Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että vessakirjoituksia on raapustettu jo muinaisessa Egyptissä ja Pompeijissa, jos en olisi lukenut Anne Noreman gradua. Se käsittelee Helsingin yliopiston vessakirjoitusten kielellisiä piirteitä. Kiinnostusta aiheeseen lisää se, että vessanseinällä ja netin keskustelupalstalla on yhteisiä piirteitä. Kasvottomuus antaa mahdollisuuden siihen, että keskustelulle tyypillisiä yhteistyön periaatteita ei noudateta vaan sosiaalisia normeja rikotaan. Molemmat kirjoitukset ovat puheenomaisia ja sisältävät pikkusanoja ”ai, no, entäs” ja katkelmallisia lauseita. Vessakirjoituksissa yllättävää oli myös se, että yli puolet kirjoituksista avasi keskustelun, joka saattoi jatkua pisimmillään jopa 18 puheenvuoron ajan. Ajatustenvaihtoa syntyi parhaiten kysymysavauksilla, ja ne johtivat monimuotoisempiin kommentteihin kuin arkikeskustelussa. Sävy on usein suorasukainen, ja yhteisyyttä ei joko tavoitella ollenkaan tai sitä luodaan kolmatta osapuolta pilkkaamalla. Vessakirjoitusten suosituimpia aiheita ovat ihmissuhteet, seksi ja uskonto; yliopiston wc:n perimmäinen koppi oli jopa ristitty Jeesus-vessaksi sen kirjoitusten takia.
Gradu palautti mieleeni vanhan vitsin Tampereen yliopiston vessasta:
– Onko maapallolla älyllistä elämää?
– On, mutta olen vain käymässä täällä.
Juttu jäi paremmin mieleen kuin moni luento.