Kaksisuntainen viestintä on sosiaalisen median ydin. Tiedon seuraaminen ja jakaminen kulkevat käsi kädessä. Jos et ehdi seurata muiden viestejä, et onnistu sovittamaan omaa viestiäsi keskusteluun.

Ole aito ja myönteinen

Viestien sävyn hallinta on verkkotoimijalle tärkeä taito. Yleisohjeena voi sanoa, että myönteisyys ja vuorovaikutteisuus sopivat verkkoon niin kuin muuhunkin viestintään. Hyödyllisintä kaikkien osapuolten kannalta on rehellinen dialogi, jossa otetaan tasa-arvoisesti erilaiset näkemykset huomioon.

Sosiaalisen median viestit liikkuvat usein puheen ja kirjoituksen välimaastossa. Puheessa sävyjä ilmaistaan monimuotoisesti, mutta kirjoitetuissa puheenvuoroissa sanonta muuttuu helposti yksiviivaiseksi. Tietysti eri kirjoittajien sävynhallinta vaihtelee paljon, mutta saman kirjoittajan sävy on yllättävän pysyvä. On kiinnostavaa tutkia omia ja muiden viestejä sävyn kannalta: miltä eri ilmaukset tuntuvat? Sävyn kannalta ei ole tärkeää, mikä on viestin sisältö vaan miltä se tuntuu.

Huumori on vaikea laji, mutta ainakin keveys on paikallaan. Huumorin etuna on terveellinen etäisyydenotto, mutta hätätilassa turhaa kireyttä voi väljentää myös hymiöllä. Pönäkkyys kannattaa unohtaa, sillä verkossa juuri persoonan näkyminen viesteissä on tutkitusti kiinnostavuuden tae.

Lue viestit ja vastaukset kahteen kertaan

Viestin alku ja loppu kannattaa aina muotoilla ystävälliseksi, sillä kielteisyys kärjistää keskustelua. Neuvova autoritaarinen esitystapa tyyliin ”asia on näin” tukahduttaa, kun taas sama sisältö muodossa ”minusta asia on näin” tukee osallistumista. Oman viestin sävy yleensä paranee, jos malttaa lukea muiden viestit pariin kertaan eikä reagoi liian nopeasti. Keskustelun ilmapiirille on usein hyväksi, kun viittaa muiden puheenvuoroihin ja osoittaa näin lukeneensa ja ymmärtäneensä ne.

Vuorovaikutuksen ohjailu on taitolaji, joka olisi tehtävä vapaan keskustelun hengessä ilman opettaja-asennetta ja arvovaltaa. Keskusteluissa on hyvä antaa osallistujille aikaa ottaa kantaa, niin että ensimmäinen ja viimeinen kommentti eivät aina tule opettajalta. Huokoisaa viestintää tukee pohdiskeleva ilmapiiri, jossa tavoitteena eivät ole oikein−väärin-vastaukset vaan moniääninen keskustelu.

Onko keskustelu verkossa tasa-arvoista?

Verkkovuorovaikutuksen tulkittu olevan demokraattisempaa ja vähemmän sidoksissa puhujan asemaan kuin kasvokkainen keskustelu. Asia vaatinee kuitenkin tarkempaa selvitystä, sillä yhä useammin myös asiantuntijoiden palstoilla kohtaa osallistujia, jotka kokevat kommenttinsa ohitetuiksi. Valta-asetelmat vaikuttavat myös verkossa, mutta eivät välttämättä synny samalla tavalla kuin kasvokkaisessa viestinnässä.

Uutena piirteenä sosiaalisen median viestinnässä on monenkeskisyys ja julkisuus, mikä monipuolistaa keskustelua mutta vaatii myös julkisen keskustelun opettelua ja pelisääntöjä. Keskustelun laatua parantaa yleensä se, että käytetään omaa nimeä tai nimimerkin voi liittää henkilöön.

Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla -tutkimuksessa Janne Matikainen selvitteli, miksi ihmiset vaivautuvat kirjoittamaan ilmaiseksi blogeihin ja verkkoyhteisöihin. Aiemmissa tutkimuksissa on painotettu huomion tarvetta, mutta nyt tärkeimmiksi syiksi nousivat itsensä ilmaiseminen, vuorovaikutus muiden kanssa ja verkkoideologian toteuttaminen. Sosiaalisessa mediassa tekijän ja kuluttajan roolit sekoittuvat, eivätkä aktiiviset verkkoyhteisöt kaipaa vanhan median portinvartijoita.

Ääni kuuluville blogille

Selvästi on ollut tilausta valtamediaa täydentäville puheenvuoroille, kun ajattelee esimerkiksi blogien valtavaa määrää. Blogeja arvioidaan olevan maailmassa sata miljoonaa, ja uusia syntyy joka sekunti. Yhtä tärkeitä kuin blogitekstit ovat niiden kommentoinnit ja kytkökset eli se, miten blogit keskustelevat toistensa kanssa. Blogiyhteisö tarjoaa parhaimmillaan valtajulkisuutta täydentävää vaihtoehtoista keskustelua. Kiinnostavaa on, että esimerkiksi JukkaKemppisen tai jonkun muun suositun bloggaajan merkinnät voivat kerätä kymmeniä kommentteja.

Blogin on kuitenkin oltava mielenkiintoinen, jotta se saisi lukijoita. Mutta miten kirjoittaa kiinnostavaa blogitekstiä? Pitäisi olla jotain sanottavaa ja sen lisäksi olisi uskallettava sanoa asia tarpeeksi napakasti. Selkeä sanoma ytimekkästi muotoiltuna sopii blogityyliin. Oma persoona ja ääni saa kuulua tekstissä, ja lukijoita kannattaa aktivoida kommentoimaan esimerkiksi avoimilla kysymyksillä.

Lyhyiden päivitysten suosio lisääntynyt

Blogien suosion huippu alkaa kuitenkin ilmeisesti olla ohi, sillä varsinkin nuoret kirjoittavat mieluummin lyhyitä päivityksiä mikroblogeihin. Twitteriä voi kuitenkin myös hyödyntää pitempien blogikirjoitusten markkinoinnissa. Twitter-viesteihin poimitaan joitain koukuttavia väitteitä tai kysymyksiä, ja viesti linkitetään omaan blogimerkintään. Parasta tietysti on, jos vinkkaus liittyy johonkin käynnissä olevaan keskusteluun. Hyvien tviittien muotoilua voi myös harjoitella.

Facebook-päivitykset ovat samantyyppisiä kuin Twitter-viestitkin. Napakkuus ja osallistaminen on päivityksissä hyve, mutta keskustelun sävy on Facebookissa usein viihteellisempi, mikä kannattaa ottaa huomioon. Facebookin etu on laaja käyttäjäkunta, mikä näkyy kommenttien määrässä. Kun olen talkoistanut kysymyksen samanaikaisesti Twitterissä ja Facebookissa, ensimmäinen tuottaa yleensä neljä viisi vastausta ja jälkimmäinen useita kymmeniä.

Kiinnostavia viestejä oppii kirjoittamaan harjoittelemalla ja analysoimalla hyviä tekstejä. Seuraavissa dioissa on hyviä vinkkejä, vaikka esitys nouseekin markkinointiviestinnän pohjalta. Pieni ripaus markkinoinnin osaamista ei olisi meille opettajillekaan pahaksi, vai mitä?