
Viikon sana on Kansalaistaito.
Luin viime viikolla Vesa Heikkisen ja Tapio Pajusen Kasalaistaito-kirjan, joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana viime syksynä. Kirjan alussa politiikkaa jäsennettiin sanaluokkien avulla. Suosituimpia politiikan substantiiveja on kansa. Kansalla on käyttöä joka lähtöön: se voi viitata yhtenäistävästi meihin kaikkiin tai olla erottavasti vastakohtana herroille tai muille kansallisuuksille. Politiikan verbejä taas ovat olla ja kehittää. Olla-verbi ei johda mihinkään, vaan se kuvaa ja luokittelee asiantiloja. Kun asioita kehitetään, luodaan mielikuva jostain positiivisesta, joka kuitenkin jää sopivasti täsmentymättä. Politiikan adjektiivi on hyvä. Ja poliitikon ”on hyvä, että” esitetään kiistattomana, vaikka kyse on mielipiteistä. Politiikan pronomini on me, käyttökelpoinen suostuttelusana. Meitittely luo yhteishenkeä ja velvoittaa, vaikka epäselvää on, ketkä meihin kulloinkin kuuluvat. Kansalistaitoa on ymmärtää, että sanoilla ei ole oikeita muuttumattomia merkityksiä, vaan ne elävät tarkoitusperien mukaan.
Sanapulmia: varaudu viipymään hotellissa

PS. Eihän sitä voi olla huomauttamatta, että ilmaukseen "S-card-etu" ei tule välilyöntejä ja molempien viivojen pitäisi olla lyhyitä.
Viikon sana on yhdyssana.
Yhdyssanojen oikeinkirjoitus askarruttaa ihmisiä. Tämä tulee esiin sekä koulutuksissa että arkipäivän teksteissä. Lisäsin juuri sivun mittaiseen tekstiin 22 yhdysmerkkiä. Virheet liittyivät yleisimmin tyyppiin, jossa alkuosa on erisnimi ja loppuosa kertoo lajin: Linux-maailma, Anroid-käyttöjärjestelmä, Windows-käyttökokemus. Tämä virhetyyppi on yleisin myös mainoksissa, eikä ihme, kun isot näkyvät toimijat horjuttavat kielenkäyttöä huonolla esimerkillään: ”Pohjola Sairaala”, ” MTV Sport Uutiset” ja ” Yle Uutiset”.
Yhdysmerkki puuttui myös usein ilmauksista, joissa yhdyssanan alkuosana oli lyhenne: USB-muistitikku, SD-muistikortti. Samoin vaikeata näyttää olevan oikeinkirjoitus, kun osana on useampisanainen tai vierasperäinen ilmaus, esimerkiksi pop-up-valitus, Linux-työpöytäympäristö, rolling distribution -malli. Epävarmuus yhteen kirjoittamisesta lisääntyy myös selvästi, jos yhdyssanan alkuosa on taivutusmuodossa: systeeminsuunnittelu, Isossa-Britanniassa.
Kiinnostaako otsikko?
Verkkotekstin tärkein osa on otsikko, onpa kyse blogista tai sähköpostista. Tekstiä luetaan verkossa silmäilemällä ja tarkemmin tutustutaan tekstiin, jonka otsikko kiinnostaa. Varmimmin otsikko koukuttaa lukijan, jos se liittyy työhömme tai muuhun elämäämme.
Otsikkoon lukijalle tärkein asia
Tehokas otsikko muotoillaan pääsanoman pohjalta. Kun sitä pohdiskelee, kannattaa katsoa asiaa lukijan näkökulmasta: Mikä asiassa voisi olla hänelle tärkeintä? Mikä häntä kiinnostaa eniten? Mitä asia käytännössä hänelle merkitsee? Otsikkoon nostetaan lukijalle hyödyllinen asia.
Verkossa tarvitaan sivuotsikkoja parin kolmen kappaleen välein. On siis erikseen mietittävä jokaisen jakson sanoma ja nostettava se selvästi esiin. Otsikon muotoiluun kannattaa uhrata vaivaa, koska se täsmentää sanottavan sekä itselle että lukijalle.
Tuttuja, täsmällisiä, erottuvia sanoja
Otsikon pitäisi kertoa kiinnostavasti ja kattavasti viestin sisältö. Yleiset otsikot (Koulutus, Ilmoittautuminen) kaipaavat kipeästi täsmennystä (Moodle-koulutus to 17.1. klo 9, Ilmoittaudu viimeistään 10.1.). Parhaimmillaan otsikko antaa kokonaiskuvan koko tulevasta sisällöstä.
