Posti toi Jaakko Kilpeläisen tuoreen Ansaittu julkisuus -kirjan, jossa oman väitöskirjanikin on ollut lähteenä. Heti kirjan alkulehdillä on napakka tietoisku Suomi-mediasta. Suomessa on
Päätoimisia journalisteja on Suomessa arviolta 9 000. Heistä viitisen tuhatta työskentelee lehdissä ja kolmisen tuhatta sähköisessä mediassa.
Sisältöön vaikuttaa itsesensuuri – ja mainostaja
Kiinnostavaa on Kilpeläisen pohdinta siitä, miten ulkopuolinen paine vaikuttaa toimituksellisiin ratkaisuihin. Hänen mukaansa suuret mainostajat eivät epäröi puuttua sisältöihin. Samoin joitakin poliitikkoja kuunnellaan herkällä korvalla, mikä tuo itsesensuuria. Tiettyjen kunnallisten hankkeiden arvosteleminen on suorastaan kielletty. ”Painostaminen ei kuitenkaan ole sillä lailla poliittista kuin media-alan ulkopuolella usein kuvitellaan”, Kilpeläinen summaa.
Uutismainen tiedote tuo mediahuomiota
Lehtijutuissa ja tiedotteissa kiinnostavuutta lisää ihmisen näkökulma. Tämä ajatus soveltuu mainiosti myös virkaviestintään. ”Kiinnostavuuteen voidaan vaikuttaa tuomalla kaukainenkin aihe lähelle lukijan elämää”, sanoo haastattelussaan uutispäällikkö Mikko Isotalo.
Ansaittu julkisuus -opastaa organisaatioiden viestintäammattilaisia kirjoittamaan tiedotteita, jotka saavat medianäkyvyyttä. Mitkä seikat sitten vaikuttavat journalistin päätökseen lukea tai olla lukematta tiedote? Kyselyn mukaan eniten vaikuttavat sisällön tuoreus (93 % kyselyyn vastanneista), selkeys (91 %) ja otsikon kiinnostavuus (88 %). Kilpeläisen haastattelemat mainitsivat seuraavia seikkoja: tiiviys, selkeys, neutraalius, asiassa pysyminen ja uutismaisuus. Harvinaisen vähän kiinnostaa otsikko KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ HÄLLÄVÄLIÄ OY:N TIEDOTE: Kirjamyynti kukoistaa, joka kertoo tiedotteen olevan tiedote ja sisältää vain lattean yleisen mainoslauseen.
Aina samat haastateltavat
Kirjan lopussa käsitellään spokespersonia eli puhehenkilöitä. Kyse on henkilöistä, joita toimittajat aina haastattelevat tietyistä aiheista. Samojen henkilöiden käytössä on kyse toisaalta toimittajan kiireestä ja laiskuudesta, toisaalta tuttujen haastateltavien sanavalmiudesta. Haastateltavaksi ei vaivauduta etsimään parasta asiantuntijaa vaan kilautetaan jollekin räväkälle mediapersoonalle. Esimerkiksi Esko Valtaoja sanoo päätyvänsä aina mediassa tieteen puolestapuhujaksi. Hän sanoo olevansa lehdille yhtä hyvä sisäänheittotuote kuin ilmaiset ämpärit kaupalle.
Ansaittu julkisuus päättyy tekijän oivallisen tilannetajuiseen kommenttiin: ”Tämän kirjan lisäksi kannattaa lukea muitakin viestintä- ja markkinointioppaita. Tai palkata joku, joka on lukenut niitä.”
Sain helmikuussa käsiini Jessikka Aron Putinin trollit (Johnny Kniga 2019). Tampereen pääkirjastossa varauksia oli tilaushetkellä 86, mutta seutulainauksella löytyi yksi vapaa kappale.
Putinin trollit kuvaa Venäjän informaatiovaikuttamisen neuvostohenkisiä toimintatapoja. Trollauksen ydintä ovat vastustajien häpäisy ja osatotuuksien sekä suorien valheiden levittäminen. Vaikuttaminen organisoidaan välikäsien kautta, joten alkulähde jää usein piiloon. Levityskanavina ovat YouTube ynnä muut somepalvelut, ja internetjätit eivät tunnetusti reagoi esto- ja poistopyyntöihin.
