Blogi on ihana apu oppimiseen. Opettaja voi käyttää blogia kurssin kotipaikkana: siellä on mahdollista julkaista oppimateriaalit, tehtävät ja tiedonannot sekä käydä niistä keskustelua. Oppijat puolestaan voivat pitää omaa blogiaan, jossa tehdään tehtäviä ja pohditaan omaa oppimista. Blogit voivat olla yksityisiä tai julkisia.

Blogin luominen kestää pari minuuttia

Vapaita blogipalveluja on runsaasti tarjolla, ja blogin perustaminen ynnä sen käyttö on äärimmäisen helppoa. Palveluja voi verrata ominaisuuksien, käytettävyyden ja pysyvyyden perusteella. Googlen Blogger on tuttu ja helppo valinta, koska siinä on monia kielivaihtoehtoja, myös suomi. Monikielinen WordPress tarjoaa käyttöön valmiin blogin sekä ladattavaksi ilmaisen avoimen lähdekoodin blogiohjelman. Edublogs sisältää nimenomaan opetukseen liittyviä päiväkirjoja, mutta kielivaihtoehtona on vain englanti. Jos kurssin käyttökielenä on suomi, suosittelen ehdottomasti suomenkielistä alustaa.

Blogi luonti onnistuu ohjattujen toimintojen avulla helposti. Palvelut tarjoavat myös yksinkertaisia esittelyjä ja videoita, joista saa lisävinkkejä. Varsinainen työ alkaakin vasta sisällöntuotannosta.

Kurssin kotipesäksi, materiaaliksi, mausteeksi

Jos blogista tehdään kurssin kotipesä, heti aluksi suunnitellaan juoni ja blogimerkintöjen määrä sekä sisältö. Suunnittelu etenee samaan tapaan kuin verkkokurssissa yleensäkin. Lähiopetusta voi myös täydentää verkkoaineistolla Opetus, ohjaus, oppiminen -blogin tapaan.

Opettaja voi myös kirjoittaa kurssin oppimateriaalin blogiin ja julkaista sitä pikku hiljaa kurssin kuluessa. Asiantuntijan blogissa kurssin aihepiiriä käsitellään vapaammin, ja se toimii oheislukemistona. Opettajan blogi tulee parhaimmillaan laajasti luettu bestseller niin kuin Steven Wheelerin Learning with ’e’s.

Opetusta voi maustaa myös video- tai kuvablogilla, eikä käsittelytavan tarvitse aina olla kovin ryppyotsaista. Olen käyttänyt kursseilla oppimateriaalina Kielikuvia-mobiiliblogiani, jossa julkisia kielivirheitä tarkastellaan pilke silmässä.

Kaikkein tehokkainta blogin kayttö on tietysti silloin, kun oppilaat itse kirjoittavat sitä joko yksin tai ryhmissä. Blogissa yhdistyvät kirjoittamisen ja julkaisemisen tuomat edut. Motivaatiota lisää oman blogin aukaiseminen ryhmälle, ja erityisesti kommenttien saaminen. Parhaassa tapauksessa oppimispäiväkirja kasvaa aikaa myöten asiantuntijablogiksi.

Bloggaamiseen kuuluu myös muiden blogien eli blogosfäärin seuraaminen. Hyviä vinkkejä hyödyllisistä seurattavista saa blogiluetteloista ja asiantuntijablogien suosittelulistoista. 

Wiki on verraton yhteisöllisen oppimisen työkalu! Parhaimmillaan se on tekstien yhteisessä koostamisessa, mutta toimii hyvin myös tietopankkina, keskustelupalstana ja vaikkapa intrana.

Wiki yhdistetään usein automaattisesti Wikipediaan, mutta kyse on ohjelmistosta, jota voi käyttää missä tahansa sisällöntuotannossa. Opettajalle helpointa on käyttää palveluja, joissa voi oman wikin avatamuutamassa minuutissa yhtä helposti kuin bloginkin. Teknisiksi taidoiksi riittää se, että osaa napsauttaa Muokkaa- ja Tallenna-painikkeita. Ilmaisia wikejä tarjoavat muun muassa WikiSpaces ja WikiDot.

Opetuskäyttöön suosittelen kuitenkin lämpimästi myös julkisia wikiprojekteja. Opiskelijat ovat yleensä innostuneesti mukana kansainvälisissa hankkeissa, ja avoin julkaiseminen lisää motivaatiota.

Wikipedia sopii lähteeksi, sitä saa täydentää uusilla artikkeleilla, olemassa olevia artikkeleita on helppo muokata ja uusia kääntää muunkielisistä Wikipedioista. Wikipedian artikkeleiden avulla on hyvä opettaa kriittistä lukutaitoa: Kuinka luotettavaa, tasapuolista ja kattavaa on käsittely? Mitä kirjallisuutta on käytetty lähteenä? Onko lähteet merkitty?

