Koulutan virkamiehiä selväkielen käyttöön. Yleensä ohjeistan tiivistämään sanontaa: karsikaa turhat johdattelut, poistakaa toisto ja lyhentäkää ilmauksia. Esimerkiksi vastaus kuntalaisen aloitteeseen lyhenee parhaimmillaan sivun mitasta yhdeksi virkkeeksi, ilman että ydinsisällöstä katoaa olennainen. Tiivistämisessä pääsemme useimmiten yhteisymmärrykseen, ja muokattu teksti säästää sekä virkamiesten että kuntalaisten aikaa ja hermoja. Yksi kysymys kuitenkin tulee esiin toistuvasti: kärsiikö vakuuttavuus, jos asia esitetään lyhyesti ja selväkielisesti? Kun vaikkapa aloitteeseen vastaa yhdellä virkkeellä, tuntuuko aloitteentekijästä, että asiaa ei ole selvitetty perin pohjin? Virkamiehen ehkä uskotaan tehneen työnsä kunnolla, vasta jos hän levittelee yhden virkkeen sisällön sivun mittaiseksi johdattelun, täytesanojen, toiston, pitkien lakisitaattien ja muiden viittausten avulla. Sekä lukijan että kirjoittajan on syytä miettiä, vakuuttaako teksti hänet pituudella vai perusteluilla.

Aika ajoin tulee vastaan ilmaus ”kirjoitin blogin”, jolla kirjoittaja tiedottaa uudesta blogimerkinnästään. ”Blogi” viittaa kuitenkin koko blogisivustoon, ei yhteen blogimerkintään (myös postaus tai blogikirjoitus), mikä painokkaasti Eijan ja Johannan toivomuksesta todettakoon. Ikuisuuskysymykseksi on muodostunut myös tasaisin välein toistuva puhe siitä, onko blog(g)aamisessa ja blog(g)aajassa kaksi vai yksi g:tä. Kahden g:n bloggaus on viime vuosina yleistynyt, ja Kielitoimiston sanakirja antaa sen ainoana vaihtoehtona. Periaatteessa myös yhden g:n muoto olisi käypä johdos blog-lainasanasta, sillä astevaihtelu koskee yleensä konsonantteja k, p ja t. Vain harvoissa tapauksissa se ulottuu soinnillisiin konsonantteihin b ja g. Blogaamista yhdellä g:llä ovat usein suosineet juuri varhaiset omaksujat. Itse olen päätynyt siihen, että hyväksyn molemmat vaihtoehdot enkä lähde korjailemaan alkuperäisiä blogaajia. Samaa periaatetta noudatan surf(f)ailussa, sen sijaan golfaamisessa vaihtelua ei edes esiinny. Bloginpitäjien nimitykset eivät näytä viidessä vuodessa muuttuneen: suosituimpia ovat edelleen bloggaaja, bloggari ja blogisti.

Digimaailmoja on monenlaisia, ja sosiaalista mediaa ei pidä latistaa pelkäksi mainoskanavaksi. Asiantuntijoitakin kehotetaan usein markkinoimaan somessa itseään ja luomaan henkilöbrändiä. Mielestäni brändin luominen ei saa olla itsetarkoitus, vaan se syntyy hyvän sisällön sivutuotteena, jos on syntyäkseen. Sen sijaan rasittavaksi sometyrkyksi tullaan omien postauksien tilannetiedottomalla toistolla. Touhuhan muuttaa digitoiminnan merkityksettömäksi pilipalisaatioksi. Twitter esimerkiksi on liian hyödyllinen työkalu pelkäksi mainoskanavaksi. Se on asiantuntijan oppimisympäristö PLE, joka auttaa pysymään ajan tasalla oman alan tapahtumista. Asiantuntija tuo ympäristöön lisäarvoa jakamalla hyötysisältöjä ja tietämystä erikoisalastaan. Wikipedian arvostelijoille on tapana sanoa, että valittamisen sijaan kannattaa parantaa artikkeleita. Sama koskee sisällöntuotantoa muissakin verkkopalveluissa. Ei anneta markkinamiesten vallata sosiaalisen median hyötypalveluita.

Tampereen yliopistossa järjestettiin viime perjantaina Twitter viestintänä -seminaari. Tarjolla oli 18 esitelmää ja Twitter-tutkijoita kahdeksasta yliopistosta. Seminaari keräsi 150 kuulijaa, ja pitkästä päivästä huolimatta yleisö osallistui aktiivisesti viimeiseen keskusteluun asti. Yksi keskeinen teema oli livetviittaminen television vaalikeskustelujen aikana. Livetviittien suosikkiaiheita olivat puolueiden puheenjohtajat, keskustelun luonteen arviointi ja talous. Ylipäätään henkilöt kiinnostivat, ja maltilliset keskustelijat saivat eniten myönteisiä arvioita. Twitter todettiin seminaarissa oivalliseksi kansalaiskeskustelun alustaksi, mutta sen käyttäjäkuntaa pidettiin eliittinä. Twitter ei yksiviivaisesti demokratisoi keskustelua vaan toisintaa yhteiskunnan valtarakenteita. Oma esitykseni käsitteli kaupunkien Twitterin käyttöä: kaupungit voisivat vähentää automaattitviittejä ja lisätä osallistavaa keskustelua sekä verkostoitumista kuntalaisten kanssa. Tämä edellyttää Twitter-viestinnän tavoitteiden ja merkityksen uudelleenarviointia.

Sain viime viikolla pysäköintiä koskevan tiedotteen, jonka lopputervehdys ja allekirjoitus oli seuraava:

Mukavia pakkaspäiviä toivotellen,

Yritys X:n asiakaspalvelun tytöt

Ilmaus pysäytti, joten kysyin mielipiteitä siitä Kielipoliisin palstoilla. Keskustelua virisikin kiitettävästi: kommetteja tuli 51.

