Luin Teija Salomaan gradun dokumentaation luettavuudesta – tämä käännöstieteen opinnäytetyö on vuodelta 2004, joten se ei valitettavasti ole verkossa luettavissa. Salomaa pyrki selvittämään, miten eri ihmiset lukevat ohjetekstejä ja miten he hyödyntävät lukemansa. Testihenkilöiden mielestä hyvä ohje oli sellainen, joka etenee loogisesti ja vastaa käyttäjän toimintajärjestystä. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös ytimekkyys ja yhtenäinen sanasto. Hankalina pidettiin ohjeita, joissa suomenkielinen versio on piilotettu muiden kieliversioiden joukkoon. Käytettävyystestauksen perusteella parhaat ohjeet syntyvät, kun noudatetaan iteratiivisen dokumentointiprosessin periaatteita ja työstetään tekstejä yhteistyössä kohdeyleisön kanssa. Ohjeiden kirjoittajan on hyvä pitää mielessä, että koehenkilöt eivät paneutuneet koko tekstin lukemiseen vaan poimivat sieltä täältä yksittäisiä kohtia ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkiksi verenpainemittarin käyttöönotto sujui nopeimmin henkilöltä, joka eteni kokeilemalla ja turvautui ohjeeseen vasta ongelmatilanteessa. Helppo haku ja silmäiltävyys ovat ratkaisevan tärkeitä ominaisuuksia.

Kielipoliisin kymmenen kärjessä -esityksen lopuksi valittiin taas vuoden kapula Finnish Consulting Groupin Foorumissa. Tänä vuonna ehdotuksia pyydettiin erityisesti julkishallinnon hankalista nimistä ja niihin liittyvistä teksteistä. Varsin ansioikkaiksi osoittautuivat EU-hankkeisiin liittyvät tekstit, joita finaaliin pääsi peräti kaksi. Kaikille osallistujille kävi selväksi, että EU-, EAKR- ja ESR-”hankkeita haetaan ns. hankehakujen avulla” ja ”Ella-hanke on osa Kasperi II –hanketta / Väli-Suomen lapsiperheiden kehittämishanketta”. Finalistien ansioksi luettiin toisto, hankalat nimet ja lyhenteet, pitkät määritejonot ja yksipuolinen sanasto, joka koostui lähinnäkehittämisestä ja toiminnasta. Voittajaksi äänestyksessä valittiinSuupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän hanke-esittelyt, joita tuki vahvasti myös yhtymän oma nimi, osallistujien nimet (mm. JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä) ja hankenimet, joista tyylinäytteen antaa ”Väli-Suomen lasten, nuorten ja lapsiperheiden KASTE -kokonaisuuteen, KASPERIIN kuuluvan Selevä Paletti –kehittämishankkeen loppuraportti”. Menestystä kapulatalkoisiin voittajalle ja kiitos äänestäjille sekä ehdotusten lähettäjille. Eläköön selväkieli!

Tuoreessa Lööppi & Skuuppi (pdf) -lehdessä oli tutkija Maria Lassila-Merisalon haastattelu, jossa hän antoi ohjeita verkkoartikkelien kirjoittajille. Ohjeet aiheuttivat pienoisen myrskyn Twitterin vesilasissa, sillä niin selvästi ne poikkesivat totutuista. Linkkejä ja kommentointimahdollisuutta tutkija piti turhina, koska linkit vanhenevat ja kommentointi vaatii moderointia. Eniten kuitenkin kummastutti väliotsikoiden täystyrmäys: ”Myöskään väliotsikoita ei kannata tehdä, vaikka näin vielä jossain opetetaankin. Tutkimusten mukaan väliotsikoita ei yllättäen edes lueta.” Ohje on esimerkiksi Jakob Nielsenin käytettävyystutkimusten tulosten vastainen, enkä ole löytänyt tai saanut vakuuttavia viitteitä vastakkaisista tutkimustuloksista. Lassila-Merisalon ohjeet perustuvatkin tiettyyn verkkotekstin tyyppiin, pitkään tarinalliseen verkkoartikkeliin, joka on tarkoitettu nautiskeltavaksi alusta loppuun. Useimmat verkkotekstit kuitenkin palvelevat tiedonhakua ja hyötyvät siksi silmäilyä nopeuttavista väliotsikoista. Niinpä opetuksessa painotan edelleen niiden keskeistä merkitystä verkkotekstin käytettävyydelle, kunnes toisin todistetaan.

