Yleistajuistaminen on aina kuulunut tehtäviini, ja pidän työtä tärkeänä. Siihen on suhtauduttu akateemisissa piireissä aika ajoin ristiriitaisesti, mutta nyt asenteet ovat muuttumassa. Uutta arvostusta välittää muun muassa tuore teos Tieteen yleistajuistaminen, jonka mukaan toiminnan tavoitteena on ”onnistunut vuorovaikutus muiden kuin kyseisellä tieteenalalla toimivien kanssa”. Kirjan 14 artikkelissa käsitellään tieteellisen ja yleistajuisen jännitettä, median kohtaamista sekä yleistajuista kirjoittamista ja puhumista. Johanna Vaattovaara kannustaa tieteentekijöitä etsimään tutkimuksestaan näkökulmaa suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin. A.-P. Pietilän mukaan yleistajuistaja taiteilee vakavan asian ja kepeän esitystavan välillä ylläpitääkseen yleisön kiinnostuksen; asioita on yksinkertaistettava, kärjistettävä, henkilöitettävä ja dramatisoitava. Krista Varantola muistuttaa yleistajuistamisen etiikasta − myös lehtijutuissa ja oppikirjoissa on annettava tunnustus alkuperäisen idean esittäjälle. Markku Löytönen haluaa, että tietoteksti tarjoaa monta ”lukupintaa”: mahdollisuuden selaamiseen, kuvien katseluun, tiedonhakuun ja lähilukemiseen. Suosittelen Tieteen yleistajuistamista silläkin uhalla, että asiat on saatettu lukea jo aiemmista julkaisuista.