Olen lueskellut selkokielen oppaita ja tutkimuksia. Omassa työssäni ohjaan virkamiehiä ja asiantuntijoita kirjoittamaan kansalaisille selväkieltä, kun taas selkokieli tarkoittaa tekstin mukauttamista erityisryhmille, kuten ulkomaalaisille, vanhuksille ja vammaisille. Kuitenkin selkoistamisen ja selkeän yleistajuisen kirjoittamisen ohjeet osoittautuivat hämmästyttävän samanlaisiksi. Kirjoittajia kehotetaan välttämään pitkiä, outoja ja abstrakteja sanoja sekä vaikeita lauserakenteita. Virkkeiden pituutta sen sijaan ei pidetä lukemista helpottavana seikkana, mutta kuitenkin tutkimusten mukaan selkotekstien virkkeet ovat lyhyitä ja useammin yksilauseisia kuin muiden tekstien. Selkokielen samoin kuin kirjoittamisen ohjeet yleensäkin koskevat pääosin tekstin mikrorakennetta, ja niiden noudattaminen saattaa pahimmillaan rikkoa tekstin makrorakenteen esimerkiksi vähentämällä tekstin sidosteisuutta, niin kuin Leena Laurinen on osoittanut. Ymmärrettävyyden kannalta onkin tärkeää kiinnittää huomiota tekstikokonaisuuden muotoiluun yksityiskohtien sijasta.