Jokainen on törmännyt tekstiin, josta ei saa tolkkua, vaikka siinä ei ole mitään varsinaista vikaa. Teksti ehkä käsittelee itselle vieraasta ympäristöä tai erikoisalaa. Kirjoittaja jättää taustoittamatta aiheensa, koska ennakoi aiemmat tietomme aiheesta hyviksi. Teksti jää irralliseksi eikä kytkeydy olemassa olevaan tietämykseemme.
Selkoistajat ja kääntäjät joutuvat usein auttamaan outoon tietoympäristöön joutunutta lukijaa salakuljettamalla tekstiin lisätietoa tai muokkaamalla ympäristöä tutummaksi. Tekstin mielekkyys nimittäin hahmottuu – tai on hahmottumatta – lukijan tajunnassa hänen aikaisempien tietojensa perusteella.
Käännöstieteen teoreetikko Ernst-August Gutt käyttää kontekstikuilun käsitettä, jolla hän viittaa erikielisten lukijoiden tietoympäristön eroihin. Kääntäjä joutuu tarvittaessa järjestämään tekstissä uudelleen ääneen lausutun ja lausumattoman tiedon suhteen.
Kontekstikuilun yli täytyy rakentaa silta yleensäkin tekstinteossa ja erityisesti mukautettaessa erkikoiskielistä tekstiä yleiskielelle. Turvallinen lähtökohta on aloittaa siitä, mikä on varmasti kirjoittajalle ja lukijalle yhteistä.