Pohdiskelin omaa kantaani kielenhuollon kysymyksiin, kun luin Harri Mantilan artikkelia suomalaisen kielenhuollon viimeaikaisista linjauksista. Kielilautakunnan puheenjohtajana toiminut Mantila käy läpi kielenhuollon periaatteiden ohella käytännön kysymyksiä. Lautakunnassa on mietitty, pitäisikö hyväksyä ”alkaa tekemään” muodon alkaa tehdä rinnalle ja pitäisikö edelleen kieltää sanan ulkomaalainen käyttö adjektiivina. ”Alkaa tekemään” ei ole vielä saanut hyväksyntää, mutta ulkomaalaista voi käyttääulkomainen-adjektiivin rinnalla, huomioida-verbi käy ottaa huomioon-ilmauksen synonyymiksi, ja aiemmin johtamistavan takia pannassa olleetentisöidä ja uutisoida ovat nykyisin käypää yleissuomea. Päätteen merkitseminen vierasnimiin (Bordeaux’n vai ”Bordeauxin”) on puhuttanut lautakuntaa, mutta entinen ääntämyksen mukainen merkintätapa on haluttu pitää voimassa. Itse olisin valmis yksinkertaistamaan sääntöä niin, ettäpäätteen ratkaisisi ääntämyksen sijaan kirjoitustapa. Lisäksi olisin valmis hyväksymään iso- ja pienikirjainlyhenteet rinnakkaisiksi, koska lehti- ja verkkoteksteissä isokirjainlyhenteitä ei kuitenkaan käytetä. Huomaan aikaa myöten pehmeneväni myös monissa kovan linjan kysymyksissä, joissa väärä kirjoitustapa on muuttunut säännönmukaista tavallisemmaksi. Tulevaisuudessa joutunemme hyväksymään yleistyneitä kirjoitusasuja, joita emme itse suurin surminkaan käyttäisi.
Viikon sana on kapula 2013.
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla on taas aika valita vuoden kapula − ehdotuksia voi lähettää sähköpostitse vielä tämän viikon ajan. Mutta miksi vuoden kapula ylipäätään valitaan? Eikö se vain ikävästi nosta esiin satunnaisen epäonnistuneen asiakirjan? Valinnalla halutaan kiinnittää huomiota julkisen alan kielenkäyttöön yleensä, ei yksityiseen tekstiin vaan sen edustamaan tekstilajiin. Hankalista tekstinpiirteistä pidetään meteliä, mutta pilke silmäkulmassa, niin kuin suomensuojelija Lari Kotilainen on kehottanut. Julkishallinnon asiakirjaa ei myöskään voi pitää yksityisen kirjoittajan hengentuotteena, vaan tekstit tuotetaan yhteistyönä ylhäältä annettujen ohjeiden mukaisesti. Ulla Tiililä on oivallisesti kommentoinut hallinnon tekstintekijöiden voimattomuutta: toisaalta heitä kurssitetaan kirjoittamaan hallintolain mukaisia selkeitä tekstejä, toisaalta taas määrätään noudattamaan niiden vastaisia malleja. Ymmärrettävän viestinnän periaatteet pitäisi ottaa huomioon joka tasolla, sillä tekstin lopputuottajalla on vain harvoin valtuuksia tehdä riittäviä muutoksia. Jos siis luettavaksesi on tullut kunnon kapulaa, lähetä se kisaamaan kolmen finalistin paikasta osoitteella info@yksityinenkielitoimisto.net.
Viikon sana on selkokieli.
