Sain helmikuussa käsiini Jessikka Aron Putinin trollit (Johnny Kniga 2019). Tampereen pääkirjastossa varauksia oli tilaushetkellä 86, mutta seutulainauksella löytyi yksi vapaa kappale.
Putinin trollit kuvaa Venäjän informaatiovaikuttamisen neuvostohenkisiä toimintatapoja. Trollauksen ydintä ovat vastustajien häpäisy ja osatotuuksien sekä suorien valheiden levittäminen. Vaikuttaminen organisoidaan välikäsien kautta, joten alkulähde jää usein piiloon. Levityskanavina ovat YouTube ynnä muut somepalvelut, ja internetjätit eivät tunnetusti reagoi esto- ja poistopyyntöihin.
Yli 400-sivuinen opus on kirjoitettu käyttötekstin tapaan. Ammattitoimittajalta jutunkerronta etenee sujuvasti, mutta lukijana olisin toivonut hiukan riuskempaa rönsyjen karsimista ja selkeämpää rakennetta. Toisaalta asia on yksityiskohtineen ja sivujuonteineenkin kertomisen arvoinen. Ymmärrettävää myös on, että kirja haluttiin saada nopeasti julki aiheen ajankohtaisuuden takia.
Kirjalla on ollut valtavasti kysyntää, mutta kuinkahan moni kahlaa kokonaisuuden loppuun asti. Trollauksen tunnistaminen on kuitenkin tarpeellinen kansalaistaito, joten pikaoppaallekin olisi tarvetta.
PS. Koska kirjaa oli vaikea saada kirjastosta, aloin kuunnella sitä ensin äänikirjana. Kolmanneksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämä kirja ei sopinut kuunneltavaksi, ei ainakaan minulle.