Launtaina 13. lokakuuta vietettiin selkeän kielen päivää.

Vaikka selkeällä kielellä ja selkokielellä on paljon yhteisiä piirteitä, ne ovat kuitenkin eri asioita. Selkeä kieli on kaikille suunnattua selväsuomea, kun taas selkokieli suunnataan ryhmille, joilla on erityisiä luku- ja kirjoitusvaikeuksia. Tällaisia ryhmiä voivat olla ikäihmiset, maahanmuuttajat ja erilaisista fyysisistä vammoista kärsivät.

Usein selkeää kieltä ja selkokieltä käytetään arkipuheessa kuitenkin synonyymeina. Ongelmia aiheuttavat myös termien käännökset. Englanniksi selkeä kieli on plain language ja selkokieli puolestaan easy-to-read, ruotsiksi vastaavasti klarspråk ja lättläst språk.

Sekä selkeän kielen että selkokielen ohjeet kehottavat kirjoittamaan havainnollisesti (Matti korjaa tiskikonetta) ja välttämään abstrakteja ilmaisuja (Keittiölaitteiston korjaustoimenpiteitä suoritetaan). Tutut lyhyet sanat ja keveät lauserakenteet ovat helpon kielen tunnusmerkkejä.

Selkokieltä tarvitsee Suomessa arviolta 500 000 lukijaa, selkeää kieltä kaipaamme me kaikki viisi miljoonaa.

Syyskuun lopulla Jukka Relander väitti Ylen kolumnissa, että netti tuhoaa yhteiskunnallisen keskustelun. Internetin palvelujen tyytyväisenä aktiivikäyttäjänä kaipaisin täsmennystä, sillä rajansa se on kärjistyksilläkin. Seuraavassa kahdeksan sitaattia kolumnista ja kahdeksan niihin liittyvää kysymystä.

Sitaatti 1: ”Netti tuhoaa yhteiskunnallisen keskustelun.”

Kysymys: Mihin sana ”netti” tässä viittaa? Tekniseen alustaan? Verkkolehtiin? Tietopankkeihin? Hakukoneisiin? Facebookiin? Twitteriin? Wikipediaan?

Sitaatti 2: ”Sosiaalinen media on kätevä väline, jos pyytää apua, tai kun tarvitsee jotain tavaraa tai haluaa leveillä päihdyttävillä matkakuvilla.”  

Kysymys: Käytetäänkö ilmausta ”sosiaalinen media” Facebookin synonyymina?

Sitaatti 3: ”Sain vastaukseksi lukuisia erilaisia vinkkejä siitä, miten noita estoja voi kiertää. Kiitos kaikille osallistuneille, mutta yritin viritellä keskustelua jostain ihan muusta.” 

Kysymys: Jos epäonnistuu keskustelun avauksessa, onko se kavereiden tai kanavan vika?

Sitaatti 4: ”Toissa viikolla maassamme vihattiin keskustalaista kuntapäättäjää Riikka Moilasta, joka sanoi sanan ihmisroska.”

Kysymys: Kehen passiivi ”vihattiin” viittaa? Kaikkiin internetin käyttäjiin?

Sitaatti 5: ”Nettikansa sai vihata sydämensä kyllyydestä täyden päivän, kunnes Moilanen sai siviilityöstään potkut.”

Kysymys: Mihin viittaa vanhahtava ilmaus ”nettikansa”? Viittaako se kaikkiin internetin palveluja käyttäviin suomalaisiin (Tilastokeskuksen mukaan internetiä käyttävät kaikki alle 55-vuotiaat, koko väestöstä 88 prosenttia)?

Sitaatti 6: ”Jytkyä, Trumpia tai Brexitiä ei olisi ilman nettiä.”

Kysymys: Olivatko vaalien tulokset ”oikeita” ennen internetiä? Ei epämieluisia vaalivoittoja?

Sitaatti 7: ”Käykää ystävät tupailloissa ja puhukaa politiikkaa baareissa.” 

Kysymys: Mihin baariin kannattaa mennä seuraamaan laadukasta yhteiskunnallista keskustelua?

Sitaatti 8: ”Käytän nettiä paljonkin.”

Kysymys: Onko kolumni siis vain yhden nettikansalaisen horinaa?

Olin viikko sitten FCG:n Esimiesfoorumissa, jonka teemana oli muutos. Monissa esityksissä puhuttiin luottamuksesta. Avauspuheenvuorossa TEMin hankejohtaja Margita Klemetti siteerasi tuoretta tutkimusta, jonka mukaan 94 prosenttia suomalaisista esimiehistä luottaa alaisiinsa, mutta tämä ei välttämättä näy työyhteisöissä.

Miten luottamusta osoitetaan ja miten sitä kasvatetaan? Puheissa korostettiin, että yhteiset pelisäännöt ja niiden noudattaminen ovat luottamusta lisääviä toimia. Johtamista tutkinut Anu Pynnönen kannusti esimiehiä olemaan helposti lähestyttävissä ja johtamaan esimerkillään. Nopea puuttuminen ja suora palaute estää asioita kriisiytymästä ja antaa mahdollisuuden joustaviin korjausliikkeisiin.