Olen lueskellut selkokielen oppaita ja tutkimuksia. Omassa työssäni ohjaan virkamiehiä ja asiantuntijoita kirjoittamaan kansalaisille selväkieltä, kun taas selkokieli tarkoittaa tekstin mukauttamista erityisryhmille, kuten ulkomaalaisille, vanhuksille ja vammaisille. Kuitenkin selkoistamisen ja selkeän yleistajuisen kirjoittamisen ohjeet osoittautuivat hämmästyttävän samanlaisiksi. Kirjoittajia kehotetaan välttämään pitkiä, outoja ja abstrakteja sanoja sekä vaikeita lauserakenteita. Virkkeiden pituutta sen sijaan ei pidetä lukemista helpottavana seikkana, mutta kuitenkin tutkimusten mukaan selkotekstien virkkeet ovat lyhyitä ja useammin yksilauseisia kuin muiden tekstien. Selkokielen samoin kuin kirjoittamisen ohjeet yleensäkin koskevat pääosin tekstin mikrorakennetta, ja niiden noudattaminen saattaa pahimmillaan rikkoa tekstin makrorakenteen esimerkiksi vähentämällä tekstin sidosteisuutta, niin kuin Leena Laurinen on osoittanut. Ymmärrettävyyden kannalta onkin tärkeää kiinnittää huomiota tekstikokonaisuuden muotoiluun yksityiskohtien sijasta.
Viikon sana on kymmenenvuotiskisa.
Viikon sana täyttää kymmenen vuotta tänä keväänä. Tapahtuman kunniaksi olemme poimineet joka vuodelta yhden sanan, ja lukijat saavat äänestää luettelosta suosikkiaan. Äänestäneiden kesken arvotaan kymmenen kirjapalkintoa ja sadan euron lahjakortti Särkänniemeen; lahjakortin voi käyttää huvipuistossa tai Näsinneulan ravintolassa. Valitse siis suosikkisi seuraavista vaihtoehdoista: 2013 poliittinen puhe, 2012 genetiivi, 2011 Angry Birds -kuva, 2010 Kela-Kerttu, 2009 viiva, 2008 nettiväki, 2007 kuntakieli, 2006 tietoyhteiskuntabingo, 2005 eTampere, 2004 copypastewriter ja 2003 googlaus. Äänestä alla olevalla verkkolomakkeella, lähetä sähköpostia tai täytä kuponki koulutustilaisuuksissa. Suosikkisana julkistetaan 10. kesäkuuta, ja arvonnan voittajiin otetaan sen jälkeen yhteyttä sähköpostitse. Onnea!
Viikon sana on yleistajuistaminen.
Yleistajuistaminen on aina kuulunut tehtäviini, ja pidän työtä tärkeänä. Siihen on suhtauduttu akateemisissa piireissä aika ajoin ristiriitaisesti, mutta nyt asenteet ovat muuttumassa. Uutta arvostusta välittää muun muassa tuore teos Tieteen yleistajuistaminen, jonka mukaan toiminnan tavoitteena on ”onnistunut vuorovaikutus muiden kuin kyseisellä tieteenalalla toimivien kanssa”. Kirjan 14 artikkelissa käsitellään tieteellisen ja yleistajuisen jännitettä, median kohtaamista sekä yleistajuista kirjoittamista ja puhumista. Johanna Vaattovaara kannustaa tieteentekijöitä etsimään tutkimuksestaan näkökulmaa suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin. A.-P. Pietilän mukaan yleistajuistaja taiteilee vakavan asian ja kepeän esitystavan välillä ylläpitääkseen yleisön kiinnostuksen; asioita on yksinkertaistettava, kärjistettävä, henkilöitettävä ja dramatisoitava. Krista Varantola muistuttaa yleistajuistamisen etiikasta − myös lehtijutuissa ja oppikirjoissa on annettava tunnustus alkuperäisen idean esittäjälle. Markku Löytönen haluaa, että tietoteksti tarjoaa monta ”lukupintaa”: mahdollisuuden selaamiseen, kuvien katseluun, tiedonhakuun ja lähilukemiseen. Suosittelen Tieteen yleistajuistamista silläkin uhalla, että asiat on saatettu lukea jo aiemmista julkaisuista.
Viikon sana on verkkokansalainen.
