Verkkoon kuuluu nyt askarrella podcasteja, kun puhuvia videopäitä ei erkkikään jaksa katsella. On tietysti näillä molemmilla toimiviakin käyttöjä: video opastaa näyttämällä ja podcast on oivaa lenkkiseuraa.

Olen kuitenkin tekstin ystävä. Teksti on nopea, tiivis, informatiivinen, helppo ja edullinen. Tekstin vain pitää olla verkossa helppokäyttöistä. Pääasia alkuun, otsikot silmäilyä helpottamaan, arkinen kieli ja jutteleva sävy.

Vuorovaikutteisuus on etu: sisältöjä kannattaa organisoida Twitteriin, Facebook-sivuille, chateihin ja kysymys-vastauspalstoille. Vuorovaikutteisuus takaa sen, että tuotetaan tarpeellisia sisältöjä, vastataan oikeisiin kysymyksiin ja käytetään lukijoiden kieltä.

Jussi Pullisen sanoin: ”Nyt kun kaikki ja kaikki kaikkien kaverit ovat alkaneet tehdä videoita” ja podcasteja, kannattaa toisenkin kerran arvioida, olisiko teksti sittenkin paras vaihtoehto.

On aika ilmiantaa vuoden kapula. Tänä vuonna haetaan virkettä, joka edustaa mallikkaasti virkatekstin tyyppivikoja. Kapulavirkkeen eduksi katsotaan kisassa seuraavat seikat:

• moniosaiset yhdyssanat
• vierassanat ja lyhenteet
• pitkä monipolvinen virkerakenne
• yli kolmen sanan määriteketjut
• yleinen epäselvyys ja abstraktisuus
• tekijä piilotettu ”kirjoittajan toimesta”.

Lähetä epäkelpo virke kisaamaan vuoden kapulan tittelistä, jonka saaja valitaan finalistien joukosta FCG:n foorumissa 7. kesäkuuta. Kisa on leikkimielinen, ja sen tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti julkisen alan tekstien ymmärrettävyyteen. Lähetä kapulalöytösi toukokuun aikana sähköpostitse osoitteella info@yksityinenkielitoimisto.net tai ilmoita se Kielipoliisille Twitterissä tai Facebookissa.

Olin lauantaina puhumassa tietokirjailijoille digimaailmasta ja sosiaalisesta mediasta. Tietokirjailijat ja tutkijat suhtautuvat usein someen jos ei nyt suorastaan kielteisesti niin ainakin kriittisesti. Hyötyjen esittelyn jälkeen uhrasin – ensimmäistä kertaa – yhden dian haittojen listaamiseen. Kielteisinä puolina voi pitää seuraavia seikkoja:

• Lukeminen on pinnallista selailua.
• Monipuolinen lukeminen vähenee.
• Algoritmit vahvistavat mielipidekuplia.
• Maksuttomuus on valtavirtaa.
• Tekijänoikeusia rikotaan.
• Valeuutiset ja vihapuhe leviävät helposti.
• Henkilötiedot ovat kauppatavaraa.
• Näyttöpäätteet tuovat terveyshaittoja.
• Työtä tehdään 24/7.

Tietokirjailijoiden erityisenä huolenaiheena on syvällisen lukemisen väheneminen. Auttaisikohan asiaa, jos kirjailijat teoksineen olisivat monipuolisemmin läsnä eri sosiaalisen median kanavissa? Kirjoista nimittäin keskustellaan paljon erityisesti Twitterissä. Keskustelussa vinkattu linkki maistiaisineen tuo lukijoita myös laajemmille teksteille ja hyvässä lykyssä myös muuta medianäkyvyyttä.

On kulunut sata vuotta Suomen 1918 sisällissodasta ja Tampereen taistelusta, jonka viimeiset päivät osuivat juuri tähän huhtikuun alkuun. Tampereella on siksi viime viikolla käsitelty teemaa monin tavoin, yliopistossa presidentti Sauli Niinistö piti sovintopuheensa ja Vapriikissa historioitsija Teemu Keskisarja arvosteli kovin sanoin sodan jälkiselvittelyä. Tietokirjailijoiden tilaisuudessa toimittaja Hannu Koskela haastatteli historiantutkija Tuomas Hoppua, joka on ollut myös asiantuntijana Vapriikin 1918 -näyttelyssä.

Hoppu sanoi harmittelevansa, että sodan nimestä on virinnyt taas uudelleen kiistoja. Sodalla on alusta asti ollut monta nimeä: sisällissota, kansalaissota, vapaussota, luokkasota, vallankumous, kapina, punakapina, veljessota. Tutkijat ovat käyttäneet usein ilmausta Suomen 1918 sota. Neutraaleiksi tulkitaan myös sisällissota ja kansalaissota. Vapaussota oli leimallisesti valkoisen puolen käyttämä nimi, vallankumous ja kapina punaisen puolen. Punaiset tekivät alussa työväen vallankumousta, mutta tappion myötä se kutistui punakapinaksi. Vapaussota-nimitykseen sen sijaan sisältyy ajatus Venäjän vallasta vapautumisesta, kapinaan ja vallankumoukseen työläisten taistelu valtiovallasta.

