Twitteriä kutsutaan mikroblogiksi. Mikroblogi koostuu lyhyistä 140 merkin päivityksistä. Mikroblogi ei ole kovin onnistunut nimitys, sillä ajatuksenvaihto Twitterissä muistuttaa enemmän juttelua tai pikaviestintää kuin varsinaista bloginpitoa. Twitter on mikroblogeista suosituin, muita vastaavia palveluita ovat esimerkiksi Qaiku ja Yammer.
Twitterissä käyttäjä kirjautuu palveluun, avaa tilin ja alkaa lähettää viestejä. Toisilla twiittaajilla on selvät suosikkiaiheensa – esimerkiksi uutiset, oppiminen, sosiaalinen media –, joihin liittyviä linkkejä he keskittyvät jakamaan ja kommentoimaan. Toiset käyttävät Twitteriä keskustelupalstana, jossa vaihtavat ajatuksia arkisista aiheista. Yhteisöt tyytyvät usein tiedottamaan omista tapahtumistaan, mutta tällaista yksisuuntaista viestintää paheksutaan Twitter-yhteisössä.
Twitter-sivu on julkinen, mutta viestejäsi lukevat ensisijaisesti henkilöt, jotka seuraavat sinua eli jotka painaneet profiilisi alla olevaa Follow-painiketta. Vastaavasti omalla sivullasi (kirjautumisen jälkeen) näkyvät niiden henkilöiden viestit, joita sinä olet päättänyt seurata. Itse käytän useata tiliä: Rsuominen-nimimerkillä seuraan lähinnä verkko-opetuksen ja viestinnän asiantuntijoita. Seurattavat ovat ensisijaisesti muualta kuin Suomesta, siksi viestin itsekin tällä tilillä englanniksi. Yksityiselle kielitoimistolle olen perustanut Kielipoliisi-nimimerkin, joka seuraa vain suomalaisia ja viestii ainoastaan suomeksi kielen ja viestinnän aiheista. Jos käyttää useita tilejä Twitterissä, niitä on kätevä seurata TweetDeck– tai HootSuite-apuohjelman avulla.
Twitterin käyttö on helppo oppia kokeilemalla tai katsomalla video. Sivun ylälaidassa on viestikenttä, johon voi kirjoittaa viestin samaan tapaan kuin Facebookissa. Viesti voi olla oma, tai sitten voit jatkolähettää jonkun toisen viestin joko klikkaamalla Retweet-linkkiä tai kopioimalla viestin ja kirjoittamalla eteen RT (= retweet ’jatkolähettää’) ja alkuperäisen lähettäjän Twitter-nimimerkin, esimerkiksi RT @Kielipoliisi.
Viestin voi avainsanoittaa aiheen mukaan kirjoittamalla avainsanoiksi eli hashtageiksi vaikkapa #verkko-oppiminen tai #koulut. Sekä avainsanat että nimimerkit muuttuvat aina automaattisesti linkeiksi, joita napsauttamalla saa esiin kaikki samalla sanalla merkityt viestit. Avainsanat tekevät viesteistä hankalan näköisiä, mutta niiden avulla voi seurata jonkin aiheen tai konferenssin viestintää.
Viestien virtaa seuratessaan poimii nopeasti kiinnostavat asiantuntijat ja pääsee kommentoimaan heidän ajatuksiaan. Varsin hauskaa on saada vastaus arvostamaltaan gurulta maailman toiselta laidalta. Viestinnän ei kuitenkaan tarvitse olla maailmanlaajuista – yhtä hyvin palvelu sopii verkkokurssin sisäiseen keskusteluun ja opetukseen. Omaan kurssiin tai yhteisöön (esimerkiksi #sometu) liittyvät viestit löytyvät helposti avainsanojen avulla.
Twitterissäkin kannattaa ensiksi seurailla tapahtumia ja katsoa, millaisia ovat suosikki– ja inhokkitviitit.