Tietokirja.fi-festivaalista on kasvanut Suomen kiinnostavin kirjatapahtuma, joka sopii messuhumua karsastaville. Ohjelma on monipuolistunut, ja puhujavalinnat ovat oivallisia. Viime viikon keskiviikkona ja torstaina Tieteiden talossa rinnakkaissessiot keräsivät täysiä saleja, osaan kaikki halukkaat eivät mahtuneet.

Omia suosikkejani olivat avajaisten Timo Harakka ja Teemu Keskisarja. Harakka tiivisti napakasti kolme tietokirjatyyppiä: selfiet (esimerkkinä Alex), pamfletit ja historialuonnokset (esimerkkinä Kalle Kniivilän teokset). Keskisarja puolestaan piti räväkän vihapuheen, jossa tuomitsi yliopistojen kansainvälistymiskiiman ja internetin keinotodellisuuden: ”muuten olen sitä mieltä, että internet on tuhottava”.

Paneeleista kiinnostavimpia oli sananvapauskeskustelu, jossa Elina Grundström nosti esiin huolestuttavan kehityksen. Hänen mukaansa toimittajien pidätykset ovat kahden viime vuosineljänneksen aikana nelinkertaistuneet Euroopassa ja perinteistä sananvapautta puolustavat yhä harvemmat tahot. Useissa maissa sosiaalinen media on valjastettu valtiopropagandan välineeksi.

Kepeänä vuoropuheluna johtamiskirjoja kommentoivat Pekka Seppänen ja Helena Åhman. Johtamista ohjaa yrityksissä muoti, vaikka eri tavat ovat pikemminkin rinnakkaisia. Johtamistapa pitäisi valita tilanteen, ei muodin mukaan. Kieli-ihmistä tietysti miellyttivät Seppäsen lukuisat lentävät lauseet: ”Strategia pitää jalkauttaa, koska sitä ei voi käsittää”.    

Vuoden 2017 kapulaksi FCG:n foorumi valitsi hallituksen esityksen laeiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Äänestäjien suosikiksi nousi erityisesti Maarit Feldt-Rannan aiemmin poimima kokonaisarvio lain vaikutuksista:

”– – kokonaisuutena arvioiden esityksessä ehdotettu tuotantomalli on yksilön toimintamahdollisuuksien ja käyttäjän aseman vahvistumisen sekä perustason palveluiden vahvistumisen mahdollisuuden ja vaikutusarvioinnin perusteella todennäköisen vahvistumisen näkökulmasta perusteltu.”

Ylipäätään sote-uudissanasto on vaikeaa kapitaatiokorvauksineen ja omavalvontaohjelmineen. Sote-sanakirja ei riitä ratkaisuksi kielen ongelmiin, sitä paitsi kehämäiset määritelmät ”palvelutarpeen arvioinnilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolaissa ja vanhuspalvelulaissa määriteltyä palvelutarpeen arviointia” eivät ymmärrystä lisää.

Ulla Tiiliä on kiinniottänyt huomiota laajemmin sote-kielenkäytön tärkeään merkitykseen uudistuksessa. Uudistus teettää työntekijöillä lukuisia uusia tekstejä, joihin liittyvää työmäärää ja osaamista ei tunnisteta. Tiililä kirjoittaa: ”Kun tekstit ovat sote-uudistuksen keskeistä sisältöä, on myös kysyttävä, onko niiden tekemiseen varattu riittävästi viestinnällistä osaamista. Jos osaamista ei ole, tekstit tuskin täyttävät asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän viestinnän vaatimukset.”

—————————————————

Kielipoliisi jää nyt kirjoituslomalle ja palaa ruutuun elokuussa. Aurinkoista kesää kaikille kielenystäville!

Eri kielissä numeroiden merkintätavat vaihtelevat. Merkinnät tahtovat salakuljettua kielestä toiseen, jos ei kirjoittaja ole valpas. Seuraavat englannin merkintätavat poikkeavat suomalaisista suosituksista:

• Englannissa desimaalit erotetaan pisteellä (3.1), suomessa pilkulla (3,1).
• Isoissa luvuissa on englannissa pilkku erokkeena (30,000), meillä välilyönti (30 000).
• Prosentin merkki erotetaan suomessa välilyönnillä numerosta 5 %, englannissa ei 5%.
• Rahasummissa yksikkö tulee luvun eteen $100, meillä luvun jälkeen 100 €.
• Kellonajoissa minuutit erotetaan englannissa kaksoispisteellä (8:15), meillä pisteellä (8.15).
• Numeropäiväys kulkee jenkkityyliin kuukausi edellä (06-03-2017), meillä päivä ennen kuukautta (3.6.2017).
• Puhelinnumerojen suositukset tyylikirjoissa vaihtelevat mutta sisältävät yleensä sulkeita tai viivoja: +44 (0)1223 123456 tai 301-234-5678. Suomessa erokkeena on vain välilyönti.
• Joissain englanninkielisissä vuosiluvun ilmauksissa heittomerkki korvaa poistetun osan (’98), suomessa ei tässä käytetä heittomerkkiä eikä myöskään yhdysmerkkiä (98).

Roomalaisia numeroita käytetään jonkin verran enemmän kuin suomalaisissa teksteissä. Ainakin vuosiluvuissa pitää siis tunnistaa tuttujen I, V ja X lisäksi kirjaimet L (50), C (100), D (500) ja M (1000). Roomalaisiin kirjaimiin törmää usein pienaakkosina käännöskirjojen johdantosivuissa (i, ii, iii, iv, v), mikä on suomalaisille vieras käytäntö.