Viime viikolla puhutti kohuksi äitynyt Twitter-keskustelu (ks. Storify-kooste). Se eteni lyhykäisyydessäään näin: Antti K. kutsui Digitalist-tunnuksella jaettuja juttuja höpöhöpöartikkeleiksi. Tunnusta isännöivä Ville T. vastasi vähättelemällä ”oletko joku wordpress-stara savosta”, ”sun 300 seuraajaas” ja ”aika yksinkertaiselta vaikutat”. Sanailu olisi ehkä tyrehtynyt tähän, jollei Ville T. olisi seuraavaksi uhannut soittaa Antti K:n pomolle ja ilmeisesti sitten soittikin. Digikonsultin viestintä tuntui kovin hallitsemattomalta, vaikka kyse piti olla ammattilaisesta. Mikä meni vikaan?
Verkon piti demokratisoida keskusteluja. Nyt tiedämme jo paremmin, että niin ei välttämättä ole käynyt. Kuitenkin keskustelijoihin on ainakin pyrittävä suhtautumaan tasa-arvoisesti. Väitteitä kumotaan perustelemalla eikä vetoamalla henkilöön tai tämän seuraajamäärään.
Markkinointi ja brändinrakennus on jo pitkään ollut Twitterin riesana. Tuntuu siltä, että tämänkin kohun taustalla on kyse brändin kovaotteisesta vartioinnista. Onneksi Twitterin keskusteluja ja aihetunnisteita ei voi yksinoikeudella omistaa.
Some vaatii hiukan paksunahkaisuutta ja itseironiaa. Kaikki eivät katso asiaa samasta näkökulmasta eivätkä suhtaudu meihin niin vakavasti kuin mielestämme pitäisi. Kritiikkiä tulee, ja jotkut heitot on vain ohitettava.
Maassa makaavaa digivainajaa ei pidä potkia, mutta havaittavissa ei ole ollut pahoittelua, saati viestinnän muutosta.