Otsikoiden tulisi myös erota toisistaan tarpeeksi. Jos peräkkäiset väliotsikot alkavat samalla sanalla, ne eivät erotu tarpeeksi silmäiltäessä: Oppilaitoksen historia, Oppilaitoksen esittely, Oppilaitoksen toiminta-ajatus. Kysymystäkin voi käyttää otsikkona, mutta ei monta kertaa peräkkäin.
Otsikoiden ja myös valikon nimien on ennustettava sisältöä. Parhaiten ymmärretään tutut yleiskieliset sanat, joten välttele lyhenteitä ja vierassanoja, vaikka joutuisit käyttämään niitä myöhemmin tekstissä. Verbejä kannattaa käyttää niin kuin STT:n tyylikirjan alla olevassa otteessa ohjeistetaan.![]()
Verkkotekstiä ei lueta alusta loppuun, eikä opettajakaan tätä onnistu muuttamaan. Opiskelijoita ei voi pakottaa lukemaan kaikkea mutta siihen on lupa houkutella. Paras tapa on kirjoittaa houkuttelevia otsikoita, jotka toimivat avaimena aiheeseen ja herättävät halun kuulla lisää. Tutki itseäsi lukijana ja pane merkille, mikä sinut houkuttelee lukemaan. Myönteisyys, yllätyksellisyys, tuttavallisuus?
Lukijalle tärkein asia alkuun
Mikä on tekstin tarkoitus?
Mitä sanottavaa sinulla on? Mieti, mitä lukija haluaisi tietää aiheesta. Yritä vastata lukijan tarpeeseen nopeasti ja kattavasti. Tämä juttu kertoo, miten nopealukuinen verkkoteksti tehdään.
Sano asiasi heti
Verkkoon sopii usein uutisen tapaan rakennettu teksti, jossa tärkein asia on ensin. Yleensä teksti kirjoitetaan tärkeästä vähemmän tärkeään, ja sen jälkeen alkuun lisätään tiivistelmäkappale eli ingressi. Tiivistelmästä vielä kiteytetään otsikko, joka on juttu pähkinänkuoressa.
Teksti saisi olla keveää niin verkossa kuin paperillakin. Useimmiten ihmiset sortuvat kirjoittamaan omasta alastaan erikoiskielellä itse sitä huomaamatta. Omaa tekstiä kannattaa katsoa ulkopuolisen silmin: lyhenteet, termit ja pitkät yhdyssanat ymmärretään aina huonommin kuin oletetaan. Ajattele ja kirjoita käytännönläheisesti: älä puhu mediasta, jos tarkoitat Aamulehteä.
Ytimekkyys on hyve. Korvaa pitkä ilmaus lyhyellä, aina kun se on mahdollista. Taistele jokaisesta merkistä ja sanasta. Tiivis teksti on yleensä aina parempi kuin haparoivan pitkä. Varo erityisesti kapulakielen pitkiä outoja yhdyssanoja ja substantiivityyliä.
Harjoittele kirjoittamalla aiheesta 140 merkin Twitter-viestejä. Saat hyviä ideoita otsikoiksi sekä ingresseiksi ja huomaat, että usein pitempää tekstiä ei tarvitakaan.
Superhyvä hyperlinkki
Verkkoteksti koostuu monista itsenäisistä osista, jotka linkitetään toisiinsa. Tekstit pitää siis kirjoittaa niin, että ne toimivat itsenäisesti mutta linkittyvät oivallisesti muiden tekstien kanssa.
Lisätietoa haluaville
Linkki yhdistää saman sivuston kaksi sisältöä tai kaksi erillistä sivustoa. Joskus puhutaan rakenteellisista ja assosiatiivisista linkeistä, joista edelliset palvelevat navigointia ja jälkimmäiset tarjoavat lisätietoja. Lisätietolinkit voivat johtaa joko oman sivuston sisältöihin tai johonkin muuhun sivustoon. Käytännöksi on tullut, että omat sivut avautuvat samaan selainikkunaan ja ulkopuoliset sivut uuteen ikkunaan, vaikka jotkut käytettävyystutkijat ovatkin asiasta ilmaisseet eriävän mielipiteensä.
Jos teksti on pitkä, sen käytettävyyttä voi parantaa linkitetyllä sisällysluettelolla. Sisällyksen alaotsikot tulevat heti pääotsikon jälkeen yleensä allekkain tai joskus myös vierekkäin pystyviivalla erotettuina. Sisällysluettelo vie näytön yläosasta kallisarvoista tilaa, mutta tarjoaa lukijalle mahdollisuuden poimia tarvitsemansa tiedot vierittämättä.
