Sain viime perjantaina postitse tekijänkappaleena 22 kirjoittajan artikkelikokoelman Twitter viestintänä. Eipä juuri kiinnostavampaa aihetta ole Twitter-aktiiville, joten ei kuin kiireesti poimimaan valituttuja paloja.
1. Suomalaisen politiikan ja journalismin toimijat muodostavat erityisen virtuaalisen eliitin. Twitter-eliitin toimittajat tulevat suurista mediataloista ja poliitikot pääkaupungin kokoomuslaisista ja vihreistä. (Iiris Ruohon ja Jaana Kuusipalon artikkeli)
2. Kansalaisten ja poliitikkojen suora kontakti lisää luottamusta ja edistää järjestelmän toimimista. Suomalaisista kansanedustajista 161 on Twitterissä, mutta keskustelua käy vain harva ja silloinkin lähinnä toisten edustajien, ei rivikansalaisten kanssa. (Mari Marttila)
3. Vaalikeskustelujen livetviitit käsittelevät enimmäkseen asiakysymyksiä. Poliitikoilta toivottiin konkreettisuutta ja realistisuutta. Puheenjohtajien henkilöä luonnehtivat tviitit näyttävät heijastelevan hyvin yleistä mielipidettä. (Pekka Isotalus ja Laura Paatelainen)
4. Organisaation aihetunniste voidaan kaapata. Aihetunniste luodaan brändäyksen ja kampanjoinnin tarpeisiin, mutta käyttäjät voivat valjastaa sen kielteiseen viestintään, jos organisaation viesti on ristiriidassa heidän kokemuksensa kanssa. (Mia Virolainen ja Vilma Luoma-aho)
5. Kaupunkien viestintäohjeissa Twitter liitetään vuoropuheluun, mutta käytännössä virkatviittailu on yksisuuntaista. Twitter kuitenkin sopii kuntalaiskeskusteluun, ja vuorovaikutteisuus lisää virkapuheen ymmärrettävyyttä. (Oma artikkelini)
6. Journalistit käyttävät paljon sosiaalista mediaa ideoiden, tiedon ja lähteiden keräämiseen. Joukkoviestinnän ja sosiaalisen median logiikat lomittuvat toisiinsa niin, että toimittajat noudattavat enemmän sosiaalisen median logiikkaa ja mediatalot joukkoviestinnän logiikkaa. (Janne Matikainen ja Mikko Villi)
Lisää kiinnostavaa Twitter-tietoa saat lukemalla koko kirjan. Tilaa Vastapainosta.