Yli 400-sivuinen opus on kirjoitettu käyttötekstin tapaan. Ammattitoimittajalta jutunkerronta etenee sujuvasti, mutta lukijana olisin toivonut hiukan riuskempaa rönsyjen karsimista ja selkeämpää rakennetta. Toisaalta asia on yksityiskohtineen ja sivujuonteineenkin kertomisen arvoinen. Ymmärrettävää myös on, että kirja haluttiin saada nopeasti julki aiheen ajankohtaisuuden takia.
Kirjalla on ollut valtavasti kysyntää, mutta kuinkahan moni kahlaa kokonaisuuden loppuun asti. Trollauksen tunnistaminen on kuitenkin tarpeellinen kansalaistaito, joten pikaoppaallekin olisi tarvetta.
PS. Koska kirjaa oli vaikea saada kirjastosta, aloin kuunnella sitä ensin äänikirjana. Kolmanneksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämä kirja ei sopinut kuunneltavaksi, ei ainakaan minulle.
Muutama viikko sitten Jodelissa opiskelija pyysi vinkkejä siitä, miten esseetä voisi muotoilujen avulla pidentää. Kyse on opiskelijoiden ikuisuusongelmasta, joten kokosin vastaukset ja pyysin vielä lisävinkkejä Twitterissä sekä Facebookissa. Seuraavassa luettelossa on 20 kovaa neuvoa, joiden avulla saat esseen kokoon lähes ilman sisältöä.
Olen karsinut vastauksista epäasialliset ”Aloita aiemmin”, ”Perehdy syvällisemmin” ja ”Lue ja kirjoita paremmin”.
Tutkin väitöskirjassani kunnan verkkotekstien käytettävyyttä ja luonnostelin viisi ohjetta sosiaalisen median päivittäjille. Suositukset pohjautuvat väitöstutkimukseen, aiempaan Kaupunki Twitterissä ‑artikkeliini ja pitkään käyttökokemukseen.
Viides ohje:
Lisää vaihtelevuutta.
Päivitysten rakentaminen mekaanisesti tai automaattisesti aina samalla tavalla häivyttää sosiaalisesta mediasta osallistujapersoonan, ja näin vähenevät myös edellytykset vuorovaikutukseen. Parhaiten toimivat tilanteittain vaihtelevat ja keskusteluun kytkeytyvät päivitykset.
Tutkimukseni koehenkilöt pohtivat ääneenajattelussa päivitystensä kiinnostavuutta, mutta tyylilajin pelättiin poikkeavan liikaa päivitykseen useimmiten linkitetystä tiedotteesta. ”Olis kiva saada ihmiset lukemaan, mutta kun ei saa liikaakaan luvata, vaan totuudessa pitää pysyä… vaikka mielellään laittais jotain raflaavaa…” Päivityksiä muotoiltaessa kuitenkin mietitään ylipäätään enemmän lukijan näkökulmaa ja houkuttelevuutta kuin muissa teksteissä. Niiden halutaan kannustavan reagoimaan sanallisesti tai napsauttamaan ”tykkäämistä” osoittavaa kuvaketta.
Aineistossani päivitysten muotoilu vaihteli kaavamaisista vapaamuotoisiin. Tyypillisiä tviitin malleja olivat otsikkotviitti, tapaustviitti, puhuttelutviitti ja vastaustviitti. Mekaaninen otsikon ja linkin tviittaaminen tai niiden automaattinen jako Twitterissä säästää työtä, mutta viestit eivät kannusta vuorovaikutukseen. Usein automaattiviestit jäävätkin yksinäiseksi huhuiluksi eivätkä leviä viraalisti eli ’viruksen tavoin’ sosiaalisessa mediassa.
Facebook-päivityksissä esiintyy myös otsikko- ja tapauspäivityksiä samoin kuin tviiteissäkin, mutta tyypillisimmin Facebook-päivitykset muotoillaan kysymyksiksi. Kysymyksiä käytetään usein peräkkäisissä päivityksissä ja samassakin päivityksessä useita peräkkäin, mikä sekään ei välttämättä tuo toivottua vaihtelevuutta.