Avainsana linkiksi
Linkkien nimeämisessä on hyvä noudattaa yhtenäistä käytäntöä: sivuille voidaan johdattaa pelkällä nimellä tai osoitteella tai sitten molemmilla. Lukijalle ensimmäinen vaihtoehto on kevein. Linkkejä nimettäessä mietitään, mikä palvelee parhaiten lukijaa. Silmäilyä tukevat hyvin avainsanat, kun taas pitkät linkit tekevät tekstistä rikkonaisen näköistä ja pelkät pronominit taas ennustavat sisältöä huonosti. Esimerkiksi Twitteristä voit lukea tästä kannattaa muuttaa muotoon Kiinnostaako Twitter?
Linkin sisältöstä kannattaa antaa tekstissä riittävästi vihjeitä. Mitä paremmin lukija pystyy ennakoimaan linkistä avautuvaa sisältöä, sitä vähemmän tulee turhia klikkauksia. Läpinäkyvät linkit, nimet ja otsikot parantavat tekstin käytettävyyttä.
Linkit ovat verkkotekstin suola
Lisätietolinkit kuuluvat verkkotekstiin eikä niitä pidä karttaa, mutta ne on valittava harkiten. Hyödyllisiä lisätietoja tarjoavat yleensä yleistajuiset selitykset, perustelut, esimerkit ja uudet näkökulmat. On kuitenkin parempi tuoda muutama osuva kuin kymmenen sattumanvaraista linkkiä ja valottaa myös niiden tarkoitusta. Linkkien pitää tietysti olla toimivia ja ajantasaisia.
Opiskelijoille tarjotaan usein lisäaineistoa muissa tiedostomuodoissa. Niiden olennainen sisältö on hyvä selittää lyhyesti verkkotekstissä, niin että lukija voi ennakoida, kannattaako hänen avata tiedostoa. Tiedoston linkistä pitää ilmetä, että tiedoston muoto (pdf, doc, ppt jne.) ja sen koko, esimerkiksi IT-alan nimikkeet (Word-tiedosto, 249 kilotavua).
Matkaan!
Makumatkalla tutustumme aluksi verkkoyhteisöön. Koska oman matkamme alus(ta) on Ning, sitä käytetään tarkastelun esimerkkinä. Verkoyhteisön voi kuka tahansa opettaja perustaa opetuksensa tueksi. Yhteisö voi koostua oppilaista ja toimia kurssialustana Moodlen tai Pedanetin tapaan. Se on mahdollista rakentaa myös jonkin alan ammattilaisten yhteydenpitoa varten.
Ningin kaltaisten palvelujen etuna on se, että opettaja saa käyttöönsä ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan useita työkaluja samalla alustalla. Tarjolla on keskustelupalsta, blogi, chat ja rss-syötteet. Yhteisön sisällä on mahdollista luoda ryhmiä kiinnostuksen ja tehtävien mukaan. Yhteisön luominen on helppoa ja onnistuu vaivattomasti aloittelijaltakin. Kaikki elementit ovat valmiina käyttöön otettaviksi.
Käyttö on helppoa – kokeile vaikka!
Yhteisöjen käyttö aloitetaan yleensä luomalla oma profiili: annetaan itsestä halutut tiedot ja lisätään valokuva. Ningissä kaikilla on oma sivu, josta näkyvät henkilötietojen lisäksi omat keskusteluviestit ja blogikirjoitukset. Omalta sivulta pääsee siis aina helposti käsiksi kunkin julkaisemiin aineistoihin.
Blogiin pääsee napsauttamalla sivun yläreunan palkissa olevaa Blogit-linkkiä. Aukevassa näkymässä on listattuna kaikki blogikirjoitukset sekä valikko, jolla pääsee siirtymään omaan blogiin ja sen muokkaukseen. Uuden kirjoituksen voi aloittaa napsauttamalla Lisää blogiartikkeli -linkkiä, jolloin avautuu helppokäyttöinen tekstieditori. Tekstin lisäksi blogiinsa voi tuoda myös kuvia, videoita ja linkkejä. Avainsanat eli tagit auttavat löytämään samaa aihetta käsittelevät tekstit, joten sisältöä kuvaavien sanojen lisäksi ensimmäiseen matkaan liittyvät viesteihin voisi liittää MM1-merkinnän.
