Luin Tiina Raevaaran ja Urpu Strellmanin tuoreen Tietokirjailijan kirjan. Vuosien aikana aihetta käsitteleviä teoksia on tullut luettua niin työnä kuin harrastuksena, siksi kiinnostikin, mitä uutta kirja minulle tarjoaisi.
Ilahduin argumentin käsitteen esittelemisestä, koska se tuntuu soveltuvan työkaluksi monenlaisiin tietoteksteihin. Argumentti on kirjoittajan keskeinen väite, josta lukija voi olla samaa tai eri mieltä. Väite toimii tekstin punaisena lankana ja jäsentää tietopalaset kokonaisuudeksi.
Toiseksi toimivaksi työkaluksi poimin kaunokirjallisuudesta tutun käsitteen kohtaus. Kohtauksen kirjoittajat liittivät tietokirjan tarinallisuuteen. Asioita ei vain kerrota, vaan ne näytetään toiminnan, dialogin ja kuvauksen avulla. Kohtaukseen voi kiteyttää jotain olennaista käsiteltävästä asiasta käyttämällä kaunokirjan keinoja mutta tietokirjan sisältöjä.
Otsikointi on niin kaluttu aihe, että en odottanut siltä paljoakaan. Kiinnostuin kuitenkin sen käsittelytavasta: kirjoittajat vertailivat samasta aiheesta kirjoitetun väitöskirjan ja tietokirjan sisällysluetteloja. Tietokirjan otsikot sisälsivät enemmän tulkintaa ja tunnelmaa kuin väitöskirjan. Myös otsikkotyyppien luokittelu esimerkkeineen käy hyvin opetuksen työkaluksi.
Tietokirjailijan kirjan vahvuus on mielestäni kirjoittajien laaja kirjallisuuden tuntemus ja runsaat esimerkit. Kokeneet lukijat hyötyvät ylipäätään enemmän analysoiduista esimerkeistä kuin suorista ohjeista. Vai mitä mieltä olet?