Olen ryhtymässä Selkokeskuksen asiantuntijaksi.
Selkoistamisen periaatteet ovat hyvin samanlaisia kuin selväkielistämisen, johon olen virkakirjoittajia opastanut. Selkoistaja analysoi, kenen näkökulmasta lähtöteksti on kirjoitettu, kuinka tuttua on sanasto ja käytetäänkö vaikeita rakenteita. Tekstiä helpotetaan näillä kaikilla tasoilla.
Mutta miten pitää yllä lukijan motivaatiota? Keskeyttämiseen houkuttelee, kun lukeminen sujuu työläästi. Koukkuja olisi osattava ripotella pitkin matkaa.
Lukijan työmuisti ei saa kuormittua liiaksi. Virkkeet ynnä kappaleet pidetään keveinä ja tekstikin helposti lähestyttävän mittaisena. Tärkein sanotaan aluksi, jos lukija ei jaksakaan loppuun asti.
Selkolukijoilla on vain vähän kokemusta erilaisista teksteistä, siksi uutinen ja pakinakin saattavat sekoittua. Tekstilajit merkitään selvästi, vaikka eri väripohjilla. Tulkinnan kannalta eronteko on olennaista.
Ulkoasun on myös helpotettava tekstiin tarttumista. Kirjasinkoko saa olla hieman tavallista isompi ja rivi lyhyempi: hyvä mitta on 58 merkkiä välilyönteineen. Kuvat saavat olla selkeitä ja informatiivisia, liika nokkeluus hämmentää.
Selkotekstit muuten soveltuvat mainiosti myös silmäilevään työ- ja verkkolukemiseen. Harva valittaa liian helppolukuisesta tekstistä.