Sisältö on tekniikkaa tärkeämpi
Sisältö, osallistuminen ja vuorovaikutus muiden kanssa on pääasia verkkoyhteisössä. Kiinnostavan sisällön avoin jakaminen vaatii asennetta ja vaivannäköä. Sisältö, osallistuminen ja vuorovaikutus muiden kanssa on pääasia verkkoyhteisössä. Kiinnostavan sisällön avoin jakaminen vaatii vähän asennetta ja vaivannäköä. Verkkoyhteisöjen yhteydessä puhutaan usein talkoistamisesta ja joukkoälystä. Ongelmia voi ratkoa yhteisesti keskustelupalstoille ja pyytää apua muilta verkkoyhteisön jäseniltä. Käytännössä talkoistamisen tuloksiin vaikuttaa se, kuinka sitoutuneita ihmiset ovat yhteiseen työstämiseen.
Osallistumiseen vaikuttaa myös ilmapiiri, siksi viestien sävyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Puheessa sävyjä ilmaistaan monimuotoisesti, mutta kirjoitetuissa puheenvuoroissa sanonta muuttuu helposti yksiviivaiseksi. Puheessa sävyjä ilmaistaan monimuotoisesti, mutta kirjoitetuissa puheenvuoroissa sanonta muuttuu helposti yksiviivaiseksi. Oman vastauksen sävy yleensä paranee, jos malttaa lukea muiden viestit pari kertaa. Toisten viesteihin viittaaminen lisää keskustelullisuutta.
Tunnetko jo Sometun?
Sometu eli Sosiaalinen media oppimisen tukena on suomalainen Ning-alustalla toimiva verkosto, jonka jäseneksi on kirjautunut jo 3599 opetusalan ammattilaista. Keskusteluryhmiä tarjolla on kaikkiaan 81: työyhteisön kehittäjille, IT-kouluttajille, kirjastoväelle, wikeistä kiinnostuneille ja niin edelleen.
Sometun kaltaisia Ning-ryhmiä toimii runsaasti, esimerkiksi ruotsalainen Dela!, norjalainen d&b ja englantilainen Ning in Education.
Verkkoyhteisölle tarjoavat alustoja Ningin lisäksi myös monet muut palvelut, esimerkiksi Elgg ja Grou.ps. Kaikkiin on tarjolla runsaasti opetusvideoita palvelujen omilla sivuilla ja YouTubessa. Niistä on hyötyä siinä vaiheessa, kun perustaa omaa yhteisö.
Blogi on päiväkirjasi oppimismatkalle
Blogi on ihana apu oppimiseen. Opettaja voi käyttää blogia kurssin kotipaikkana: siellä on mahdollista julkaista oppimateriaalit, tehtävät ja tiedonannot sekä käydä niistä keskustelua. Oppijat puolestaan voivat pitää omaa blogiaan, jossa tehdään tehtäviä ja pohditaan omaa oppimista. Blogit voivat olla yksityisiä tai julkisia.
Blogin luominen kestää pari minuuttia
Vapaita blogipalveluja on runsaasti tarjolla, ja blogin perustaminen ynnä sen käyttö on äärimmäisen helppoa. Palveluja voi verrata ominaisuuksien, käytettävyyden ja pysyvyyden perusteella. Googlen Blogger on tuttu ja helppo valinta, koska siinä on monia kielivaihtoehtoja, myös suomi. Monikielinen WordPress tarjoaa käyttöön valmiin blogin sekä ladattavaksi ilmaisen avoimen lähdekoodin blogiohjelman. Edublogs sisältää nimenomaan opetukseen liittyviä päiväkirjoja, mutta kielivaihtoehtona on vain englanti. Jos kurssin käyttökielenä on suomi, suosittelen ehdottomasti suomenkielistä alustaa.
Blogi luonti onnistuu ohjattujen toimintojen avulla helposti. Palvelut tarjoavat myös yksinkertaisia esittelyjä ja videoita, joista saa lisävinkkejä. Varsinainen työ alkaakin vasta sisällöntuotannosta.
Kurssin kotipesäksi, materiaaliksi, mausteeksi
Jos blogista tehdään kurssin kotipesä, heti aluksi suunnitellaan juoni ja blogimerkintöjen määrä sekä sisältö. Suunnittelu etenee samaan tapaan kuin verkkokurssissa yleensäkin. Lähiopetusta voi myös täydentää verkkoaineistolla Opetus, ohjaus, oppiminen -blogin tapaan.
Opettaja voi myös kirjoittaa kurssin oppimateriaalin blogiin ja julkaista sitä pikku hiljaa kurssin kuluessa. Asiantuntijan blogissa kurssin aihepiiriä käsitellään vapaammin, ja se toimii oheislukemistona. Opettajan blogi tulee parhaimmillaan laajasti luettu bestseller niin kuin Steven Wheelerin Learning with ’e’s.
