Soveltavan kielitieteen syyssymposiumi pidettiin viime viikonloppuna Tampereen yliopistossa. Teemana oli kielitietoisuus eriarvoistuvassa yhteiskunnassa. Eriarvoistumisen syitä eritteli erityistutkija Ulla Tiililä lauantain avauspuheessa. Virastot ovat nykyisin tekstitehtaita, ja asioita hoidetaan lähinnä luomalla uusia suunnitelmia ja muita tekstejä. Esimerkiksi nyt ajankohtaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa mainitaan nimeltä 40 eri tekstiä: hyvinvointikertomus, yhteistyösopimus, palvelulupaus, asiakassuunnitelma ja niin edelleen. Monitahoinen tekstinteko vie hallinnossa suuren osan työpanosta, niin että asiakkaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen ei jää enää aikaa. Esimerkiksi sotepalvelujen ongelmat liittyvät tutkitusti kieleen ja viestintään, mutta silti kehittämisrahat suunnataan toistuvasti muuhun. Rahaa kuluu julkisen alan tietojärjestelmiin 2,1 miljardia, mutta niillä saa vain valmispaloista koostettuja kapulaisia mallitekstejä, joita virkailija ei pääse edes muokkaamaan. Keskeinen syy ymmärtämättömään toimintaan on suppea kielikäsitys, ja Tiiliän mukaan ”suppealla kielikäsityksellä on pahat seuraukset ja suuri hintalappu”