Viime viikko Japanissa antoi tuntumaa siitä, millaista olisi elää vieraassa maassa luku- ja kirjoitustaidottomana. Ohjeita ei ymmärrä, ja turistikohteissakin asiakaspalvelijat haihtuivat, kun havaitsivat vieraskielisen asiakkaan. Oheisviestintä sen sijaan oli äärimmäisen kohteliasta, jopa konduktööri kääntyi kahdesti kumartamaan ennen vaunusta poistumista. Japan Timesista luin, että japanin kielessä ilmaistaan kunnioitusta ja kohteliaisuutta taivutusmuodoilla, sananvalinnoilla ja lauserakenteilla: ihmisten asema ja suhteet vaikuttavat esimerkiksi verbin valintaan, ja liike-elämän huippukohteliaassa keigokielessä on käytössä monenlaisia toista ylentäviä sekä itseä alentavia ilmauksia, Lainasanoja on japanista suomeen tullut joitakin: aikido, bonsai, emoji, futon, hikikomori ’eristyksiin vetäytyvä’,judo, haiku, karaoke, karate, kimono, manga ’sarjakuva’, origami, rikša, sake, satsuma, siitake, sudoku, sumo, sushi (myös suši), tanka, tsunami. Tällä sanavarastolla ei suomipoika-san vielä kuitenkaan selviä arkitilanteissa.

Osui silmään viime viikonlopun Riihimäen Shopping 2015 -tapahtuma. On se ällistyttävää, kuinka englanti edelleen tunkee nimiin. Miksei sitten saksa käy, vaikka sikäläisiä turisteja käy englantilaisia enemmän. Mihin englannin kielen hohto perustuu? Muuttuuko umpisuomalainen suvisoitto kansainväliseksi trenditapahtumaksi, kun nimeksi pannaan Pipefest taiSummer Up? Perämetsän Pre-Heat Party pidetään Loop Stagella, jaUrban Chill Out -alueelle nousee Aikuisten Action Park. Olen kysellyt tuon tuostakin, ketä palvellee suomen ja englannin sekoittaminen markkinointikielessä. Vastauksissa on todettu, että englanti puhuttelee nuoria. Todennetaan asia ja kysytään alle 25-vuotiailta, kumpi kahdesta mainostekstistä miellyttää heitä enemmän: 1a) Ale by Isku vai 1b) Iskussa on ale ja 2a) SuomiAreena goes Kirjamessut vai 2b) Suomi-areena Kirjamessuilla. Jos enemmistö kannattaa a-vaihtoehtoja, lopetan valittamisen.

Vastausaikaa on heinäkuun loppuun, sillä Sana viikonvaihteeksi jää lomalle ja palaa ruutuun elokuun alussa. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kielenystäville!