Opetusta voi maustaa myös video- tai kuvablogilla, eikä käsittelytavan tarvitse aina olla kovin ryppyotsaista. Olen käyttänyt kursseilla oppimateriaalina Kielikuvia-mobiiliblogiani, jossa julkisia kielivirheitä tarkastellaan pilke silmässä.
Kaikkein tehokkainta blogin kayttö on tietysti silloin, kun oppilaat itse kirjoittavat sitä joko yksin tai ryhmissä. Blogissa yhdistyvät kirjoittamisen ja julkaisemisen tuomat edut. Motivaatiota lisää oman blogin aukaiseminen ryhmälle, ja erityisesti kommenttien saaminen. Parhaassa tapauksessa oppimispäiväkirja kasvaa aikaa myöten asiantuntijablogiksi.
Bloggaamiseen kuuluu myös muiden blogien eli blogosfäärin seuraaminen. Hyviä vinkkejä hyödyllisistä seurattavista saa blogiluetteloista ja asiantuntijablogien suosittelulistoista.
Wikittelyä
Wiki on verraton yhteisöllisen oppimisen työkalu! Parhaimmillaan se on tekstien yhteisessä koostamisessa, mutta toimii hyvin myös tietopankkina, keskustelupalstana ja vaikkapa intrana.
Wiki yhdistetään usein automaattisesti Wikipediaan, mutta kyse on ohjelmistosta, jota voi käyttää missä tahansa sisällöntuotannossa. Opettajalle helpointa on käyttää palveluja, joissa voi oman wikin avatamuutamassa minuutissa yhtä helposti kuin bloginkin. Teknisiksi taidoiksi riittää se, että osaa napsauttaa Muokkaa- ja Tallenna-painikkeita. Ilmaisia wikejä tarjoavat muun muassa WikiSpaces ja WikiDot.
Opetuskäyttöön suosittelen kuitenkin lämpimästi myös julkisia wikiprojekteja. Opiskelijat ovat yleensä innostuneesti mukana kansainvälisissa hankkeissa, ja avoin julkaiseminen lisää motivaatiota.
Wikipedia sopii lähteeksi, sitä saa täydentää uusilla artikkeleilla, olemassa olevia artikkeleita on helppo muokata ja uusia kääntää muunkielisistä Wikipedioista. Wikipedian artikkeleiden avulla on hyvä opettaa kriittistä lukutaitoa: Kuinka luotettavaa, tasapuolista ja kattavaa on käsittely? Mitä kirjallisuutta on käytetty lähteenä? Onko lähteet merkitty?
Wikikirjastoon on kiinnostavaa tuottaa oppikirjoja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kannattaa aloittaa olemassa olevista kirjoista täydentämällä ja käyttämällä niitä kurssimateriaalina. Muunkielisiä kirjoja saa kääntää suomalaiseen kirjastoon. Terveydenhuollon opiskelijat kokosivat eräällä kurssillani Wikikirjastoon oppaan lääketieteellisen tekstin kirjoittamiseen.
Wikisanakirja on näppärä lähde, ja kielenopetuksessa se toimii elävänä tehtäväkirjana. Sanojen käännöksien, taivutuksien, synonyymien ja vastakohtien täydentämisessä riittää mielenkiintoista työtä.
Wikimedia Commonsista saa ladata vapaita kuvia ja medialeikkeitä oppilastöihin sekä opetusmateriaaliin.
Kaikkein luontevinta wikiä on käyttää ryhmätöiden tekoon. Ryhmätöissä on luontevaa käyttää 3–5 hengen pienryhmiä, jolloin vastuunotto työstä jakautuu tasaisemmin kuin isossa ryhmässä. Työntekoa tehostaa se, jos ryhmäläisille annetaan selkeät roolit. Wikin etu ryhmätyössä on se, että vuorovaikutus kietoutuu tiukasti sisältöön.
Opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa wiki mahdollistaa täsmäpalautteen. Oppijalle on hyödylistä saada konkreettinen korjausehdotus omaan tuotokseensa yleiskommenttien sijaan. Parhaimmillaan wikiin syntyy mestarin ja oppipojan suhde, jossa asiantuntija näyttää, miten hän etenisi työskentelyssä.
Viisautta wikin tekoon on opas wikien käyttöön, ja se on vapaasti luettavissa ja muokattavissa Wikikirjastossa. Todellisen tuntuman wikittelyyn saat osallistumalla wikirjojen tekoon tai vaikkapa täydentämällä oman alasi artikkeleitaWikipediassa. Kokeile ja innostu!
- « Edellinen sivu
- 1
- …
- 24
- 25
- 26
- 27
- 28
- …
- 54
- Seuraava sivu »