Suomen tietokirjailijat on julkaissut Sähköistyvä koulu -artikkelikokoelman, joka on luettavissa sähkökirjana yhdistyksen verkkosivuilla. Kirjassa on 20 kirjoittajaa, ja ideana on tarjota moninäkökulmainen katsaus digioppimiseen. Poimin artikkeleista kolme olennaista digihaittaa ja kolme digihyötyä.
Digihaittoja
Antti Pirhonen: Opettajien asiantuntemusta ei hyödynnetä käyttöönotossa, vaan pedagogisen ymmärryksen syrjäyttää ”paikallisen ICT-toimittajan hiotut argumentit”.
Kai Hakkarainen ja Pirita Seitamaa-Hakkarainen: Digiteknologiaa käytetään kirjoittamiseen ja pinnallisiin tehtäviin, mutta liian vähän isoihin projekteihin ja vaativampaan tiedonrakenteluun.
Timo Tossavainen: Sähköisten oppimateriaalien etuja perustellaan useimmiten opettajan työn automatisoinnilla, ei uusilla oppimismahdollisuuksilla.
Digihyötyjä
Johannes Pernaa ja Simo Veistola: Haastavat ilmiöt esimerkiksi kemian opetuksessa voidaan tarjota sähköisesssä kirjassa interaktiivisina simulaatioina tai animaatioina.
Teuvo Sankila: Sähköisessä muodossa olevat materiaalit helpottavat sisältöjen kääntämistä ja sovittamista paikallisiin tarpeisiin.
Kai Hakkarainen ja Pirita Seitamaa-Hakkarainen: Mobiilit ja langattomat teknologiat mahdollistavat kaikkien paikkojen muuttamisen oppimisen tiloiksi.
Lisähyödyksi poimin omasta artikkelistani asiantuntijoiden globaalin verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen, joka onnistuu esimerkiksi suosikkikanavassani Twitterissä.