Parin vuoden tauon jälkeen osallistuin taas Online Educa Berlin -konferenssiin. Panin merkille kolme muutosta: suomalaisten määrä oli vähentynyt, näytteilleasettajat edustivat aiempaa pienempiä toimijoita, ja tilaisuudet olivat muuttuneet vuorovaikutteisemmiksi.
Suomalaisten poissaolon arvelen johtuvan siitä, että kärkijoukolle ei ole tarjolla kylliksi uusia teemoja ja perässätulijoille on oppia tarpeeksi tarjolla kotimaassa. Näytteilleasettajat taas punnitsevat tarkasti panoksen ja hyödyn suhdetta; Educan osallistujaprofiili lienee muuttunut, niin että myyjät eivät tavoita tapahtumassa riittävästi päätöksentekijöitä. Suomestakin näytteilleasettajia oli vain yksi, oululainen Tuudo.
Vuorovaikutteisuuden lisääminen on mielestäni hyvä ratkaisu ja heijastelee verkkopedagogiikan linjauksia. Myös omassa sessiossamme esitykset liittyivät viestintään: Vasilis Tsilivis peräänkuulutti sokraattista dialogia ja itse puhuin somekanavien monipuolisesta hyödyntämisestä opetusviestinnässä. Esitysten kestoa oli istunnoissa lyhennetty, ja tilaa jätettiin enemmän yleisökeskustelulle. Se on oiva tapa elävöittää teeman käsittelyä, mutta erilaisten oppimiskahviloiden osallistumisvelvoite voi myös olla yksi syy meidän introverttien suomalaisten poisjääntiin.
Online Educa voi joka tapauksessa hyvin. Osallistujia on edelleen yli kaksituhatta, ja yleisö on varsin asiantuntevaa. Erityiskiitoksena täytyy todeta, että tapahtuma on suorastaan saksalaisen hyvin järjestetty.