Kirjoittamisen tutkimuksen päiviä vietettiin nyt toista kertaa, tällä kertaa Jyväskylän yliopistossa. Teemana oli kirjoittamisen muutos ja murros. Millaisia aihioita jäi mieleen kahden päivän puheista?
Anne Mäntysen puheenvuoro pani miettimään kirjoittamisen ohjauksen ja ylipäätään vuorovaikutuksen tasa-arvoisuutta; tutkimus viittaa siihen, että ohjaustilanteet ovat Suomessa hierarkkisempia ja yksisuuntaisempia kuin Ruotsissa.
Englanninkielisen tieteellisen artikkelin kielen muotoutumisesta puhui Niina Hynninen. Artikkelin kirjoittajat neuvottelivat pikemminkin ilmaisujen hyväksyttävyydestä kuin oikeakielisyydestä. Englannin ei esimerkiksi haluta olevan liian brittiläistä, jos se suunnataan kansainväliselle yleisölle.
Ulla Tiililä korosti kielen laajaa merkitystä: julkinen valta konkretisoituu tekstien ja kielen avulla. Kiinnostavaa on, kuuluuko kansalaista koskevan päätöksen perusteluissa asiantuntijan vai kansalaisen itsensä ääni.
Tieteellisen kirjoittamisen äänistä puhui puolestaan Sonja Kniivilä. Hänen mukaansa tutkimustekstissä voi olla kolme ääntä: alan yleinen, lähteen ääni ja kirjoittajan oma ääni. Kirjoittamisen opetuksessa äänien tunnistaminen on tärkeää, ja Kniivilä paneekin opiskelijat konkreettisesti merkitsemään äänet eri väreillä tekstiin.
Kirjoittamisen ja kielentaidon moniulotteisuutta havainnollisti päätöspuheessa Minna-Riitta Luukka. Kirjoittamisen tutkimus on laajentunut yksilöstä yhteisöön, oppimisesta sosiaalistumiseen ja yleistaidoista tilannetaitoihin. Kieli ja tekstit liittyvät kaikkiin asioihin yhteiskunnassa, siksi tarvitsemme syvenevää kielitietoisuutta.