Oikeuslingvistiikkaan tutustuminen ei ollut läpihuutojuttu. Isojen periaatteiden lisäksi juutuin koukuttaviin yksityiskohtiin.

Erityisesti huvitti termi juridinen pronomini, joka antoi tutulle asialle hauskan nimen. Juridisiksi pronomineiksi sanotaan sellaisia täsmenteitä kuin edellä mainittu ja sanottu, jotka voitaisiin korvata sanalla tämä tai jättää pois. Mattilan selvityksen mukaan Valtionsäädöstietopankissa on runsaasti edellä mainittuja (455), sanottuja (409) ja mainittuja (1180).

Periodityyli puolestaan kuvaa oikeuskielen aiempaa pitkävirkkeisyyttä. Tuomioistuinpäätöksessä koottiin samaan virkkeeseen sekä tosiasiat että niistä tehtävät johtopäätökset perusteluineen. Pitkäkin päätös saattoi koostua yhdestä tai kahdesta monipolvisesta virkkeestä. Aiemmin pitkä virke oli ammattitaidon mitta, mutta nykyisin periodityyli on onneksi historiaa.

Monet sanat avautuivat uudella tavalla Oikeuslingvistiikka-kirjan ansiosta. Esimerkiksi emansipaatio oli alun perin tarkka roomalainen lakitermi, jolla ”vajaavaltainen voitiin vapauttaa perheenisän vallasta”. Lakikielen vanha kummajainen tuottamuksellinen teko johtuukin arkisesti huolimattomuudesta, ja astalo on jo laissakin suomennettu ’välineeksi’. Läpihuutojuttu on sekin tuomioistuimesta peräisin: se viittaa oikeusasiaan, joka siirretään myöhemmäksi heti asian esiin huutamisen jälkeen, koska aineisto ei ole valmis.

Olen lueskellut Heikki Mattilan teosta Vertaileva oikeuslingvistiikka. Perusteellinen teos paljastaa, kuinka sidoksissa lakitekstit ovat latinan kieleen ja roomalaiseen oikeuteen. Vielä keskiajalla ja uuden ajan ensimmäisinä vuosisatoina juristit käyttivät latinaa ja se oli myös tuomioistuinten sekä viranomaisten pöytäkirjojen kieli.

Käytännöllisten tehtäviensä lisäksi oikeuskieli pitää yllä lain arvovaltaa. Siksi juridisessa kielenkäytössä pitäydytään mielellään vanhahtavissa ja juhlallisissa ilmauksissa. Vuosituhannnen vaihteessa suomenkielisissä oikeusteksteissä oli Mattilan mukaan käytössä yli 600 latinalaista termiä ja fraasia, esimerkiksi ex ante (ennalta), in casu (tapauskohtaisesti), expressis verbis (nimenomaisin sanoin).

Juristit mielellään myös erottautuvat b.f. eli bona fide (vilpittömässä mielessä) vierassanojen ja lyhenteiden avulla ei-asiantuntijoista. Erikoiskieli vahvistaa oman osaamisen arvoa, siksi jotkut voivat tarkoituksellisesti m.f. eli mala fide (vilpillisessä mielessä) sulkea tavalliset kuolevaiset oikeusasioiden ulkopuolelle.

https://www.yksityinenkielitoimisto.fi/2578/

Oletko törmännyt kansanlingvistiikaan? Et välttämättä termiin, mutta itse asiaan todennäköisesti. Kansanlingvistiikassa on kyse siitä, millä sanoilla jokamies kuvaa kielenkäyttöä.

Savolainen kuulemma vientää, turkulainen lyhentää, pohjalainen puhuu leveesti. Oulussa lisätään välivokaaleja tyhymästi ja Tampereella meinataan nääs.

Helsinkiläisten puhe kuulostaa leuhkalta, savo lupsakalta ja länsimurteet äijämäiseltä. Murrepiirteet ylipäätään usein tulkitaan miesmäisiksi, koska naiset pyrkivät miehiä selvemmin norminmukaiseen kieleen.

Hauskoja ovat myös kansankieliset murteiden nimitykset: kuikui-kieli (lounaismurteet), miumau-murre (karjalaismurre), mää-sää-kieli (Tampere), jänkhä-murre (peräpohjalaismurteet), mä-sä-slangi (Helsinki).

Kansanlingvistinen tutkimus on käsitellyt etupäässä juuri murteita mutta viime vuosina kohteet ovat laajentuneet. Lisätietoa aiheesta tarjoaa Aila Mielikäisen ja Marjatta Palanderin teos Miten suomalaiset puhuvat murteista?, josta edellä mainitut esimerkit ovat peräisin.

