Vaalit on käyty ja tulos selvillä. Ehdokkaan ja puolueen valitseminen on tällaiselle liikkuvalle äänestäjälle työllistävä tehtävä.
Valintaa on helpotettu tarjoamalla tueksi vaalitenttejä, vaalikoneita ja nyt myös ehdokkaiden vaalivideoita. Vaalitenttien ongelma on kuitenkin se, että niissä puhutaan paljon yleispolitiikkaa. Konkarien kokemuksella puheenjohtajat luovivat poliittisten fraasien varassa, ja yhteys kunnissa tehtävään työhön jää etäiseksi.
Entäs vaalikoneet? Niistä saa suuntaa antavia ehdotuksia. Moniin kysymyksiin on kuitenkin ehdokasta etsivän maallikon vaikea ottaa selkeä kanta, kun ei ole perehtynyt taustoihin. Omat valinnat ovat näin ollen usein varovaisia, joten ehdokkaiksikin osuvat keskitien taktikoijat. Kaipaisin lisää suodattimia: ikä, sukupuoli, koulutus, ammatti ja mahdollisuus sulkea pois vaihtoehtoja. Tarkempi tutustuminen karsi vaalikoneen ehdotukset yhden toisensa jälkeen: jotain oleellista oli jäänyt koneelta piiloon.
Viimeinen ponnistukseni oli Tampereen 245 vaalivideon urakoiminen. Ehdokkaista useimmat puolueesta riippumatta haluavat poistaa työttömyyden, huolehtia lapsista ja nuorista, hoitaa vanhusten asiat ja tukea yrityksiä. Ympäristöä suojellaan, kulttuuria tuetaan, palveluja parannetaan ja kuntalaisia kuunnellaan. Merkitsevää eroa ehdokkain välille ei tahdo syntyä.
Päätös jäi lopulta äänestyskoppiin, mutta eipä virhevalintakaan ole kohtalokas. Yksityisen ehdokkaan vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset niin hyvässä kuin pahassakin. Käytännön päätöksenteossa on sovitettava yhteen lukuisia tosielämän asioita ja intressejä