Oletko törmännyt kansanlingvistiikaan? Et välttämättä termiin, mutta itse asiaan todennäköisesti. Kansanlingvistiikassa on kyse siitä, millä sanoilla jokamies kuvaa kielenkäyttöä.
Savolainen kuulemma vientää, turkulainen lyhentää, pohjalainen puhuu leveesti. Oulussa lisätään välivokaaleja tyhymästi ja Tampereella meinataan nääs.
Helsinkiläisten puhe kuulostaa leuhkalta, savo lupsakalta ja länsimurteet äijämäiseltä. Murrepiirteet ylipäätään usein tulkitaan miesmäisiksi, koska naiset pyrkivät miehiä selvemmin norminmukaiseen kieleen.
Hauskoja ovat myös kansankieliset murteiden nimitykset: kuikui-kieli (lounaismurteet), miumau-murre (karjalaismurre), mää-sää-kieli (Tampere), jänkhä-murre (peräpohjalaismurteet), mä-sä-slangi (Helsinki).
Kansanlingvistinen tutkimus on käsitellyt etupäässä juuri murteita mutta viime vuosina kohteet ovat laajentuneet. Lisätietoa aiheesta tarjoaa Aila Mielikäisen ja Marjatta Palanderin teos Miten suomalaiset puhuvat murteista?, josta edellä mainitut esimerkit ovat peräisin.