Juhannukseen kuuluvat yölliset taiat. Jos panee tyynyn alle seitsemän kukkaa, näkee unessa tulevan puolisonsa. Jos valikoi mukaan alla olevat kukat, joiden nimet tulevat kreikasta, puoliso muistuttanee kreikkalaista jumalaa.

Pioni on peräisin kreikan ”paionia”-sanasta, joka viitaa lääketieteen jumalaan. Pionia on aiemmin käytetty lääkkeenä.

Iiris on alkuaan jumalan sanansaattaja ja sateenkaaren jumala.

Asteri tulee kreikan tähteä tarkoittavasta sanasta ”aster”.

Krysanteemi tarkoittaa kultaista kukkaa. Alkukielen ”khrysanthemon” koostuu sanoista khrysos ’kulta’ ja anthemon ’kukka’.

Rhododendron eli alppiruusu tulee kreikan sanoista rhodon ’ruusu’ ja dendron ’puu’.

Hyasintin taustalla on kreikan ”hyakinthos”. Sana viittaa Apollon rakastamaan sankarijumalaan, jonka verestä Apollon loi hyasintin.

Narsissi juontuu sanasta ”narkissos”, joka viittaa narko-sukulaistensa tavoin uneen tai turtumukseen. Narsissit ovat tarun mukaan syntyneet komeasta Narkissoksesta, joka ihaili turhan pitkään omaa kuvajaistaan vedessä ja muuttui keltavalkoiseksi kukaksi.

Hyviä juhannustaikoja ja mukavaa kesän jatkoa kaikille lukijoille. Viikon sana jää kesätauolle ja palaa ruutuun elokuussa.

Jokakesäinen Kielipoliisin 10 kärjessä -lista sisälsi tänä vuonna uutta ja vanhaa. Lievimmät virhetyypit liittyivät perinteiseen oikeakielisyyteen, esimerkiksi yhdysmerkkien, alkukirjainten ja pronominien käyttöön. Viiden kärjen muodostivat kuitenkin virkatekstien tyyppiviat kuten yletön pituus ja erikoistermit.

Listan ykkösenä oli ajankohtainen lyhenne GDPR. Tietosuoja-asetuksesta pitäisi puhua selväkielellä, mutta sen sijaan siitä kirjoitetaan monisivuisia hankalia sopimuksia jokamiehen allekirjoitettavaksi. Pulmana on jo pelkästään hankalan englanninkielisen isokirjainlyhenteen vakiinnuttaminen suomenkielisiin teksteihin.

FCG:n foorumissa esitellyn listan lisäksi valittiin vuoden kapula kolmen finalistin joukosta. Tänäkin vuonna voittajaksi selviytyi hallituksen sote-vaikutuksia esittelevä teksti, mutta heti sen kannoilla oli opetus- ja kulttuuriministeriön Tietosuojaopas. Molemmat edustivat hienosti sellaista abstraktia virkaviestiä, jossa yhteys käytännön toimintaan on onnistuttu hävitämään täydellisesti.

Vai mitä sanotte seuraavasta: ”Henkilötiedoille määritelty käyttötarkoitus asettaa tietojen minimoinnin periaatteen läpi suodattuneena rajat henkilötietojen käsittelyn sallitulle ulottuvuudelle.” (Kiitos, Tuuli.)

Paikannimet kantavat kiinnostavaa historiaa Kanadassakin. Yllättävän monet nimet tulevat intiaanikielistä: itse maan nimikin on peräisin irokeesikielten sanasta kanata, joka tarkoittaa kylää tai asutusta. Alun perin Kanada viittasi Quebeciin mutta pikku hiljaa nimeä alettiin käyttää myös ympäristöstä.

Intiaanikielistä ovat lähtöisin myös Quebec, Ottawa, Winnipeg ja Toronto. Quebec-nimen taustalla on kapeikkoon viittaava kepék. Ottawa tulee kaupankäyntiä tarkoittavasta sanasta adawe, ja Winnipeg sameaa vettä kuvaavasta ilmauksesta win-nipi. Toronton taustalla lienee tkaranto, joka viittaa vedessä oleviin puihin.

Asutusnimet juontuvat usein vesistöjen nimistä tai ainakin liittyvät niihin tavalla tai toisella. Ottawa ja Winnipeg ovat jokia. Quebec on Saint Lawrence -joen rannalla, Toronto Ontariojärven, josta koko provinssi on saanut nimensä. Nimi Ontario on myös intiaanikielten perua ja tulee sanasta onitariio ’kaunis järvi’ tai kanadario ’kuohuva vesi’ tai ’kaunis vesi’. Ontarion kuuluisimman paikan nimi Niagara on sekin irokeesilähtöinen; onguiaahra merkitsee kannasta tai salmea.