Kuuntelin SITE 2013 -paneelin, joka käsitteli verkkokansalaisuuteen kasvattamista. Verkkokansalainen toimii verkossa eettisesti, tuntee verkkoaineistot, hallitsee medialukutaidon ja verkkovuorovaikutuksen. Panelisti Joke Voogt määritteli osaamisen tasoja: passiivinen käyttäjä ymmärtää mistä on kyse, aktiivinen osaa itse käyttää, kokenut hallitsee vuorovaikutuksen, ja tehokäyttäjä osaa myös vaikuttaa verkossa. Käytännön verkkokansalaistaidoista voisi esittää myös muutaman toiveen: Kun opettajat huomaavat virheen Wikipediassa, he voisivat valittamisen sijasta korjata sen. Opiskelijat puolestaan saisivat katsoa muitakin lähteitä kuin Googlen ensimmäisen osuman. Toimittajien kannattaisi unohtaa yleistykset ”nettiväki” ja ”verkkokansa”, varsinkin jos otanta on poimittu oman lehden keskustelupalstalta. Yrittäjät luopukoot kömpelöstä piilomainonnasta sosiaalisessa mediassa ja myykööt mieluummin avoimesti. Lukijoiden on yleensä turha kiihtyä blogikirjoittamiseen kuuluvasta kärjistyksestä, ja bloggaajat taas kärjistäkööt taiten. Tyylikästä on mielestäni kunnioittaa isyysoikeutta ja mainita alkuperäinen lähde, jaettiinpa aineistoa Twitterissä, Facebookissa tai missä hyvänsä.
Viikon sana on SITE 2013.
Viime viikolla osallistuin Site 2013 -konferenssiin New Orleansissa. Useissa esityksissä katsottiiin taakse- ja eteenpäin tavalla, joka toi mieleenOsmo A. Wiion toteamuksen siitä, että muutosta yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä ja aliarvioidaan pitkällä. Teknologian opetuskäyttö on pioneerien mielestä lisääntynyt hitaasti, mutta ennen pitkää opetus mullistuu sen ansiosta varmasti. Vahvaa tukea antoivat pääpuhujat Milton Chen ja Paul Kim näkemykselle, jonka mukaan opetuksen on liityttävä tosielämään: sen on oltava tarjolla aina kaikkialla eri välinein, ei ainoastaan koulurakennuksessa. Verkossa on tarjottava helppo virikkeellinen alusta itseorganisoituvaan toimintaan, ja oppijat järjestävät itse opetusta toisilleen. Jos muodollisia suorituksia tarvitaan, niiden kriteerit määritellään tarkasti etukäteen. Tulevaisuudessa ne saattavat Paul Kimin mukaan käydä tarpeettomiksi, sillä arviointi siirtyy vertaisoppijoille, jotka antavat onnistuneesta panoksesta suosituksia verkkopalveluissa; hän itse antoi avoimeen joukkokurssiinsa osallistuneille LinkedInissä suosituksia todistuksen lisäksi. Mariana Patru Unescosta kantoi huolta maantieteellisistä ja sukupuolten välisistä digitaalisista kuiluista, joita vastaan voidaan käydä mobiilioppimisen keinoin. Opetus ei voi jäädä esidigitaaliselle aikakaudelle, vaan digiajan opettajien on kehitettävä omaa osaamistaan ammatillisissa verkkoyhteisöissä.
Viikon sana on tiedepolitiikka.
Luin Antti Hautamäen ja Pirjo Ståhlen kirjan Ristiriitainen tiedepolitiikkamme. Siinä todetaan, että yliopistot elävät markkina- ja tiedelogiikan ristipaineessa. Yliopistoa ei pitäisi nähdä pelkästään talouden tukijana, vaan sillä tulisi olla laaja sivistystehtävä. Filosofi Martha Nussbaumia siteeraten tekijät toteavat, että talous ja tekniikka eivät yksin takaa hyvinvointia, vaan humanistisia aineita tarvitaan opettamaan demokratiataitoja. Kirjan keskeinen ajatus on, että yliopiston pitäisi entistä aktiivisemmin vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja tarttua sellaisiin ongelmiin kuin ilmastonmuutos, ikääntyminen ja kestävä hyvinvointi. Näiden vaikeiden ongelmien ratkaisu ei onnistu yksinomaan tieteenalakohtaisella tutkimuksella vaan sen lisäksi on käytettävä ongelmalähtöistä tutkimustapaa, jossa tarvitaan usean tieteenalan yhteistyötä ja sidosryhmien mukaan ottamista. Suomen kaltainen pieni maa ei pysty kilpailemaan samoilla keinoilla hallitsevien angloamerikkalaisten yliopistojen kanssa, koska niiden voimavarat ovat moninkertaiset; Harvardin vuosibudjetti on 3,7 miljardia ja Helsingin yliopiston 830 miljoonaa. Tekijöiden mukaan Suomen pitäisi siksi valita oma tiensä ja profiloitua tiedemaaksi, jonka yliopistot keskittyvät ratkaisemaan monitieteisesti ihmiskunnan isoja ongelmia.
