Olen lueskellut Pirkko Tiuraniemen kiinnostavaa väitöstutkimusta Hyvää yhteisöllistä verkko-oppimista jäljittämässä. Siinä on arvioitu lukiolaisten kirjallisuuskeskusteluja kognitiivisesta, sosiaalisesta ja ohjauksellisesta näkökulmasta. Tutkittavana oli neljä viiden oppilaan keskustelua, joihin osallistui lisäksi opettaja tai kirjastonhoitaja. Viiden ryhmissä aktiivisia keskustelijoita oli kolme, ja keskimäärin puheenvuoroja käytettiin 5,2. Suurin osa yhteensä 114 puheenvuorosta ilmensi kognitiivista läsnäoloa ja liittyi tutkivan prosessin vaiheisiin, joita ovat keskustelun käynnistys, tutkiminen, yhdistäminen ja ratkaisu. Yli puolessa puheenvuoroista oli viitteitä sosiaalisesta läsnäolosta: tunteiden ilmaisua, avoimuutta, itsestä ja meistä puhumista. Kiinnostavin tulos kuitenkin koski ohjauksellista läsnäoloa eli keskustelun organisointia ja asiantuntemuksen jakamista. Juuri asiantuntijan ohjaus nimittäin sai verkkokeskustelun etenemään ratkaisuun asti läpi koko tutkivan prosessin. Ohjaus tulee kuitenkin ajoittaa oikein, sillä ryhmän on annettava ensin edetä omassa päättelyssään mahdollisimman pitkälle. Tiuraniemen tutkimusta voi hyödyntää myös omien verkkokurssien vuorovaikutuksen arvioinnissa.