Kuntia kehotetaan kiteyttämään pääviestinsä ytimekkääksi mainoslauseeksi. Se vie kunnan ilosanomaa vierailijoille yhdessä yhtenäisen visuaaliseen ilmeen kanssa. Ydinsanoman muotoilu mainoslauseeksi ei onnistu kuitenkaan ihan helposti, niin kuin pari päivää sitten käyty Twitter-keskustelu osoitti. Tahattoman koomisia iskulauseita on useita: Joroinen – Savon Pariisi, Parkano – Kehityksen valtatiellä ja Sanna Hirvosen muistama Seinäjoki – 24 tuntia hyvää elämää. Alkusointuun luottavat monet kunnat sisällöstä välittämättä: Päädy Pälkäneelle, Vetovoimainen Vesilahti ja Veli Pelkosen mainitsemaKykyjen Kyyjärvi. Englannin isokirjainintoa edustaa Kemijärvi – Vedenvälkettä ja Vihreää Kultaa, kartettavaa karavaanityyliä Ruokolahti – MaaseutuSaaristo ja silkaa englantia Vesa Heikkisen poimima Salla – In The Middle of Nowhere, jossa sentään on tervettä itseironiaa toisin kuin Teemu Peltolan 90-luvun inhokissa Raisio – town of today. Onnistuneita iskulauseitakin on: Rauma – Ol niingon gotonas.

On taas se aika vuodesta, jolloin saa ehdottaa vuoden kapulaa. Tänä vuonna haetaan erityisesti hankalia nimiä mutta ehdottaa sopii myös kapulaista virkettä tai pitempääkin tekstiä. Ehdotuksia voi lähettää toukokuun ajan sähköpostitse osoitteeseen info@yksityinenkielitoimisto.net tai ilmiantaa ne avoimesti Twitterissä tai Facebookissa. Ehdotuksista poimitaan kolme finalistia, joiden joukosta yleisö äänestää voittajan Finnish Consulting Groupin foorumissa 4. kesäkuuta. Finaaliin päässeiden ehdotusten lähettäjät saavat mainetta ja Kapulakielen 10 kärjessä –kirjan; kisaan voi osallistua nimellä tai nimimerkillä. Leikkimielisen kisan tarkoitus ei ole arvostella yksityisiä kirjoittajia vaan kannustaa viranomaisia ja yrityksiä selkeään kielenkäyttöön. Selväkieli helpottaa meidän kaikkien elämää.

Millainen on somekampanja Twitterissä? Sen kaava on kolmiosainen: Tulossa on upea tapahtuma. Tänään meillä on upea tapahtuma (selfieitä). Eilen meillä oli upea tapahtuma. Päättelisin mieluummin viestien sisällöstä kuin niiden määrästä, onko tapahtuma minustakin upea. Samaan kolmijakoiseen tyyliin sujuu vaaliehdokkaidenkin Twitter-kampanjointi: Äänestä numeroani 10. Jatkotviittauksia kavereitten ”Äänestän kymppiä” -viesteistä (selfieitä). Vaalin jälkeen läsnäolo lopahtaa kiitostviittiin. Mikä tässä on vikana? Ei mikään, jos kolmen kampanjavaiheen välissä on muutakin sisältöä ja vuorovaikutusta. Mikäli puhe on kuitenkin pelkkää itsemarkkinointia, poissaolo olisi vähemmän kiusallinen vaihtoehto. Ehdokashan ei erillistä Twitter-kampanjaa tarvitse, jos on läsnä vaalien välilläkin – toiminta ja näkemykset ovat tällöin jatkuvan arvioinnin kohteena. Suorastaan häirinnäksi kampanjointi muuttuu, jos ehdokkaita käydään tukemaan puoluetoimiston valmistviitein.