Tervehdystä pidettiin sävyltään positiivisena (Lena, Carina, Taina, Heidi), ja hyväksyntänsä sille antoi 40 tykkääjää. Myönteinen sävy viesteissä onkin usein ratkaiseva, ja se saa katsomaan pikku puutteita läpi sormien. Kiitosta tuli aivan aiheellisesti kepeästä, hyväntuulisesta ja lämminhenkisestä sävystä (Kurt, Markku, Aila, Pirjo).

Monet kiinnittivät myös huomiota välimerkkiin: pilkkua ei tule toivotuksen jälkeen (Veijo, Arja, Tommi, Timo). Tuota turhaa pilkkua näkee usein, vaikka suositusta on kysytty ja jaettu monissa yhteyksissä.

Kiinnostavin kysymys oli mielestäni allekirjoituksen ”tytöt”. Tiedotetta lukiessani pysähdyin siihen spontaanisti, vaikka en ole herkkä tytöttelylle. Ilmaus ei tuntunut sopivan asiakeskeiseen tiedotteeseen. Myös keskustelussa kiinnitettiin tytöttelyyn huomiota kiitettävän monesta näkökulmasta. Parikymmentä kommentoijaa oli sitä mieltä, että tytöttely käy, jos sen tekee itse (Ismo, Lotta, Kati, Maria, Tanja, Carina). ”Tyttöjä” pidettiin myös sävyltään kepeänä ja lämpimän läheisenä (Raija, Anne) ja sopivan tai liiankin tuttavallisena (Pekka, Kari).

Tytöttelyä vastusti samoin parikymmentä kommentoijaa: ”tytöttely on kiellettävä” (Jaakko), ”tytöttely ei sovi tiedotteeseen” (Taina S., Taina G.) ja ”tytöttely pistää silmään” (Nanne, Katja, Jenni, Pirkko). Kiinnostaviin mietteisiin johti kysymys siitä, voisiko allekirjoituksessa olla ”pojat” (Anne, Milla, Liisa), esimerkiksi ”Terveisin huoltoyhtiön pojat”. Monet korostivat tilanteen merkitystä (Ismo, Maria, Ida) ja toisaalta ilmaisun vaikutusta: voisivatko muutkin sen innoittamana tytötellä (Outi, Merja). ”Tyttöjen” herättämää mielikuvaa pohdittiin myös: korostaako se palvelua ”naisten työnä” (Anneli) ja vähätteleekö se sitä (Venla)? Voisiko asiantuntijan viesti loppua ilmaukseen ”Terveisin asianajotoimiston juristitytöt”.

Keskustelun perusteella tulin siihen tulokseen, että viestien virrassa tytöttely ei useimpia lukijoita surettaisi. Kuitenkin sen herättämät ”ristiriitaiset tunnelmat” (Anne) puoltaisivat sanavalinnan muuttamista ”neutraaliksi” (Katariina).

Monet kaupungit ovat ratkaisseet Twitter-läsnäolonsa lähettämällä automaattitviittejä tiedotteista ja tapahtumakalenterista. Tätä voisi pitää jonkinlaisena Twitterin käytön esiasteena, joka ei vie aikaa mutta ei myöskään hyödynnä välineen mahdollisuuksia. Tviittejä seuraavalle kuntalaiselle automaattiviestien rypäät (ryväs : rypäät) ovat puuduttavia. Aikajanalle ilmestyy peräkkäin monta lähes samasanaista tapahtuma- tai työpaikkailmoitusta linkkeineen ilman kommentteja. Esimerkiksi satunnaisesti valitusta 120:stä Tampereen kaupungin tviitistä yli 37 prosenttia oli vakiomuotoisia tapahtumailmoituksia, pääasiassa ilmoiteltiin satutunneista. Ilmoitukset ovat tietysti yksi osa tviittivirtaa, mutta monipuolisempaakin viestintää kaivataan. Tviittien vakiomuotoilu on omiaan korostamaan lähettäjätahon persoonattomuutta ja karsii yhteydenottoja donotreply-sähköpostien tapaan. Tviittavat kuntalaiset ovat kypsiä kuulemaan ja jopa keskustelemaan satutunteja rankemmistakin aiheista. Twitter olisi verraton asiallisen keskustelun ja osallistamisen alusta.

Vertailin kolmen saman kokoluokan kaupungin Twitter-viestintää. Mukana oli Tampereen, Espoon ja Oulun kaupungeilta 120 viimeistä tviittiä, jotka ajoittuivat marras-tammikuuhun. Kaupunkien strategiset mitat ovat seuraavat:

Tampereella on tviittejä 15 200, seuraajia 10 100, seurattavia 164.
Espoolla tviittejä on 3 548, seuraajia 3 605 ja seurattavia 377.
Oululla tviittejä on 22 200, seuraajia 5 741 ja seurattavia 121.

Kaupunkien Twitter-käytäntöä kuvaa hyvin se, että otoksiin sisältyi vain vähän keskustelutviittejä: Tampere 15, Espoo 11, Oulu 0. Vuorovaikutteisuudesta kertoo myös muiden tviittien seuraaminen ja niiden jatkolähettäminen. Tampereella uudelleentviittauksia oli 35, Espoolla 50 ja Oululla 0. Verkostojen rakentaminen ei kaupunkien Twitter-toiminnassa painotu, vaan toistaiseksi pääpaino on yksisuuntaisessa tiedotteiden, tapahtumamainosten ja työpaikkailmoitusten jakamisessa.