Torstaina minulta kysyttiin, mitä tarkoittaa lyhenne DV englanninkielisessä tekstikatkelmassa. Lyhenteen merkitystä ei voinut päätellä asiayhteydestä. Tein hakuja eri lähteisiin, mutta vaihtoehtoja oli yli kaksikymmentä. Mikään niistä ei sitä paitsi tuntunut sopivalta. Kysyin asiaa natiivilta englanninopettajalta, mutta hänkään ei osannut tulkita lyhennettä. Tapaus osoittaa hyvin, kuinka työlääksi lukijalle voi käydä, jos kirjoittaja päättää säästää muutaman merkin eikä tule asettautuneeksi lukijan asemaan. Eräs luettavuustutkija mainitsi taannoin, että lyhenne on kuin musta aukko tekstissä ja hidastaa useimpien lukijoiden tulkintaa. Turvallisinta on siis kirjoittaa lyhenteet auki. No mitä se DV siten mahtoi tarkoittaa? Tässä yhteydessä se oli todennäköisesti lyhenne sanoista domestic violence eli perheväkivalta. Kukapa olisi arvannut.
Viikon sana on pikaluku.
Lauantaina oli Hesarissa Riitta Koivurannan kolumni ”Tärkeintä ei ole lukunopeus, vaan luetun ymmärtäminen”. Teksti on hitaan lukemisen puolustus, ja se puhuu ensisijaisesti kaunokirjallisuudesta. Oma työni koskee arkisten työtekstien lukemista ja kirjoittamista. Voin vakuuttaa, että silloin pikaluku on poikaa. Kävin parikymmentä vuotta sitten tanskalaisen tohtori Jörgen Poulsenin kurssin, jossa koulutettiin pikaluvun opettajia. Kurssi oli hyödyllinen, ja olen opettanut pikalukua sekä soveltanut opetuksia muissakin yhteyksissä. Ydinsanoma on se, että erilaisiin aineistoihin sovelletaan erilaista lukutekniikkaa. Esityslistoissa ja raporteissa ei viipyillä sananvalintaa maistellen, vaan ydin poimitaan ja sitten toimitaan. Vapaa-ajan lukemisessa kukin saa kulkea omia polkujaan hyötyajattelusta piittaamatta. Tavoitteellisessa pikalukemisessa sen sijaan nopeus ja ymmärtäminen kulkevat rinnakkain, niin että lyhyemmässä ajassa saavutetaan riittävä ymmärtämisen taso. Poulsenin mukaan pikalukeminen on kuin moottoritiellä ajamista: se on sunnuntaiajelua intensiivisempää ja siksi myös tuloksellisempaa.
Sekakielen kukkasia: ”Last chance to ilmoittautua”
Viikon sana on ymmärtäminen.
Vaadin teksteiltä ymmärrettävyyttä. Pyydän vaihtamaan termit yleiskielen sanoihin ja pitkät ilmaukset lyhyihin luettavuuden lisäämiseksi. Mutta paraneeko ymmärrettävyys näillä keinoin? Ymmärtämiseen vaikuttavat myös monet tekstinulkoiset seikat kuten lukijan tiedot. Britt-Louise Gunnarsson havaitsi lakikieltä tutkiessaan, että tekstin pintatasoon tehdyt kielelliset muutokset eivät juuri helpottaneet ymmärtämistä. Lukeminen etenee eri ymmärtämistasojen kautta kirjoitusmerkkien, sanojen ja lauseyhteyksien tulkinnasta koko tekstin tarkoituksen jäsentymiseen. Syvällisen ymmärtämisen vaiheessa lukija ymmärtää, mihin toimiin tekstin pitäisi johtaa. Gunnarsson havaitsi tutkimuksessaan, että alempien tekstitasojen muutokset eivät testeissä parantaneet ymmärrettävyyttä, vaan muutosten oli kohdistuttava ylempiin tasoihin, esimerkiksi siihen kenen näkökulmasta sisältöä lähestytään. Luettavuustekijät vaikuttivat pintapuoliseen ymmärtämiseen, kun taas näkökulmalla oli vaikutusta syvällisempään ymmärtämiseen. Lakiteksteissä se tarkoitti sitä, että ymmärrettävyys parani, kun asiaa tarkasteltiin kansalaisen, ei tuomioistuimen näkökulmasta.