Wikikirjastoon on kiinnostavaa tuottaa oppikirjoja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kannattaa aloittaa olemassa olevista kirjoista täydentämällä ja käyttämällä niitä kurssimateriaalina. Muunkielisiä kirjoja saa kääntää suomalaiseen kirjastoon. Terveydenhuollon opiskelijat kokosivat eräällä kurssillani Wikikirjastoon oppaan lääketieteellisen tekstin kirjoittamiseen.

Wikisanakirja on näppärä lähde, ja kielenopetuksessa se toimii elävänä tehtäväkirjana. Sanojen käännöksien, taivutuksien, synonyymien ja vastakohtien täydentämisessä riittää mielenkiintoista työtä.

Wikimedia Commonsista saa ladata vapaita kuvia ja medialeikkeitä oppilastöihin sekä opetusmateriaaliin.

Kaikkein luontevinta wikiä on käyttää ryhmätöiden tekoon. Ryhmätöissä on luontevaa käyttää 3–5 hengen pienryhmiä, jolloin vastuunotto työstä jakautuu tasaisemmin kuin isossa ryhmässä. Työntekoa tehostaa se, jos ryhmäläisille annetaan selkeät roolit. Wikin etu ryhmätyössä on se, että vuorovaikutus kietoutuu tiukasti sisältöön.

Opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa wiki mahdollistaa täsmäpalautteen. Oppijalle on hyödylistä saada konkreettinen korjausehdotus omaan tuotokseensa yleiskommenttien sijaan. Parhaimmillaan wikiin syntyy mestarin ja oppipojan suhde, jossa asiantuntija näyttää, miten hän etenisi työskentelyssä.

Viisautta wikin tekoon on opas wikien käyttöön, ja se on vapaasti luettavissa ja muokattavissa Wikikirjastossa. Todellisen tuntuman wikittelyyn saat osallistumalla wikirjojen tekoon tai vaikkapa täydentämällä oman alasi artikkeleitaWikipediassa. Kokeile ja innostu!

Facebook on lähtöisin amerikkalaisesta yliopistomaailmasta, ja sitä on käytetty alun perin opiskelijoiden yhteydenpitoon kampuksella. Tämä tausta ehkä selittää sen, että Facebook on viihteellisin esitellyistä sosiaalisen median työkaluista.

Facebookin etu on sen yleisyys. Se on ylivoimaisesti eniten käytetty verkostopalvelu. Arvion mukaan Facebookia käyttää kuukausittain 100 miljoonaa, kun  MySpacella käyttäjiä on noin 55 miljoonaa ja ammattikäyttöön tarkoitetulla  LinkedInillä 11 miljoonaa. Opetus on tietysti hyvä viedä sinne, missä ihmiset muutenkin ovat. Monesti käy nimittäin niin, että kurssilaisten keskustelu viriää itsestään Facebookissa eikä kurssiympäristöön perustetulla keskustelupalstalla.

Kurssilaisille voidaan perustaa yksityinen tai avoin ryhmä tai sivu. Ensisijaisesti kumpaakin käytetään vuorovaikutukseen, mutta keskustelua viritetään julkaisemalla linkkejä, kuvia ja videoita. Käsittelytapa on hyvä pitää suhteellisen kevyenä ja osallistavana. Palvelun luonne kannattaa ottaa huomioon viestien sävyssä.

Facebook-ryhmä voidaan perustaa samoista asioista kiinnostuneiden yhteydenpitoon. Sivulla välitetään tietoja alan tapahtumista ja julkaisuista, joista osallistujilla on mahdollisuus keskustella. Tällaisessä käytössä on  Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa. 

Ryhmän tapaan informaalisen oppimisen yhteisönä voi toimia  myös avoin Facebook-sivu. Sinne on hyvä koota lähiopetuksen rönsyjä ja erilaisia lisäaineistoja. Näin olen käyttänyt  Kielipoliisin sivua.

Seminaarien ja konferenssien markkinointi sekä osallistujien sitouttaminen onnistuu hyvin Facebookissa, esimerkkeinä  Verkkoja kokemassa  ja  Online Educa Berlin. On kuitenkin muistettava säilyttää vuorovaikutteisuus: yksisuuntainen viestintä ei sovi sosiaaliseen mediaan.

Facebook on tavallaan yksi verkon keskustelupalstoista pienillä lisämausteilla. Käyttötapa ja sisältö määräävät sen hyödyllisyyden, siksi kielteinen uutisointi antaa siitä turhan kapean kuvan. Facebookin ongelmia ovat käyttäjien kannalta olleet palvelun suljettuus ja vaikeasti hallittava yksityisyyden suoja. Nämä asiat on otettava huomioon käyttöä suunniteltaessa, mutta koko palvelua ei tarvitse sen takia hylätä.  Facebookilla on myös paljon vastustajia, ja sen opetuskäyttöäkin on  arvosteltu.

