Käytän melko paljon kaksoispistettä, joskus liikaakin. Kun samaan kappaleeseen on tullut parikin kaksoispistettä, yleensä oikoluvussa poistan toisen. Kaksoispiste on yleensä melko helposti vaihdettavissa pilkuksi, pisteeksi tai ajatusviivaksi.
Kaksoispisteen käytössä on vain muutama sudenkuoppa. Useimmin sitä käytetään väärin luetelman yhteydessä. Monet luulevat, että johtolauseen perässä on aina oltava kaksoispiste ennen luetelman alakohtia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kaksoispistettä ei käytetä, jos johtolause vaatii täydennyksekseen alakohdat.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan
- tutkimussuunnitelma
- ohjaajan suositus
- aikataulu.
Kaksoispiste merkittäisiin, jos johtolause olisi muotoiltu esimerkiksi seuraavasti: Hakemukseen tarvitaan seuraavat liitteet: – –. Kaksoispistettä käytetään siis saman periaatteen mukaan kuin tavallisessa virkkeessä.
Kaksoispistettä ei myöskään voi käyttää, jos luettelo on virkkeen keskellä. Luettelon tai muun kaksoispisteen erottaman jakson on päätettävä virke.
Usein näyttää myös hämmentävän se, milloin kaksoispisteen jälkeen tulee pieni ja milloin iso alkukirjain. Yleensä käytetään pientä alkukirjainta, mutta jos kasoispistettä seuraa useamman virkkeen luettelo, merkitään iso alkukirjain. Otsikoissa on mahdollista käyttää kaksoispisteen jälkeen isoa tai pientä alkukirjainta.
- Tulospäivä: Sellun hyvä menekki yllätti
- Tulospäivä: sellun hyvä menekki yllätti