Viikolla Matti Apunen ihasteli Hesarissa avoimia kansainvälisiä verkkokursseja otsikolla Maalaisyliopiston loppu. Kolumni herätti keskustelua verkossa ja myös omalla ”maalaisyliopiston” kurssillamme, jonka aiheena oli verkon käyttö opetuksessa. Myönteisinä asioina pidettiin sitä, että verkko-opetus nousi esiin ja resurssit sen myötä ehkä lisääntyvät. Hyvä seikka on myös se, jos suomalaiset innostuvat joukoittain osallistumaan avoimiin verkkokursseihin MOOCeihin, joita nykyisin järjestävät alan pioneerin George Siemensin ohella monet tahot, esimerkiksi Coursera, edX ja myös Helsingin yliopisto. Minua jutussa häiritsi hiukan taustan ohuus, mitä kommentoitiin myös verkkokeskusteluissa. Ensinnäkin verkko-opetusta on hyödynnetty juuri ”maalaisyliopistoissa”, joiden ongelmia paikasta riippumaton osallistuminen on ratkaissut. Toiseksi opetuksessa toiminta ja vuorovaikutus toimivat usein verkossakin paremmin pienissä paikallisissa ryhmissä, mutta silti siihen voidaan liittää − ja on myös liitetty − huippupuhujien luentoja. Kolmanneksi huomiota kiinnitti sen ”luotettavamman” median tapa poimia esimerkit googlaamalla ja jättää lähteet taustoittamatta sekä linkittämättä. Onneksi haku nyt sattui osumaan pitkään alalla toimineen Heli Nurmen blogiin, ja Facebookissa hän kommentoikin kolumnia yllättyneenä: ”Ne viittaa minuun, vautsi!”