Viikon sana on kardinaalivirhe.
Radiotoimittaja soitti paavin valinnan aikaan ja kysyi, mistä tulee ilmaus kardinaalivirhe. Olisi tehnyt mieli kertoa värikäs tarina katalasta kardinaalista, joka käänsi Euroopan historian kulun valitsemalla väärän paavin. Valitettavasti sanojen alkuperä vain harvoin tarjoaa kovin yllätyksiä juonenkäänteitä. Tässäkin tapauksessa Kielitoimiston sanakirja toteaa yksikantaan, että kardinaalin merkitys yhdyssanojen alkuosana on yksinkertaisesti ’pää-, perus-, keskeinen, tärkeä, merkityksellinen’. Kovin tavallinen ei suomen kardinaali tässä ei-kirkollisessa merkityksessä ole, sillä sanakirja mainitsee vain kardinaaliluvut, kardinaalikalat ja kardinaalilinnut. Englannin cardinal on adjektiivina hiukan laajemmassa käytössä: Googlessa cardinal error saa osumia 94 000, cardinal principle179 000 ja cardinal rule jo 688 000 osumaa. Kaikki kardinaalit ovat tietysti peräisin latinasta, sieltähän tunnetusti tulevat sekä kardinaalihyveet (cardinal virtues) että synnit (cardinal sins).
Viikon sana on Kustannustoimittajan kirja.
Kustannustoimittajan kirjaan kannattaa tutustua, jos työnkuvaan kuuluu toimittaminen tai vain yksinkertaisesti pitää kirjoista esineenä. Se käy nimittäin esimerkiksi sekä visuaalisesti että sisällöllisesti laadukkaasta kirjasta. Painoasu on hillityn harmoninen ja täyttää mainiosti kirjoittajiin kuuluvan Markus Itkosen kirjatypografialle asettamat vaatimukset. Sisältönä on parikymmentä oivaa artikkelia, jotka käsittelevät kustantamista, toimittajan työtä, kirjaa artefaktina sekä kirjojen markkinointia. Lopun laajassa liiteosuudessa esitellään vielä kustannus- ja käännössopimuksen malli, korjauslukumerkinnät ja toimittajan tarkistuslista. Kirjan toimittaja Teijo Makkonen kertoo, että kustannustoimittajaksi ei ole varsinaista koulutusta vaan työ opitaan käytännössä. Osaamisen ydintä on kustannuspäätöksen tekeminen, vakuuttaa Harri Haanpää. Hänen mukaansa päätös perustuu kykyyn erottaa merkityksellinen merkityksettömästä; hylkäys on työn arkea, sillä 99,5 % päätöksistä on kielteisiä. Käsikirjoituksen tarjoajalta helposti unohtuu, että kustantamo on yritys ja kirja myyntituote. Arto Tuokko laskee, että kirjaa on myytävä parituhatta, ennen kuin kustantaja pääsee omilleen − ja useimmat kirjat eivät yllä tähän. Iltalukemisiksi Timo Tulisalo suositteleekin kustannustoimittajalle kirjojen lisäksi myyntitilastoja.
- « Edellinen sivu
- 1
- …
- 26
- 27
- 28
- 29
- 30
- …
- 32
- Seuraava sivu »