Potilasasiakirjat sisältävät runsaasti vierassanoja ja lyhenteitä. Yllättävän vähän ihmiset valittavat omaa terveyttään koskevista kertomuksista, vaikka niistä on usein vaikea selvittää esimerkiksi taudin tai toimenpiteiden vakavuus. Lääkärin puheilla on mahdollisuus kysyä selvennystä, mutta kiireessä kysymyksiä ei aina muista eivätkä vastauksetkaan jää mieleen. Potilaalle elintärkeistä asioista pitäisi pystyä tekemään myös selväkielistä tekstiä, jota voi myöhemmin rauhassa tutkia. Vierassanoja ja lyhenteitä käytetään sellaisissakin tapauksissa, joissa tarjolla olisi käypä suomenkielinen vastine: epikriisi ’hoitotiivistelmä’, fobia ’pelko, kammo’, depressio ’masennus(tila)’, suspekti ’epäily’, defibrillaattori ’sydäniskuri’. Potilas voi helposti eksyä etsiessään kohteita ta, pkl tai FM5. Entä mikä mahtaa olla vikana, jos VS, p. tai RR on koholla? Tarina kertookin potilaasta, joka palasi huolestuneena kysymään, mikä on tämä verenpainetaudin lisäksi tullut RR-tauti. Tekstissä kun oli jäänyt mainitsematta, että molemmat ovat saman asian eri nimityksiä.

Kyllä, joulupukki voidaan kirjoittaa isolla tai pienellä alkukirjaimella. Oikea Joulupukki voi saada ison kirjaimen paradoksaalisesti silloin, kun siihen viitataan taruolentona, mutta aaton pätkätyöläiset joutuvat tyytymään pieneen kirjaimeen. Joulupukkimme periytyy toisaalta kotoisesta juhlaruoat nyysineestä nuuttipukista ja toisaalta lahjoja jakaneesta Pyhästä Nikolauksesta, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimyksestä. Nikolauksen nimeen pohjautuu myös maailmalla tunnetumpi nimitys Santa Claus, jonka taustalla on hollannin Sante Klaas ja sen varhempi muoto Sinter Niklaas. Pyhä Nikolaus oli kotoisin Turkista, Santa Claus on tulevinaan pohjoisnavalta, mutta oikea Joulupukki asuu tietysti Korvatunturilla. Joulupukki on tuonut tänä vuonna meille pilkunviilaajille mainion lahjan, kun kaupoista on alkanut vihdoin löytyä oikein kirjoitettuja joulukortteja. Ilmeisesti se ikävämpi nuuttipukki taas on syytänyt mainokset täyteen turhia isoja kirjaimia.26

Puhekieli ja kirjoituskieli ovat kaksi eri asiaa. Sen havaitsee nopeasti, kun litteroi tallennettua puhetta. Puhe on katkelmallista ja sisältää paljon toistoa sekä välihuomautuksia: Onks nää kohdat, mitä täs nyt seuraa nii… onks nää jotaki lähtökohtii…äää… vai mitä nää on. Pitkiä irrallisia jaksoja voidaan sitoa toisiinsa ja-sanalla, sillä puhekieli ei välimerkkejä tunne. Silti esimerkiksi terveydenhuollon saneluja kirjoittaville annetaan ohje, jonka mukaan puhe on kirjoitettava sellaisenaan ilman mitään muutoksia. Ohjeen tunnontarkka noudattaminen johtaisi vaikealukuiseen sekakieleen. Samoin toimittajat ohjeistetaan siteeraamaan mahdollisimman huolellisesti haastateltavan puhetta. Puheen jäljentäminen äänteiden ja sanojen tarkkuudella saisi kuitenkin haastateltavat näyttämään kielipuolilta. Pikaviesteissä sen sijaan puheenomainen kirjoittaminen on muuttumassa luonnolliseksi: Nii oon melkee jo lukenu sen nii ne on kivoi en muista niiden nimee mitä en olis lukenu mut sitä ekaa en oo lukenu. On kiinnostavaa nähdä, miten pikaviestintä alkaa vaikuttaa muihin teksteihin.