Olin tiistaina puhumassa Oulun kaupungin asiantuntijoille somen työkäytöstä. Eri kanaville kannattaa mielestäni asettaa omat tavoitteensa ja käyttötapansa, mutta rajoista ei ole hyvä tehdä liian tiukkoja.

Ensinnäkin asiantuntijan työkäytössä Twitter on mielestäni ykkönen. Parhaiten toimivat juuri asiantuntijoiden omat tilit, niin että esittelyssä mainitsee työpaikkansa, mutta edustaa ensisijaisesti omaa asiantuntija-alaansa ja vasta toissijaisesti työnantajaansa. Tässä asetelmassa toimintavapaus säilyy luontaisesti.

LinkedIn on esimerkiksi Oulussa rajattu ensisijaisesti rekrytointikäyttöön. Mielestäni rajaus on järkevä, vaikka mikään ei estä jakamasta palvelussa myös tapahtumailmoituksia ja toimihenkilöiden blogikirjoituksia.

Blogeilla elävöitetään kaupungin sivustoa. Toimiakseen toivotulla tavalla blogien on oltava persoonallisia puheenvuoroja ja erottava selvästi virkateksteistä. Onnistuneita julkisen alan blogeja on harvassa.

Instagram näyttää olevan ensisijaisesti matkailumarkkinoinnin kanava, mutta Oulussa käyttö on yllättävänkin monipuolista. Ilahduttavasti päivityksiin sisältyy palvelujen ja osallistamisen kannalta merkityksellistä asiaa, ei vain kauniinta otoksia. Instan vaikuttavuus kuitenkin mietityttää reaktioiden määrästä huolimatta.

YouTube-videoita käytetään Instan tavoin usein matkailumarkkinointiin. Osallistamisen kannalta tärkeitä ovat kuitenkin kokoustallenteet ja kaupunkisuunnittelun havainne-esitykset. Juuri tämäntyyppisten kovien sisältöjen esitystapoja olisi julkisen toimijan mielekästä kehittää, niin että kaupunkilaisille tarjottaisiin helppokäyttöisiä tietoiskuja osallistumisen tueksi.

Facebook-sivuja on kaupungin monilla yksiköillä. Aika harvoin sivuilla on keskustelua, vaikka kyse on matalan kynnyksen juttelupaikasta. Sisällöt ovat usein ammattimaisesti tehtyjä ja vaihtelevia, mutta eivät välttämättä pyrikään vuorovaikutteisuuteen. Ilahduttavaa on, että viime aikoina myös kaupunkisuunnittelu painokkaine sisältöineen on tullut mukaan Facebookiin, toivottavasti jatkossa Twitteriinkin.

Kaupunkien someohjeissa korostetaan sosiaalisen median merkitystä vuorovaikutuksen ja osallistumisen kanavana. Olisi tärkeää, että kanavien sisältöjä ja käyttötapoja arvioitaisiin tästä näkökulmasta eikä tyydyttäisi kukkakuviin ja toivotuksiin. Kaupungin somessa pitäisi puhua kevyesti painavaa asiaa.

Suomen tietokirjailijat täytti 35 vuotta. Kevätkokouksen juhlatunnelmissa minut valittiin yhdistyksen kunniajäseneksi. Olen toiminut aktiivisesti yhdistyksen luottamustehtävissä yli 15 vuotta. Miksi?

Kyse on ensinnäkin kiintymyksestä kirjaan tai tarkemmin kirjoitettuun sanaan, olipa sen tallennusmuoto mikä tahansa.

Toiseksi tietokirjailijoiden faktantarkistus kiehtoo. Löysät puheet karsitaan, kun joukossa on aina asiantuntija. Tämän olen itsekin kokenut arvostellesani yhdistyksen illanvietoissa säätiedotusten tarkkuutta. Maantieteilijät ovat päässeet pari kolme kertaa huomauttamaan, että tilastot eivät tue arvosteluani vaan sääennustukset ovat vuosi vuodelta tarkentuneet.

Kolmas sitouttava seikka on tietokirjailjoiden jäsenistö, joka muodostaa vertaansa vailla olevan asiantuntijayhteisön. Kun ensi kertaa osallistuin 1995 tietokirjailijoiden tilaisuuteen, se oli heti menoa – ”match made in heaven” kuten amerikkalainen sanoisi. Keskustelut olivat silloin poikkeuksellisen kiinnostavia, ja sama on toistunut myöhemmissä tietokirjailjoiden tapahtumissa.

On upeaa tulla valituksi kunniajäseneksi kolmentuhannen asiantuntijan yhdistyksessä.