Kielenopetuksessa Facebookille on käyttöä. Palvelu on käännetty suomeksi, mutta käyttökieleksi on mahdollista valita myös opeteltava kieli. Erikielisistä kiinnostavista ryhmistä ja sivuista on helppo vinkata, ja verkostoituminen käy näppärästi. Juuri osallistumisen helppoutta onkin pidetty yhtenä Facebookin menestymisen syynä: peukuttamisella voi kertoa mielipiteensä vaivattomammin kuin kannatuspuheenvuorolla.

Twitteriä kutsutaan mikroblogiksi. Mikroblogi koostuu lyhyistä 140 merkin päivityksistä. Mikroblogi ei ole kovin onnistunut nimitys, sillä ajatuksenvaihto Twitterissä muistuttaa enemmän juttelua tai pikaviestintää kuin varsinaista bloginpitoa. Twitter on mikroblogeista suosituin, muita vastaavia palveluita ovat esimerkiksi Qaiku ja Yammer.

Twitterissä käyttäjä kirjautuu palveluun, avaa tilin ja alkaa lähettää viestejä. Toisilla twiittaajilla on selvät suosikkiaiheensa – esimerkiksi uutiset, oppiminen, sosiaalinen media –, joihin liittyviä linkkejä he keskittyvät jakamaan ja kommentoimaan. Toiset käyttävät Twitteriä keskustelupalstana, jossa vaihtavat ajatuksia arkisista aiheista. Yhteisöt tyytyvät usein tiedottamaan omista tapahtumistaan, mutta tällaista yksisuuntaista viestintää paheksutaan Twitter-yhteisössä.

Twitter-sivu on julkinen, mutta viestejäsi lukevat ensisijaisesti henkilöt, jotka seuraavat sinua eli jotka painaneet profiilisi alla olevaa Follow-painiketta. Vastaavasti omalla sivullasi (kirjautumisen jälkeen) näkyvät niiden henkilöiden viestit, joita sinä olet päättänyt seurata. Itse käytän useata tiliä: Rsuominen-nimimerkillä seuraan lähinnä verkko-opetuksen ja viestinnän asiantuntijoita. Seurattavat ovat ensisijaisesti muualta kuin Suomesta, siksi viestin itsekin tällä tilillä englanniksi. Yksityiselle kielitoimistolle olen perustanut Kielipoliisi-nimimerkin, joka seuraa vain suomalaisia ja viestii ainoastaan suomeksi kielen ja viestinnän aiheista. Jos käyttää useita tilejä Twitterissä, niitä on kätevä seurata TweetDeck– tai HootSuite-apuohjelman avulla.

Twitterin käyttö on helppo oppia kokeilemalla tai katsomalla video. Sivun ylälaidassa on viestikenttä, johon voi kirjoittaa viestin samaan tapaan kuin Facebookissa. Viesti voi olla oma, tai sitten voit jatkolähettää jonkun toisen viestin joko klikkaamalla Retweet-linkkiä tai kopioimalla viestin ja kirjoittamalla eteen RT (= retweet ’jatkolähettää’) ja alkuperäisen lähettäjän Twitter-nimimerkin, esimerkiksi RT @Kielipoliisi.

Viestin voi avainsanoittaa aiheen mukaan kirjoittamalla avainsanoiksi eli hashtageiksi vaikkapa #verkko-oppiminen tai #koulut. Sekä avainsanat että nimimerkit muuttuvat aina automaattisesti linkeiksi, joita napsauttamalla saa esiin kaikki samalla sanalla merkityt viestit. Avainsanat tekevät viesteistä hankalan näköisiä, mutta niiden avulla voi seurata jonkin aiheen tai konferenssin viestintää.

Viestien virtaa seuratessaan poimii nopeasti kiinnostavat asiantuntijat ja pääsee kommentoimaan heidän ajatuksiaan. Varsin hauskaa on saada vastaus arvostamaltaan gurulta maailman toiselta laidalta. Viestinnän ei kuitenkaan tarvitse olla maailmanlaajuista – yhtä hyvin palvelu sopii verkkokurssin sisäiseen keskusteluun ja opetukseen. Omaan kurssiin tai yhteisöön (esimerkiksi #sometu) liittyvät viestit löytyvät helposti avainsanojen avulla.

Twitterissäkin kannattaa ensiksi seurailla tapahtumia ja katsoa, millaisia ovat suosikki– ja inhokkitviitit.