Truismi on sanakirjan mukaan mielenkiinnoton selviö, itsestäänselvyys. Truismit tulivat tutuiksi, kun luin viime viikolla luin tuhdin paketin EU-rahoituksen ohjeita ely-keskuksen koulutusta varten. Ohjeet ovat pitkiä ja raskaslukuisia. Ne sisältävät muun kuorman lisäksi paljon sellaisia itsestäänselvyyksiä kuin ”Yrityksen perustamistukea voi saada uuden yrityksen perustamiseen” ja ”Luonnonhaittakorvauksen tarkoituksena on korvata luonnonolosuhteista aiheutuvaa haittaa”. Miksi ohjeet usein aloitetaan truismilla? Kyse lienee tietotekstiin liittyvästä maneerista, kaavamaisesta aloituksesta. Ajatellaan, että käsittely on asiasta riippumatta aloitettava jonkinlaisella määritelmän tapaisella lausumalla, vaikka se ei sisältäisi mitään informaatiota. Sama ilmiö on tuttu myös muista julkishallinnon ohjeista: ”Työstä suoritetaan palkkaa tai muuta vastiketta” ja ”Työntekijällä on tietyin edellytyksin oikeus erilaisiin lomiin ja vapaisiin”. Määrittely voi myös olla kirjoittajan keino päästä alkuun, mutta jälkeenpäin truismit olisi osattava ampua alas. Tämäkin teksti muuten alkoi määritelmällä – onko kyseessä truismi?

Mitä yhteistä on Rosettan kivellä ja sosiaalisella medialla? Rosettan kiven avulla ratkaistiin hieroglyfien arvoitus. Kivessä on sama säädösteksti hieroglyfeillä sekä koptilaisella ja kreikkalaisella kirjoituksella. Kreikankielisen tekstin avulla tutkijat onnistuivat 1800-luvulla tulkitsemaan hieroglyfejä, mikä taito oli kadonnut niiden käytön päätyttyä. Sosiaalinen media voi toimia Rosettan kiven tavoin vaikeiden virkatekstien avaajana. Tutkiessani nimittäin kuntatekstien muokkaamista verkkoteksteiksi kävi ilmi, että tekstien luettavuus paranee, kun alkuperäisestä tekstistä kirjoitetaan tiedote ja kun tiedotteesta taas kirjoitetaan sosiaalisen median päivitys. Yleistajuinen somepäivitys voi näin ollen toimia lukijalle avaimena julkisen alan vaiketajuisiin teksteihin ja lisätä mahdollisuuksia merkitykselliseen osallistumiseen. Lisäksi julkishallinnon aktiivinen someviestintä on omiaan uusintamaan virkakieltä ja siten parantamaan myös alkuperäisten asiakirjojen ymmärrettävyyttä.

Tutkimusten perusteella on arvioitu, että Suomessa on 500 000 aikuista, joiden lukutaito asettuu viisiportaisen asteikon kahdelle alimmalle askelmalle. Heikot lukijat ovat syrjäytymisvaarassa tekstistyneessä yhteiskunnassa, sillä osallistuminen ja etuuksien hakeminen vaativat lukemista ja kirjoittamista, vähintäänkin lomakkeiden täyttämistä. Heikot lukijat jättävät vaikeuksien takia helposti hakematta itselleen kuuluvia etuja ja tukia, jotka auttaisivat syrjäytymiskierteen katkaisemisessa. Mikä neuvoksi? Sekä hyvät että huonot lukijat hyötyisivät julkisen alan tekstien selväkielistämisestä, ja ydinasiat olisi hyvä vielä selkoistaa eritysryhmille sopiviksi. Selkoistamisen ensi askeleena teksti pitää tehdä helposti lähestyttäväksi, niin että kynnys lukemiseen alenee ja käyttökokemus paranee. Lyhyeen tekstiin on helpompi tarttua kuin pitkään, tutut sanat luovat osallisuuden tuntua, ja selkeät kuvat havainnollistavat ydinsisällön. Yksityiskohtaisia ohjeita selkotekstin sanastosta, rakenteesta ja taitosta on tarjolla Selkokeskuksen verkkosivuilla, ja Papunetissä voi selailla selkoesitteitä.