Varsinkin Tampereella vuoden 1918 tapahtumat herättävät edelleen vilkasta keskustelua. Tapahtumat ovat koskettaneet monien isovanhempia ja perheitä, ja asioista halutaan edelleen saada tutkittua tietoa. Nimikysymyksestä ei enää kuitenkaan kiihkoilla: Ylen kyselyn mukaan 75 prosenttia vastaajista kannattaa neutraalin nimen käyttöä ja puolet vastaajista suosi sisällissota-nimitystä.

Toivottelin hyvää pääsiäisviikkoa jo viime sunnuntaina, mutta nyt totesin, että kirkossa se alkaakin vasta pääsiäisestä. Pääsiäistä sen sijaan edeltää kirkon kalenterissa hiljainen viikko. Tämän olisi ehkä voinut päätellä paaston päättymisen perusteella. Sana pääsiäinen on nimittäin etymologisen sanakirjan mukaan johdos verbistä päästä. Agricolalta peräisin oleva sana viittaa juuri paastonajasta pääsemiseen. Pääsiäisviikko alkaa siis siitä, kun paasto päättyy.

Pääsiäisen nimitys ei ole meillä samaa juurta kuin muissa kielissä. Monissa kielissä pääsiäisen nimitys tulee heprean sanasta pesah: påsk, Pâques, Pascha, Pasqua, Paskah, Paskalya jne. Samaa alkuperää on pääsiäisherkku pashan nimitys, joka tulee venäjän pääsiäistä tarkoittavasta sanasta. Vaikka juhlapyhän nimityksemme eroaa muista kielistä, pääsiäisen tykötarpeet ovat kansainvälistä perua. Pääsiäiskukka narsissin taustalla on kreikan narcissus, ja tulppaani tulee turkin turbaania tarkoittavasta tülbent-sanasta. Rairuohokaan ei ole kotoista perua vaan tulee englannin sanasta ryegrass ’raiheinä’.

Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Aloitetaan GDRP-puhe siitä, että hylätään tämä hankala englanninkielinen lyhenne (General Data Protection Regulation). Puhutaan suomeksi mieluummin tietosuoja-asetuksesta tai – jos erityistä tarkkuutta vaaditaan – Euroopan unionin tietosuoja-asetuksesta.

Kuitenkin GDPR-lyhenne pyörii lukuisten tiedotteiden ja koulutusten otsikoissa, sillä asetuksen ilmauksia varotaan kaikin tavoin muuttamasta virhetulkintojen pelossa. Asetuksen sisältö nimittäin avautuu ammattilaisillekin vaivoin, siksi käytännön soveltamista odotetaan pelonsekaisesti päiviä ja minuutteja laskien (kirjoitushetkellä 62 päivää 17 tuntia 20 minuuttia 15 sekuntia).

Yleisesti asetuksen hyvänä tarkoituksena on turvata henkilötietojen läpinäkyvä ja luotettava käsittely. Vain välttämättömät tiedot saa kerätä, ja niitä on käytettävä ainoastaan sovittuun tarkoitukseen. Henkilötietojen keräämiseen vaaditaan suostumus, ja omat tietonsa on saatava nähtäväksi. Asetus korostaa nyt myös, että ”käsittelyä koskevat tiedot on toimitettava tiiviisti esitetyssä, läpinäkyvässä, helposti ymmärrettävässä ja saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä”.

Sarkastisesti voi kysyä, mistä tuollainen selkeä ja yksinkertainen tietosuojaa käsittelevä kielimuoto mahtaa olla noudettavissa. GDPR-asiakirjoissa ja sopimuksissa en ole siihen vielä törmännyt.

Perjantaina sain kiintoisan kielikysymyksen, joka vaati joukkoistamista.

Onko suomen kielessä yhtään yhdyssanaa, jonka merkitys ei muutu, vaikka sanojen järjestys muuttuu? (Autokauppa on eri kuin kauppa-auto, marjaviini eri kuin viinimarja jne.)

Yhdyssanoja on kahta päätyyppiä: määritys- ja summayhdyssanoja. Kysymys koskee ensisijaisesti määritysyhdyssanoja, joissa yhdysosien suhde on epäsymmetrinen ja alkuosa täsmentää loppuosan merkitystä (ajokortti). Määritysyhdyssanan alkuosan on myös tässä tapauksessa oltava perusmuodossa (luottokortti), sillä järjestyksen vaihto ei ylipäätään onnistu, jos alkuosa on muussa kuin perusmuodossa (luotonanto). Esimerkkejä on vaikea löytää, ja merkityksen muuttumista jää miettimään osuvimmissakin tapauksissa. Seuraavassa joukkoistamisen tuloksia:

• leipäjuusto – juustoleipä
• hankikanto – kantohanki
• avainkortti – korttiavain
• munkkipossu – possumunkki
• pullapitko – pitkopulla
• toivekappale – kappaletoive
• siskopuoli – puolisisko
• päämäärä – määränpää
• syypää – pääsyy
• kilpajuoksu – juoksukilpa
• seoslannoite – lannoiteseos
• farkkucaprit – caprifarkut
• leijonanaaras – naarasleijona

Summayhdyssanoissa osien suhde on symmetrinen (parturi-kampaamo), ja rinnasteiset osat voivat vaihtaa helpommin paikkaa.

