Huutomerkki on mielestäni ikävin välimerkki. Käytän sitä harvoin, jos koskaan. En keksi sille asiatekstissä luontevaa käyttöä.
Suositusten mukaan huutomerkillä voi päättää virkkeen, joka ilmaisee napakkaa käskyä (Älä ruoki lintuja!) tai innostusta tai voimakasta tunnetta (Olen niin onnellinen!). Huutomerkin historia tukee jälkimmäistä käyttöä, sillä sen uskotaan kehittyneen latinan sanasta io ’hurraa’. Kirjurit merkitsivät sen mieluisan lauseen loppuun, ja siitä muotoutui pikku hiljaa yksi merkki hiukan samaan tapaan kuin &-merkistä. Huutomerkki oli siis jonkinlainen keskiajan hymiö.
Huutomerkkiä voi suositusten mukaan käyttää myös huudahdusten jälkeen (Auts!), puhutteluissa (Arvoisa vastaanottaja!) ja toivotuksissa (Hyvää pääsiäistä!). Itse suosin näissäkin tapauksissa pistettä, koska huutomerkki tuntuu liian voimakkaalta, melkein kuin suuraakkosilla kirjoittaisi. Näiden kahden yhdistelmä onkin suorastaan tyrmäävä.
Huutomerkistä riittäisi mielestäni yksi suositus: älä käytä.