The word of the week is Edam.
Place names carry all kind of information. The Netherlands has a number of city names ending with -dam: Amsterdam, Rotterdam, Vollendam, Zaandam, Veendam, and so on. This name ending reflects the damming of water from such rivers as the Amstel and the Rotte and tells us about the local geography. In the Netherlands, and also in Germany, many place names end with -ingen: Groningen, Vlaardinger, Vlissingen, Wageningen. Originally, -ingen referred to residents of a place. Place names also may relate to local products, as with the Dutch cheese towns of Gouda, Edam, and Maasdam. The former maritime reach of the Netherlands has left place names far from the windmills and dykes. In what was Nieuw-Amsterdam, now New York, you can find Harlem (Haarlem), the Bronx (after Dutch settler Jonas Bronck), Coney Island (Konijneneiland ’rabbit island’), Wall Street (Walstraat) and Staten Island (Staaten Eylandt ’state’s land’).
An explanation for this week’s word? I’m writing from from the university city of Groningen.
Viikon sana on Edam.
Paikannimet kuljettavat mukanaan kaikenlaista tietoa. Hollannissa on lukuisia dam-loppuisia paikkoja: Amsterdam, Rotterdam, Vollendam, Zaandam, Veendam ja niin edelleen. Dam viittaa Amstel-, Rotte- ynnä muiden jokien patoihin. Padot elävät paikannnimissä ja puhuvat paljastavasti alueen maantieteestä. Niin Alankomaissa kuin Saksassakin on paljon myös ingen-loppuisia nimiä: Groningen, Vlaardingen, Vlissingen, Wageningen. Alun perin ingen-loppu onkin tarkoittanut kyseisen paikan asukasta. Myös kaupunkien ykköstuotteet paljastuvat paikanimimistä esimerkiksi juustokaupungeissa Gouda, Edam ja Maasdam. Aiemman merenkulun mahtimaan vaikutus on ulottunut nimiin kauas omien rajojen ulkopuolelle. Muun muassa monet Nieuw-Amsterdamin eli nykyisen New Yorkin tutut paikanimet ovat hollantilaista alkuperää: Harlem (Haarlem), Coney Island (Konijneneiland ’kaniinisaari’), Wall Street (Walstraat) ja Staten Island (Staaten Eylandt ’valtion maa’). Terveiset Groningenin yliopistokaupungista!
Viikon sana on suosikkilista.
Haastattelussa kysyttiin, ketä suosittelisin seuraamaan Twitterissä. Suosikkilistat ovat hankalia, sillä seuraajien valinta perustuu omiin kiinnostuksenkohteisiin ja Twitterin käyttötapaan. Suositukset ovat makuasioita ja erilaiset listaustavatkin laatijan valintoja.
Mihin sitten kannattaisi perustaa seurattavien valinta?
Seuraajien määrään? Seuraajalukuihin vaikuttavat monet seikat, usein tunnettuus. Julkkisten seuraajat eivät useinkaan ole itse aktiivisia Twitter-toimijoita, joten seuraaminen ei välttämättä perustu seurattavan sisällön arviointiin vaan pelkkään tunnettuuteen.
#FF-suosituksiin? #FF:ien käyttö on vähentynyt melkoisesti. Se näyttää olevan lähinnä muutamien harvojen oma harrastus, jolla palkitaan puhekumppaneita, usein vastavuoroisen #FF:n toivossa. Jos suosituksessa ei mainita perustetta, se jääköön huomiotta.