• koipireisi – reisikoipi
• jazz-rock – rock-jazz
• viherpunainen – punavihreä

Kiitos nimimerkki Rouva Sävelelle kysymyksestä ja kaikille kommentoijille ehdotuksista. Otan mielelläni vastaan lisää ehdotuksia.

Oli ilo kuunnella kahta kokenutta tietokirjojen suomentajaa viime torstaina Finlaysonin Palatsissa. Pertti Ranta on kääntänyt muun muassa Darwinin teokset Beaglen matka ja Lajien synty. Luonnontieteellinen teksti vaatii tarkkuutta, ja Pertti hauskuutti kuulijoita kertomalla kiistoistaan kustantajan kanssa. Kustannustoimittaja vaati – sinnikkäästi mutta tuloksetta – muuttamaan kevytkenkäravun tieteellisen nimen Grapsus grapsuksen Graspus graspukseksi, koska jälkimmäinen sai enemmän Google-osumia. Beaglen matka -kirjan kanteen taas pantiin fregattilintu ja iguaani, joita kumpaakaan ei tavata kuvan kohteessa.

Lähes 40 000 sivua kääntänyt Heikki Eskelinen opasti olemaan tarkkana vuosien, ilmansuuntien ja paikannimien kääntämisessä (Väinäjoki eikä Daugava, Ventimiglia eikä Ventimille). Suomea koskevia tietoja kääntäjä joutuu myös usein oikaisemaan: lähdeaineistoa ulkomaisille tekijöille on lähtenyt useamman kerran Heikin myllystä. Suomennetun tietokirjallisuuden historia tietää kertoa, että Eskelisen käännöksiä ovat muun muassa Clausewitzin Sodankäynnistä, Fukuyaman Historian loppu ja viimeinen ihminen sekä Tofflerin Suuri käänne – tuoreimmistä töistä mainittakoon Lindqvistin Villit Vaasat.

Tunnistatko Twitter-virran arkkityypit?

• Juttelija: Huomenta kaikille.
• Julkkis: Lue, katso ja kuuntele haastatteluni.
• Hännystelijä: Kiitos tärkeästä puheenvuorosta, @julkkis.
• Yritys: Seuraa mainoksiamme myös Instagramissa.
• Yhdistys: Jaamme samoja päivityksiä myös Facebookissa.
• Työtekijälähettiläs: Nyt on meillä yrityksessä hyvä #spirit.
• Kaupunki: Tiedote.Valtuuston esityslista verkkosivuillamme.
• Hallituspoliitikko: Hallitus pitänyt lupauksensa.
• Oppositiopoliitikko: Hallitus pettänyt lupauksensa.
• Somekouluttaja: Mitä mieltä olet päivän kysymyksestäni?
• Yrityskonsultti: Bloggasin LinkedIniin: Johtamisen 6 innovaatioita.
• Toimittaja: Laatujournalismi maksaa. €
• Lehti: Kansa raivostui näistä syistä. €  
• Kielipoliisi: Yhdysmerkki puuttuu.

Lisää listaan omat arkkityyppisi.

Tuohduin somekeskustelusta. Olen usein ihmetellyt muiden tuohtumusta – miksei ärsyttäviä kommentteja voi vain jättää huomiotta?

Viime viikolla sitten kolahti. Seurasin Twitter-keskustelua, joka sivusi omaa asiantuntijuusalaani. Keskustelussa otettiin kantaa jyrkästi, oltiin sarkastisia, ivailtiin humoristisesti – ja minun näkökulmastani oltiin täysin tietämättömiä.

Mitä tehdä? Pitäisikö osallistua? Lakata seuraamasta keskustelijoita? Blokata koko porukka? Poistua Twitteristä?

En tehnyt mitään.

En jaksanut osallistua ja aloittaa perusteista. Oma näkemys tuntui vaikealta sävyttää samanmielisten vyörytykseen. En halunnut myöskään lopettaa kenenkään seuraamista yhden keskustelun perusteella. Käyttäjien hiljentämistä en ymmärrä, ja blokkaus sopii mielestän vain roska- ja valetileihin. Twitteriä en tietenkään jätä.

Päädyin lopulta vaimentamaan kuusi aihetunnistetta ja sanaa. Käyttökokemus parani, ehkä tuohtumuskin vielä laantuu. Argh.