Koulutan virkamiehiä selväkielen käyttöön. Yleensä ohjeistan tiivistämään sanontaa: karsikaa turhat johdattelut, poistakaa toisto ja lyhentäkää ilmauksia. Esimerkiksi vastaus kuntalaisen aloitteeseen lyhenee parhaimmillaan sivun mitasta yhdeksi virkkeeksi, ilman että ydinsisällöstä katoaa olennainen. Tiivistämisessä pääsemme useimmiten yhteisymmärrykseen, ja muokattu teksti säästää sekä virkamiesten että kuntalaisten aikaa ja hermoja. Yksi kysymys kuitenkin tulee esiin toistuvasti: kärsiikö vakuuttavuus, jos asia esitetään lyhyesti ja selväkielisesti? Kun vaikkapa aloitteeseen vastaa yhdellä virkkeellä, tuntuuko aloitteentekijästä, että asiaa ei ole selvitetty perin pohjin? Virkamiehen ehkä uskotaan tehneen työnsä kunnolla, vasta jos hän levittelee yhden virkkeen sisällön sivun mittaiseksi johdattelun, täytesanojen, toiston, pitkien lakisitaattien ja muiden viittausten avulla. Sekä lukijan että kirjoittajan on syytä miettiä, vakuuttaako teksti hänet pituudella vai perusteluilla.