Itse puhuin muutosviestinnästä, jossa luottamus on myös avaintekijä. Luottamusta lisäävät tavoitteiden avoimuus sekä hyvät aikeet. Arvioimme luotettavuutta ihmisen vilpittömyyden perusteella, sanoo luottamuksesta väitellyt Nina Laine. Vilpittömyyden lisäksi luotettavuuteen tarvitaan asiantuntemusta, johon ammatillinen yhteistyö perustuu. Luottamusta ei ole otettavissa käyttöön vain muutosta varten, sillä sen rakentumiseen vaikuttaa koko yhteinen työhistoria.

”Luku Startti” on lukemisen ja kirjoittamisen oppikirja maahanmuuttajille. Tämän suomen kielen kirjan on julkaissut Finn Lectura -kustantamo, ja sen tekijöinä ovat suomen kielen opettajat Kaisa Häkkinen ja  Anna Nylund. Molemmat ovat epäilemättä hyvin selvillä kielenhuollon suosituksista. Olen pohtinut pääni puhki, miten tekijäkaksikko on päätynyt antamaan suomen kielen oppikirjalle suositusten vastaisen mainoskielisen nimen. Kustantajan sivuilta käy ilmi, että kirja on saanut seurakseen äänitteen ja opettajan oppaan, jotka molemmat on kirjoitettu ilman yhdysmerkkiä. Jos nämä ovat tietoisia ratkaisuja, ne olisi mielestäni tarpeen perustella. Mistä tässä on kyse?

Oikeuslingvistiikkaan tutustuminen ei ollut läpihuutojuttu. Isojen periaatteiden lisäksi juutuin koukuttaviin yksityiskohtiin.

Erityisesti huvitti termi juridinen pronomini, joka antoi tutulle asialle hauskan nimen. Juridisiksi pronomineiksi sanotaan sellaisia täsmenteitä kuin edellä mainittu ja sanottu, jotka voitaisiin korvata sanalla tämä tai jättää pois. Mattilan selvityksen mukaan Valtionsäädöstietopankissa on runsaasti edellä mainittuja (455), sanottuja (409) ja mainittuja (1180).

Periodityyli puolestaan kuvaa oikeuskielen aiempaa pitkävirkkeisyyttä. Tuomioistuinpäätöksessä koottiin samaan virkkeeseen sekä tosiasiat että niistä tehtävät johtopäätökset perusteluineen. Pitkäkin päätös saattoi koostua yhdestä tai kahdesta monipolvisesta virkkeestä. Aiemmin pitkä virke oli ammattitaidon mitta, mutta nykyisin periodityyli on onneksi historiaa.

Monet sanat avautuivat uudella tavalla Oikeuslingvistiikka-kirjan ansiosta. Esimerkiksi emansipaatio oli alun perin tarkka roomalainen lakitermi, jolla ”vajaavaltainen voitiin vapauttaa perheenisän vallasta”. Lakikielen vanha kummajainen tuottamuksellinen teko johtuukin arkisesti huolimattomuudesta, ja astalo on jo laissakin suomennettu ’välineeksi’. Läpihuutojuttu on sekin tuomioistuimesta peräisin: se viittaa oikeusasiaan, joka siirretään myöhemmäksi heti asian esiin huutamisen jälkeen, koska aineisto ei ole valmis.

Olen lueskellut Heikki Mattilan teosta Vertaileva oikeuslingvistiikka. Perusteellinen teos paljastaa, kuinka sidoksissa lakitekstit ovat latinan kieleen ja roomalaiseen oikeuteen. Vielä keskiajalla ja uuden ajan ensimmäisinä vuosisatoina juristit käyttivät latinaa ja se oli myös tuomioistuinten sekä viranomaisten pöytäkirjojen kieli.

Käytännöllisten tehtäviensä lisäksi oikeuskieli pitää yllä lain arvovaltaa. Siksi juridisessa kielenkäytössä pitäydytään mielellään vanhahtavissa ja juhlallisissa ilmauksissa. Vuosituhannnen vaihteessa suomenkielisissä oikeusteksteissä oli Mattilan mukaan käytössä yli 600 latinalaista termiä ja fraasia, esimerkiksi ex ante (ennalta), in casu (tapauskohtaisesti), expressis verbis (nimenomaisin sanoin).

Juristit mielellään myös erottautuvat b.f. eli bona fide (vilpittömässä mielessä) vierassanojen ja lyhenteiden avulla ei-asiantuntijoista. Erikoiskieli vahvistaa oman osaamisen arvoa, siksi jotkut voivat tarkoituksellisesti m.f. eli mala fide (vilpillisessä mielessä) sulkea tavalliset kuolevaiset oikeusasioiden ulkopuolelle.

https://www.yksityinenkielitoimisto.fi/2578/