Viime viikko Japanissa antoi tuntumaa siitä, millaista olisi elää vieraassa maassa luku- ja kirjoitustaidottomana. Ohjeita ei ymmärrä, ja turistikohteissakin asiakaspalvelijat haihtuivat, kun havaitsivat vieraskielisen asiakkaan. Oheisviestintä sen sijaan oli äärimmäisen kohteliasta, jopa konduktööri kääntyi kahdesti kumartamaan ennen vaunusta poistumista. Japan Timesista luin, että japanin kielessä ilmaistaan kunnioitusta ja kohteliaisuutta taivutusmuodoilla, sananvalinnoilla ja lauserakenteilla: ihmisten asema ja suhteet vaikuttavat esimerkiksi verbin valintaan, ja liike-elämän huippukohteliaassa keigokielessä on käytössä monenlaisia toista ylentäviä sekä itseä alentavia ilmauksia, Lainasanoja on japanista suomeen tullut joitakin: aikido, bonsai, emoji, futon, hikikomori ’eristyksiin vetäytyvä’,judo, haiku, karaoke, karate, kimono, manga ’sarjakuva’, origami, rikša, sake, satsuma, siitake, sudoku, sumo, sushi (myös suši), tanka, tsunami. Tällä sanavarastolla ei suomipoika-san vielä kuitenkaan selviä arkitilanteissa.