Viime lauantaina Oulun yliopistossa tarkastettiin Maija Saviniemenväitöskirja On noloa, jos ammattilaiset tekevät tökeröitä kielioppivirheitä. Tutkimus käsittelee toimittajien kielenhuoltoasenteita ja -käytäntöjä. Aineistona on paikallis- ja sanomalehtien sekä Ylen toimituksiin lähetetty kysely ja siihen saadut 232 vastausta. Toimituksissa yleisimmät kielenhuolto-ongelmat liittyivät yhdyssanoihin ja pilkkuihin, ja useimmin kielenhuollon apuneuvoista on käytössä oikolukuohjelma. Puhekielisyyksiä (pleikkari, eskari) ja murreilmaisuja (mie ja sie, trossata) sopii toimittajien mielestä käyttää esimerkiksi haastatteluissa ja sitaateissa, mutta uutisissa pitäydytään yleiskielessä. Vastanneista 97 prosenttia pitää kielenhuoltoa tärkeänä, ja hyvää kieltä arvostetaan viestimen laadun takeena. Toimittajien asenteet kielenhuoltoa kohtaan ovat siis kunnossa. – Tiedusteltaessa kielenhuollon apuneuvojen käyttötiheyttä lomakkeessa annettiin seuraavat vaihtoehdot: usein, melko usein, en osaa sanoa, melko harvoin ja harvoin. Vastauksissa kyseltiin, mikä on ”usein”. Aiheellinen kysymys.

Kotimaisten kielten keskus julkaisi Agricolan päivänä uudet verkkosivunsa. Me kielen ammattilaiset olemme sivujen aktiivikäyttäjä ja suosittelemme niitä koulutuksissa, joten uusi sivusto piti tietysti koekäyttää huolellisesti. Yleisilme ja käyttökokemus olivat parempia kuin vanhoilla sivuilla. Ylävalikosta oli helposti poimittavissa ohjeet, tosin ne olisivat mielestäni saaneet olla ennen palveluja. Ohjeet-linkki ei kuitenkaan johtanut suoraan ohjepankkiin vaan esittelysivulle, joten olisin nostanut Kielitoimiston sanakirjan ja ohjepankin myös tarjolle suoraan ylävalikon alle tai ylle. Kuitenkin haku suodatuksineen tuntui toimivan erittäin hyvin, ja sen ulottaminen sanakirjaan on mainio ratkaisu.

Itse ohjepankki on käyttäjien kannalta sivuston ydintä. On hienoa, että ohjeita on vuosien kuluessa koko ajan laajennettu; vielä muutama vuosi sitten tarjonta oli kapeaa. Ohjeita voi hakea ja selailla tai poimia vain niistä suosituimpia. Lauantaina kärjessä olivat melko yllätyksettömästi yhdyssanat, pilkku, lyhenteet, alkukirjain ja ajanilmaukset. Yhdyssanoiksi paljastetaan muun muassa maahanmuutto, maahanmuuttaja, perillepääsy, sanaliitoiksi ani harvoin, ensi sijassa, suin päin. Ohjepankkia täydennetään koko ajan, ja mukana on jo nyt monia visaisia tapauksia, joihin ohjetta ei yleensä kielioppaista ole löytynyt. Kokonaisuutta täydentää oivasti jo aiemmin avattu Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio.

Virkakielikampanjan teemasivustolla ei sisältö ole valitettavasti ole yhtä napakkaa kuin ohjepankissa. Aihe on vaikeampi kuin oikeakielisyys, ja se näkyy. Työkalut ovat diaesityksiä, julisteita ja huoneentauluja, joista on vain vähän apua käytännön työssä. Kuukausitehtävä ei sekään oikein toimi, ja ”virkakielityön kartoitustestien” hyöty arveluttaa.

Uusi sivusto tarjoaa monia lomakkeita, jotka antavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Lomakkeitse on tietysti hyvä tarjota yhteydenpitoa, mutta käytännössä se nykyisin tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Ilahduttavaa oli saada Kotus mukaan Twitteriin vuosi sitten, mutta toimintatapaa kannattaa vielä kehittää. Onko julkisen alan toimijan keskeinen tavoite markkinoida toimintaansa vai palvella kielenkäyttäjiä vuorovaikutteisesti? Kumpaakin on lupa tehdä, mutta pääpaino olisi suotavaa pitää jälkimmäisessä. Ohjepankki on hyvä apu kaikille, myös keskuksen Twitter-päivystäjille, sillä se vähentää kysymysten määrää ja nopeuttaa niihin vastaamista. Entistä parempaa palvelua lienee siis odotettavissa.