olla keveää niin verkossa kuin paperillakin. Useimmiten ihmiset sortuvat kirjoittamaan omasta alastaan erikoiskielellä itse sitä huomaamatta. Omaa tekstiä kannattaa katsoa ulkopuolisen silmin: lyhenteet, termit ja pitkät yhdyssanat ymmärretään aina huonommin kuin oletetaan. Ajattele ja kirjoita käytännönläheisesti: älä puhu mediasta, jos tarkoitat Aamulehteä.

Ytimekkyys on hyve. Korvaa pitkä ilmaus lyhyellä, aina kun se on mahdollista. Taistele jokaisesta merkistä ja sanasta. Tiivis teksti on yleensä aina parempi kuin haparoivan pitkä. Varo erityisesti kapulakielen pitkiä outoja yhdyssanoja ja substantiivityyliä.

Harjoittele kirjoittamalla aiheesta 140 merkin Twitter-viestejä. Saat hyviä ideoita otsikoiksi sekä ingresseiksi ja huomaat, että usein pitempää tekstiä ei tarvitakaan.

    Pyydä tarjous.

    Valikoimaamme kuuluvat verkkoviestintään, kirjoittamiseen, kielenhuoltoon, verkko-opetukseen, sosiaaliseen mediaan ja asiantuntijaviestintään liittyvät koulutukset.