Oikeuslingvistiikkaan tutustuminen ei ollut läpihuutojuttu. Isojen periaatteiden lisäksi juutuin koukuttaviin yksityiskohtiin.
Erityisesti huvitti termi juridinen pronomini, joka antoi tutulle asialle hauskan nimen. Juridisiksi pronomineiksi sanotaan sellaisia täsmenteitä kuin edellä mainittu ja sanottu, jotka voitaisiin korvata sanalla tämä tai jättää pois. Mattilan selvityksen mukaan Valtionsäädöstietopankissa on runsaasti edellä mainittuja (455), sanottuja (409) ja mainittuja (1180).
Periodityyli puolestaan kuvaa oikeuskielen aiempaa pitkävirkkeisyyttä. Tuomioistuinpäätöksessä koottiin samaan virkkeeseen sekä tosiasiat että niistä tehtävät johtopäätökset perusteluineen. Pitkäkin päätös saattoi koostua yhdestä tai kahdesta monipolvisesta virkkeestä. Aiemmin pitkä virke oli ammattitaidon mitta, mutta nykyisin periodityyli on onneksi historiaa.
Monet sanat avautuivat uudella tavalla Oikeuslingvistiikka-kirjan ansiosta. Esimerkiksi emansipaatio oli alun perin tarkka roomalainen lakitermi, jolla ”vajaavaltainen voitiin vapauttaa perheenisän vallasta”. Lakikielen vanha kummajainen tuottamuksellinen teko johtuukin arkisesti huolimattomuudesta, ja astalo on jo laissakin suomennettu ’välineeksi’. Läpihuutojuttu on sekin tuomioistuimesta peräisin: se viittaa oikeusasiaan, joka siirretään myöhemmäksi heti asian esiin huutamisen jälkeen, koska aineisto ei ole valmis.