Eurooppa-päivän aattona tietokirjailijoiden vieraana oli Tampereella Faktabaarin perustaja Tuomas Muraja. Muraja on ollut aiemmin Turun Sanomien EU-kirjeenvaihtaja, ja oiva henkilö ampumaan alas unioniin liittyviä valeuutisia.

EU:n vastustusta perustellaan usein unionin löysällä rahankäytöllä. EU:n budjetin on väitetty kasvavan nopeammin kuin jäsenmaiden, vaikka viime kymmenluvulla jäsenmaissa kasvu oli 62 prosenttia ja EU:n 37 prosenttia. Ylimalkaisia väitteitä ”EU:n valtavasta budjetista” Faktabaarin asiantuntijat ovat käsittelleet asettamalla sen suhteisiin: budjetti on isompi kuin Suomen mutta pienempi kuin Hollannin. Kansalaisten elämää unionin väitetään vaikeuttavan määräilemällä pikkuasioista, kun se kieltää ilmapallot, yrittien kotiviljelyn ja pyykinpesun kuumassa vedessä. Faktabaari avaa näidenkin ”kieltojen” taustaa, joka osoittaa väitteet epätosiksi.

Samaa työtä Faktabaari on tehnyt jopa ajantasaisesti suomalaisten vaalipaneelien yhteydessä. Tavoitteena on päästä juupas-eipäs-väittelyistä asiapohjaiseen keskusteluun. Valeuutiset torjutaan faktoilla ja kohuväitteet tositiedoilla, mikä sopii muuten ohjeeksi meille kaikille.

A-teemassa keskusteltiin torstaina somen vallasta. Mieleen jäi askarruttamaan muutama näkökulma. Ensinnäkin lieviä kauhuskenaarioita synnyttää epäilys, että sometietoja yhdistetään julkishallinnon, vakutuusyhtiöiden tai kauppojen tietovarantoihin. Tutkija Heikki Hekikilän mukaan Facebook-tietoja on jo Yhdysvalloissa käytetty sosiaalitoimessa, ja ne voivat vaikuttaa toimeentulotukeen.

T-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen ei ole Facebookissa omalla profiilillaan, koska se mahdolistaisi hänen vuorovaikutusverkostonsa jäljittämisen. Hyppösen mukaan ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä, että esimerkiksi Facebook kuuntelisi meitä ja tarjoaisi puheen perusteella mainoksia, vaikka monet sitä kokemustensa perusteella epäilevät. Mainosten osumat ovat sattumia, muusta ei Hyppösen mukaan ole ainakaan todisteita.

Professori Jarno Limnéllin mukaan henkilötiedot voivat olla vaarallinen ase. Kun kaikki liikkeet jäljitetään, datasta voidaan oikealla analytiikalla saada luotettavaa tietoa menneestä ja tulevasta manipuloinnin tueksi. Tiedon keruu ja käyttö pitäisi tehdä läpinäkyväksi, mutta siihen ei taideta päästä Suomesta huutelemalla. Google, Apple, Facebook ja Amazon muodostavat niin mahtavan voimatekijän, että toimintatapoja muuttaa vain niiden pörssikurssien lasku. Uskottavia eurooppalaisia kilpailijoitakaan ei ole, koska mainitut GAFA-jätit ovat ostaneet ne pois markkinoilta kasvamasta. Tosin tietosuojajuristi Jukka Lång oli sitä mieltä, että GDPR:stä voisi tulla vientituote, kun amerikkalaiset huomaavat saavansa eurooppalaisia huonomman tietosuojan.

Tietojen keruun ja käytön läpinäkyvyys lisäisi luottamusta palveluihin, totesivat tohtori Saara Jantunen ja konsultti Christina Forsgård. Luottamuksen kannalta olisi tärkeää huolehtia digitaalisista perusoikeuksista ja oikeusturvasta. Juuri tietojen yhdistäminen on kriittinen alue: asiakkaan täytyy voida luottaa, että vakuutus- ja asiakkuustiedot ovat vain yhtiön ja asiakkaan välisiä. Toisaalta myös yhteydensaantia ja ilmoituksiin reagoimista palveluiden olisi parannettava – nykyisin nämä toimivat heikosti.

Hiukan yllättävästi kaikki pitivät maksullisuutta jonkilaisena patenttiratkaisuna kaikkiin sosiaalisen median pulmiin. Luetetaan siihen, että ihmiset oppivat pikku hiljaa maksamaan digipalveluistaan. Maksun pitää kuitenkin tuoda jotain todellista lisäarvoa sometohtori Suvi Uskin mukaan, muuten ihmiset tyytyvät maksuttomaan rinnakkaispalveluun.