Keskusteluihin? Vuoropuhelu on hyvä merkki. Kiinnostavuuden arviointi pelkän puheaktiivisuuden perusteella on kuitenkin hankalaa, koska sanomisen kynnys on käyttäjillä erilainen. Lisäksi näennäiskeskusteluita on helposti kiusaus käydä oman näkyvyyden lisäämiseksi.
Haastattelussa kuitenkin haluttiin nimiä, siksi nimesin eri aloilta muutamia seuraamisen arvoisia ei-julkkiksia. Kuitenkin luettelosta jäi harmillisesti pois monia sellaisia, joita olen vuosia aktiivisesti seurannut ja joiden toimintaa arvostan. Pysyvät suositukset näkyvätkin parhaiten seurattavieni luettelosta..
The word of the week is favorite list.
In an interview, I was asked who I suggest people follow on Twitter. Favorite lists are difficult; we chose who we follow based on our personal interests and on the way we use Twitter. Recommendations are a matter of taste, and we create twitter lists according to our preferences.
But how should we chose the people to follow?
By the number of followers? So many things affect that number. For celebrities and other well-known people, many who follow them are not active users of Twitter, so the large following may be based less on what the big name says than on the big name having said it.
#FF (Friday Follow) recommendations? This hashtag has virtually disappeared. Some people persist, but often #FF is a reward extended to a Twitter friend and even a request to have the favor returned. If a recommendation doesn’t include a reason for following, you can ignore it.
Discussions? Dialogue is a good sign. You can’t go by the number of tweets, however; different people speak at different rates. Then, too, some people seem to engage in sham discussions to maintain and increase their visibility.
My interviewer wanted names, and so I suggested some good non-celebrities. Sadly, my list had to leave out many people I’ve actively followed for years, people whose ideas I sincerely appreciate. If you’d like the complete set of recommendations, check the list of people I follow on Twitter.
Viikon sana on yrityssome.
Mikä on oleellista yritysten sosiaalisen median käytössä? Ensimmäisenä ajatuksena tulokkailla – niin yrityksillä kuin julkisen alan toimijoillakin – on yleensä markkinointi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että somessa suoraviivainen mainostaminen ärsyttää. Kysyin aktiivisilta Twitterin käyttäjiltä, millaista sisältöä he toivoivat yritystileiltä. Seuraavia asioita kaivattiin:
- hyötyä ja huvia
- vuorovaikutusta
- asiakaspalvelua
- yrityksen toiminnan avaamista
- uutisia ja tuoreita ideoita.
Monipuolisen sisällön lisäksi toivottiin rentoa, keskustelevaa esitystapaa. Yksinomainen omien juttujen mainostaminen sen sijaan karkottaa seuraajat. Yrityksen tilejä kiinnostavimpina pidettiin työntekijöiden yksityistilejä, jotka välittävät yrityksen kuulumisia persoonallisesti ja ihmisläheisesti. Julkinen ala tuntui vastauksien mukaan sopeutuneen yrityksiä paremmin sosiaaliseen mediaan.
The word of the week is corporate tweets.
How can organizations make the best use of social media? The first thought for many of them, whether corporations or public-sector groups, is to do broadcast-style marketing. However, experience has shown that advertising mostly irritates the social media audience. I asked several active Twitter users what kind of content they look for from corporate accounts. Some of the most frequent answers were:
- useful, engaging content
- genuine interaction
- customer service
- insights into the company’s work
- product or service updates
- fresh ideas about their field.
Along with diversified content, people wanted a relaxed, conversational stream, not ads or mini press releases. Those serve mainly to drive away potential followers. Accounts that people found to be the most interesting tended to be managed by individual employees who convey information about the organization in a personal way. According to my respondents, the public sector seems to use social media better than the private sector does.
- « Edellinen sivu
- 1
- …
- 23
- 24
- 25
- 26
- 27
- …
- 54
- Seuraava sivu »
