Teksti-ihmisenä en ole jaksanut innostua Instagramista. Muutamia kertoja olen tilin perustanut ja viime kuukausina sitä myös aktiivisesti päivittänyt sekä seuraillut muiden käyttötapoja.
Kanava sopinee parhaiten visuaalisen alan ammattilaisille: kiinnostavia kuvia tarjoilevat museot, kuvataiteilijat ja valokuvaajat. Organisaatioille instailu merkitsee lähinnä edullista mutta seuraajalle vähähyötyistä mainoskanavaa. Ruoka-, elämäntapa-, muoti ja matkabloggaajille Insta tarjoaa lisäkanavan julkaisemiselle ilman mainittavaa lisätyötä.
Asiantuntijoilla ja tieteentekijöillä on selvästi vaikeuksia sisällön linjaamisessa: kuvia on väitöskirjoista, artikkeleista, seminaareista ja luennoitsijoista. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi Lauran vinkkaama Lindsey Fitzharris, joka kuvittaa ja tekstittää valaisevasti lääketieteen historiaa.
Kirjailijat kamppailevat samojen pulmien kanssa kuin asiantuntijat: kirjankansia, hyllyjä, omakuvia haastateltavina. Tekstityöläisistä hyvin Instaan on sopeutunut Klikinsäästäjä, jonka otsikkokuvat lyhyine kommentteineen toimivat erinomaisesti juuri tässä kanavassa. Klikinsäästäjä niin kuin moni muukin julkaisee kuitenkin samaa aineistoa Instassa, Facebookissa ja Twitterissä. Toistoa riittää, jos seuraa samoja tilejä eri kanavissa.
Edelleen olen sillä kannalla, että meille tekstityöläisille sopii Instaa paremmin esimerkiksi Twitter. Ilkeämieliset – joihin minä en kuulu – ovatkin sanoneet, että kuvanjakopalvelu on suunnattu luku- ja kirjoitustaidottomille. Korjatkaa, jos olen väärässä eli internetiksi CMIIW.