Ostin kirjamessuilta lehden vuodelta 2006, kun aiemman sivut alkoivat kovassa käytössä irtoilla. Kyseessä oli Kielikellon merkkejä käsittelevä teemanumero, joka on koottu samana vuonna ilmestyneen standardin pohjalta. Lehti on verraton apu kaikille työkseen kirjoittaville, sillä ohjeisiin on saatu mukaan visaisetkin tapaukset. Hyvä lähde se olisi ollut myös keskustelussa, jota viime viikolla käytiin ristikkomerkin # nimestä. Eri aloilla ja eri yhteyksissä on lupa tietysti kutsua merkkejä eri nimillä, mutta vakiintuneita nimityksiä tarvitaan ohjeissa, sanastoissa ja tietokirjoissa. Puhekielen risuaitojen ja kissanhäntien lisäksi tarvitaan myös tyyliarvoltaan neutraaleja ilmauksia. Kirjoittajat ovat usein epätietoisia seuraavien merkkien nimistä: ajatusviiva −, kenoviiva \, puolilainausmerkki ’, vinoviiva /, yhdysmerkki – ja ät-merkki @. Tarkkeiden nimistä kysytään seuraavia: akuutti-korkomerkki ´, gravis-korkomerkki `, sirkumfleksi ^, treema ¨ ja tilde ~. Sanakirjat ja ammattilehdet ovat digiaikanakin hyviä lähteitä.